Wernicken alue on aivojen alue. Se on toinen niistä kahdesta aivokuoren osasta, jotka liittyvät puheeseen (toinen on Brocan alue). Se osallistuu kirjoitetun ja puhutun kielen tuottamiseen.

Se sijaitsee Brodmannin alueella 22, hallitsevassa aivopuoliskossa. Noin 95 prosentilla oikeakätisistä henkilöistä hallitseva aivopuolisko on vasen ja 60 prosentilla vasenkätisistä henkilöistä vasen.

Kuten Brocan alue, myös Wernicken alue löydettiin ruumiinavauksissa potilaista, joilla oli puhevaikeuksia. Saksalaisella neurologilla Carl Wernickellä oli potilas, joka pystyi puhumaan melko hyvin, mutta joka ei ymmärtänyt muiden puhetta. Potilaan kuoleman jälkeen Wernicke löysi vaurion alueesta ohimolohkon yläosassa, aivan kuuloaivokuoren takana. Hän arveli aivan oikein, että tämä alue oli vastuussa puheen ymmärtämisestä. Tällaista afasiaa kutsutaan Wernicken afasiaksi eli reseptiiviseksi afasiaksi.

"Kun tästä ongelmasta kärsivälle henkilölle esittää kysymyksen, hän vastaa lauseella, joka on enemmän tai vähemmän kieliopillinen, mutta joka sisältää sanoja, joilla ei ole juurikaan tekemistä kysymyksen kanssa tai muutenkaan keskenään. Syntyy outoja, merkityksettömiä, mutta kieliopillisia lauseita, ilmiötä kutsutaan "sanasalaatiksi".
Kuten Brocan alue ei koske vain puheen tuottamista, Wernicken alue ei koske vain puheen ymmärtämistä. Ihmisillä, joilla on Wernicken afasia, on myös vaikeuksia asioiden nimeämisessä, ja he vastaavat usein sanoilla, jotka kuulostavat samankaltaisilta, tai toisiinsa liittyvien asioiden nimillä, ikään kuin heillä olisi suuria vaikeuksia henkisen sanakirjansa kanssa".

Vaikka Brocan ja Wernicken alueet sijaitsevat eri lohkoissa, ne ovat melko lähellä toisiaan. Ne ovat yhteydessä toisiinsa hermoradan, jota kutsutaan kaarevaksi hermoradaksi, ja toisen hiljattain löydetyn radan avulla.

Sijainti ja anatomia

Wernicken alue käsittää pääosin takimmainen ohimolohkon osa (posteriorinen superior temporal gyrus) ja temporoparietaalinen liittymäalue (planum temporale ja ympäröivä alue). Alue sijoittuu yleensä vasempaan aivopuoliskoon kielellisesti hallitsevalla puolella. Nykykäsityksessä Wernicken alue ei ole yksittäinen "piste" vaan osa laajempaa kielen käsittelyn verkostoa, johon kuuluvat auditiiviset, semanttiset ja yhteydet muihin kielellisiin alueisiin.

Toiminnot

  • Äänteellisen puheen ymmärtäminen: Wernicken alue auttaa muuntamaan kuulemiaan äänteitä sanojen merkitykseksi.
  • Sanaston ja merkitysten käsittely: alue osallistuu sanan merkityksen hakemiseen ja semanttiseen yhdistelyyn.
  • Kirjoitetun kielen käsittely: alue liittyy myös lukemisen ja kirjoittamisen ymmärtämiseen (esimerkiksi lukea mielekästä tekstiä).
  • Yhteydet tuottaviin alueisiin: Wernicken ja Brocan alueen välinen kaareva hermorata (arcuate fasciculus) mahdollistaa sanoman muuntamisen ymmärtämisestä oikeanlaiseksi puheen tuotokseksi ja toisinpäin.

Wernicken afasia — tyypillinen oirekuva

Wernicken afasiaan liittyy yleensä seuraavia piirteitä:

  • Sujuva mutta sisällöltään heikko puhe: puhe voi olla nopeaa ja melodista mutta sen sisältö voi olla epäjohdonmukaista tai merkityksetöntä.
  • Parafasiat ja neologismit: sanat vaihtuvat toisiin sanoihin (semanttiset parafasiat) tai syntyy keksittyjä sanoja (neologismit).
  • Heikko kuullun ymmärrys: potilas ei välttämättä ymmärrä yksinkertaisia sanoja tai ohjeita.
  • Vaikeudet nimeämisessä (anomia): esineiden tai asioiden nimeäminen on hankalaa.
  • Toistamiskyvyn heikkeneminen: jos yhteys Brocan alueeseen on vaurioitunut, toistaminen voi olla häiriintynyttä (tämä liittyy usein kaarevan hermoradan vaurioon ja aiheuttaa ns. conduction-afasian piirteitä).
  • Usein potilas saattaa olla tietämätön omista vaikeuksistaan (anosognosia), jolloin häntä voi olla vaikea motivoida kuntoutukseen.

Muita kliinisiä huomioita

Wernicken alueen vauriot voivat vaikuttaa myös lukemiseen (alexia) ja kirjoittamiseen (agraphia). Potilaan puheäänen prosodia (sävelkorkeus ja rytmi) voi pysyä suhteellisen säilyneenä, mutta sisältö on puutteellista. Eri potilailla oireet vaihtelevat paljon riippuen vaurion laajuudesta ja sijainnista verkostossa.

Tutkimus ja diagnostiikka

Wernicken alueen toiminnan ja vaurioiden arvioinnissa käytetään sekä kliinisiä kielitutkimuksia että kuvantamista:

  • Kielitestit ja afasia-arvioinnit (esim. Boston Diagnostic Aphasia Examination, Western Aphasia Battery) paljastavat ymmärtämisen, nimeämisen, toistamisen ja puheen laadun.
  • Kuvantamismenetelmät: magneettikuvaus (MRI), tietokonetomografia (CT) ja toiminnallinen MRI (fMRI) auttavat paikantamaan vauriot ja seuraamaan aivoverenkierron muutoksia.
  • Wada-testi ja lateralisointitutkimukset voivat selvittää kielellisen dominanssin, mikä on tärkeää esimerkiksi leikkaussuunnittelussa.

Hoito ja kuntoutus

Kuntoutus perustuu puheterapiaan, joka suunnitellaan yksilöllisesti. Keskeistä on toistuva harjoittelu, funktionaalinen kommunikointi ja potilaan motivointi. Mahdollisia lähestymistapoja:

  • Aktiivinen puheterapia: nimeämis- ja ymmärrysharjoitukset, keskusteluharjoitukset ja kommunikaatiostrategiat.
  • Apuvälineet ja vaihtoehtoiset kommunikointitavat (AAC) vaikeassa tapauksessa.
  • Teknologia ja tietokonepohjaiset harjoitteluohjelmat, puheentunnistus- ja harjoitusohjelmat.
  • Noninvasiiviset aivostimulaatiomenetelmät (kuten transkraniaalinen magneettistimulaatio, TMS, tai transkraniaalinen tasavirtastimulaatio, tDCS) ovat tutkimuskohteina ja voivat tietyissä tilanteissa tukea kuntoutusta.
  • Lääkehoidot eivät ole ensisijainen hoito, mutta joitain lääkkeitä on tutkittu kuntoutuksen tukena; toistaiseksi näyttö on vaihtelevaa.

Ennuste

Toipuminen riippuu monesta tekijästä: vaurion laajuudesta ja sijainnista, iästä, yleiskunnosta ja siitä, kuinka nopeasti ja intensiivisesti kuntoutusta aloitetaan. Monet potilaat saavat merkittävää parannusta etenkin ensimmäisten kuukausien aikana, mutta täydellinen palautuminen ei aina ole mahdollista varsinkin, jos vaurio on laaja.

Nykyinen näkemys

Nykyisen aivotutkimuksen mukaan kielen ymmärtäminen ja tuottaminen perustuvat laajoihin, toisiinsa yhdistyviin verkostoihin. Wernicken alue on keskeinen näissä verkostoissa mutta toimii yhteistyössä muiden aivoalueiden kanssa, kuten vasemman ohimolohkon auditiivisten alueiden, etuotsalohkon ja parietaalialueiden kanssa.

Yhteenvetona: Wernicken alue on keskeinen puheen ymmärtämisessä ja semanttisen tiedon käsittelyssä. Sen vauriot johtavat tyypillisesti sujuvaan, mutta sisällöltään häiriintyneeseen kieleen ja heikentyneeseen ymmärrykseen — ilmiöön, jonka kuvailu ja kuntoutus vaativat moniammatillista lähestymistapaa.