Undertale (myös UNDERTALE) on roolipelivideopeli, jonka on tehnyt Toby Fox, itsenäinen taiteilija.

Pelissä pelaajat ohjaavat ihmislasta, joka on pudonnut Undergroundiin, suureen ja syrjäiseen paikkaan vuoren alla, joka on erotettu muusta maailmasta maagisella muurilla nimeltä Barrier. Pelaaja kohtaa monenlaisia hirviöitä yrittäessään palata maan pinnalle, pääasiassa taistelujärjestelmän avulla; pelaaja valitsee vuorotellen toimintoja ja väistää monista luodeista koostuvia hyökkäyksiä, ja hän voi valita, ystävystyykö hän hirviöiden kanssa vai alistetaanko hänet, jotta hän ei kuolisi. Pelaajan valinnat muuttavat monia asioita pelissä, kuten sitä, miten hahmot toimivat ja millainen tarina on kyseessä.

Fox kehitti lähes koko pelin itse. Hän kirjoitti sanat ja teki musiikin itse ja käytti vain muutamia muiden taiteilijoiden hänelle antamia ylimääräisiä taideteoksia. Peli sai vaikutteita Mother- ja Mario & Luigi -roolipelisarjoista, "bullet hell" -räiskintäpelisarjasta Touhou Project ja brittiläisestä komediasarjasta Mr. Bean. Undertalen piti alun perin olla kaksituntinen ja ilmestyä vuoden 2014 puolivälissä, mutta pelin luominen kesti yli kolme vuotta, jolloin tarinasta tuli pidempi ja peli julkaistiin vasta paljon myöhemmin.

Peli julkaistiin Steamissa Microsoft Windowsille ja OS X:lle 15. syyskuuta 2015. Kun peli julkaistiin, sitä kehuttiin sen kirjoituksesta, teemoista, helposti opittavasta taistelusysteemistä, musiikista ja omaperäisistä ideoista; kiitosta saivat myös sen tarina, dialogi ja hahmot. Peliä myytiin yli miljoona kappaletta, ja se oli ehdolla moniin kunnianosoituksiin ja palkintoihin, mukaan lukien vuoden peli monissa peliuutislähteissä, ja se voitti muita palkintoja muun muassa South by Southwest -konferensseissa.

Tarina ja maailma

Undertalen maailma koostuu Undergroundista, joka on muodostunut maagisten hirviöiden asuttamaksi tilaksi Barrierin taakse. Pelaajan hahmo etenee luolaston läpi tapaamalla eri alueiden asukkaita, kuten kotia rakentavan Torielin, iloiset veljekset Sansin ja Papyruksen, kilteä mutta päättäväistä Undyneä, epävarmaa tiedemiestä Alphysia, viihdettä tarjoavan Mettatonin ja lopulta kuninkaan Asgoren sekä tarinan keskeisen antagonistin Floweyn. Tarina sekoittaa huumoria, jännitystä ja synkempiä teemoja — yksinäisyyttä, anteeksiantoa ja valintojen seurauksia — ja se kommentoi usein myös pelimekaniikkaa itseään.

Pelattavuus ja taistelusysteemi

Undertalen taistelut yhdistävät perinteistä vuoropohjaista roolipeliä ja reaaliaikaisia "bullet hell" -osuuksia. Taisteluissa pelaaja voi valita eri toimintoja kuten hyökkääminen, keskusteleminen (ACT), kohtelemalla eri tavoin vihollista tai käyttää esineitä. Toimintovalinnat voivat muuttaa vastustajan käytöstä, paljastaa tarinaa tai välttää kuolema ilman tappamista. Kun pelaaja valitsee Miracles/MERCY-vaihtoehdon, hän voi armahtaa tai paeta vihollinen.

Bullet hell -osuudet esitetään pienellä laatikolla, jossa pelaaja ohjaa sydäntä (eli pelihahmon sielua) väistäen vihollisten hyökkäyksiä. Nämä osuudet testaavat reaktiokykyä ja vaativat ajoitusta. Taistelujärjestelmä on suunniteltu siten, että sama kohta voidaan ratkaista hyvin eri tavoilla: viholliset voidaan voittaa tappamalla, säästämällä tai solmimalla ystävyyssuhde, mikä vaikuttaa jatkoon.

Moraaliset valinnat ja erilaiset loppuratkaisut

Yksi Undertalen keskeisistä piirteistä on pelaajan valintojen merkitys. Peli seuraa pelaajan toimia ja muistaa, ketä on tappanut tai säästänyt. Näiden valintojen perusteella peli tarjoaa eri polkuja ja loppuja:

  • True Pacifist – Pelaaja välttää tappamisen ja pyrkii ratkaisemaan konfliktit ystävyyden kautta; tämä reitti paljastaa hahmojen taustoja ja antaa "parhaan" loppuratkaisun.
  • Neutral – Pelaaja valitsee sekoituksen tappamista ja säästämistä; neutraalireitissä on useita eri lopetuksia riippuen siitä, ketä on kohdeltu miten.
  • Genocide (No Mercy) – Pelaaja tappaa kaikki kohtaamansa viholliset; tämä reitti muuttaa maailmaa radikaalisti, muuttaa dialogeja ja johtaa pelin synkimpään lopetukseen.

Peli ottaa myös meta-askeleita: hahmot saattavat viitata aiempiin pelisessioihin tai pelin tallennuksiin, ja Flowey rikkoo useaan otteeseen "neljännen seinän" kommentoimalla pelaajan toimia ja pelin tallennuksia. Tällainen itsetietoisuus tekee valinnoista painavampia ja luo usein voimakkaan emotionaalisen kokemuksen.

Keskeiset hahmot

Undertalen hahmokaarti on monipuolinen ja usein humoristinen, mutta myös syvästi inhimillinen. Tärkeitä hahmoja ovat muun muassa:

  • Toriel – lempeä suojelija, joka auttaa ja suojelee pelaajaa alkuvaiheessa.
  • Sans – rento luuranko, joka vitsailee paljon mutta kätkee syvempiä tunteita.
  • Papyrus – Sansin innostuneempi veli, jolla on suuri sydän.
  • Undyne – urhea soturi, jolla on vahvat moraaliset periaatteet.
  • Alphys – epävarma tiedemies, jonka kehitys ihmisenä liittyy yhteen pelaajan tekojen kanssa.
  • Mettaton – viihdepersoonallisuus ja showmies, joka reagoi pelaajan valintoihin.
  • Asgore ja Flowey – tarinan keskeiset antagonistit, joiden motiivit ja taustat paljastuvat eri reiteillä eri tavoin.

Kehitys, musiikki ja luova visio

Toby Fox toimi pelin pääsuunnittelijana, käsikirjoittajana ja säveltäjänä. Musiikki on yksi Undertalen tunnusmerkeistä: tunnusmelodi ja useat kappaleet vaihtelevat tunnelmaltaan humorisesta surulliseen ja toiminnalliseen. Foxin tekemä soundtrack on laajalti kehuttu ja siitä tuli suosittu myös peliyhteisön ulkopuolella. Vaikka Fox teki suurimman osan työstä itse, hän sai avustusta pienen joukon muiden tekijöiden taideteoksista ja testaajilta.

Vastaanotto ja kulttuurinen vaikutus

Undertale sai laajaa ylistystä kriitikoilta ja pelaajilta. Sen omaperäinen yhdistelmä huumoria, tunteita ja pelillisiä käänteitä keräsi suuren fanikunnan, joka on tuottanut fanitaidetta, fanifiktiota ja musiikkikansioita. Peliä on analysoitu laajalti sen moraalisten teemojen, epälineaarisuuden ja meta-kerronnan vuoksi. Undertalen menestys nosti esiin indie-pelien mahdollisuuksia tarinankerronnassa ja pelisuunnittelussa.

Jälkivaikutus ja jatko

Pelistä julkaistiin myöhemmin myös versioita muille alustoille, ja sen vaikutus näkyy monissa myöhemmissä indie-peleissä, erityisesti niissä, jotka kokeilevat kerronnan ja pelimekaniikan rajoja. Undertale on jatkanut keskustelua peleistä moraalisen median muotona ja esimerkkinä siitä, miten pienellä tiimillä voi rakentaa syvällisen ja vaikuttavan pelikokemuksen.