APS-valokuvausjärjestelmä (Advanced Photo System) – historia ja ominaisuudet
Tutustu APS (Advanced Photo System) -järjestelmän historiaan ja ominaisuuksiin: filmi, kasetit, kuvasuhteet, metatiedot ja miksi APS korvautui digillä — Canon IXUS mukana.
Advanced Photo System (APS) oli 1990-luvulla kehitetty valokuvausfilmijärjestelmä, joka suunniteltiin helpottamaan filmien käsittelyä ja tulostusta. Järjestelmä lanseerattiin vuonna 1996 ja sen filmikoodausta kutsuttiin usein IX240:ksi. APS:ää markkinoivat ja tukivat useat kameraja filmivalmistajat, ja se lupasi käyttäjäystävällisyyttä sekä uusia tulostusmahdollisuuksia verrattuna perinteiseen 35 mm -filmimuotoon (valokuvausfilmien 24×36 mm).
Keskeiset ominaisuudet
- Helppokäyttöinen kasetti: filmi oli sijoitettu suljettuun kasettiin, jonka pystyi "pudottamaan" kameraan ilman suoraa kosketusta filmiliuskaan.
- Mid-roll-vaihto: mahdollisuus vaihtaa kasetti kesken rullan ilman, että jo käytettyä kuvasarjaa menetettiin.
- Indeksituloste: kehityksen yhteydessä filmistä saatiin pieniä esikatselukuvia (index), joissa näkyi jokainen ruutu.
- Metatiedot: negatiiville voitiin tallentaa sähköistä tietoa (magnetiikka), kuten kuvausaika, suuntaus tai käyttäjän valinnat, mikä helpotti automaattista tulostusta ja skannausta.
- Kolme kuvasuhdevaihtoehtoa: kuva-alasta muodostettiin eri tulostusmuotoja leikkaamalla negatiivia; kamera yleensä altisti koko suurimman alueen, mutta valmis tuloste voitiin rajata haluttuun formaattiin:
- Panoraama
- Klassinen (Classic)
- HDTV / High Definition (16:9)
Tekniset yksityiskohdat ja kasetti
APS-filmikasetin tunnus oli IX240, ja kasetteja valmistettiin yleisesti eri pituuksina, esimerkiksi 15, 25 ja 40 valotusta. Kasetin pohjassa oleva indikaattorimerkintä kertoi filmin tilan (esimerkiksi 1 = valottamaton, 2 = osittain valotettu, 3 = valotettu mutta ei kehitetty, 4 = kehitetty), mikä teki käytön seuraamisesta helppoa.
APS (IX240) -filmikasetti. Niitä oli saatavana 15, 25 ja 40 valotuksen kokoisina.
Kasetin pohjassa olevat merkit kertoivat filmin tilasta: 1 = valottamaton, 2 = osittain valotettu, 3 = valotettu mutta ei kehitetty, 4 = kehitetty.
IX240 (APS) -filmin negatiiviliuska (negatiiviliuska ei yleensä näy kameran käyttäjälle).
Edut
- Käyttäjäystävällisyys: helppo filmi-insertointi ja tilan näyttö kasetissa vähensivät filmivirheitä.
- Joustavat tulostusmuodot: sama negatiivi voitiin tulostaa eri kuvasuhteissa ilman erillistä kameran uudelleenrakennusta.
- Automaattinen metatietojen tallennus teki lopputulosten ohjaamisesta ja digitaalisen skannauksen hallinnasta sujuvampaa.
- Mid-roll-vaihto vaikutti houkuttelevalta harrastajille ja vapaa-ajan kuvaajille.
Rajoitteet ja syyt järjestelmän epäonnistumiseen
- Pienempi kuva-ala: APS:n kuva-ala oli eri muotoinen ja käytännössä pienempi joissakin mitoiltaan verrattuna perinteiseen 35 mm -negatiiviin, mikä vaikutti suurennosten laatuun ja terävyyteen.
- Heikompi lopullinen laatu suurennettaessa: pienempi negatiivi tarkoitti rajausta ja suurempaa rakeisuutta suurissa vedoksissa.
- Vaatimus uudelle laitteistolle: valokuvaamoiden ja kehityslaitosten piti investoida uusiin koneisiin ja ohjelmistoihin käsitelläkseen APS-kasetteja ja magnetista metatietoa.
- Digitaalinen vallankumous: 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa digitaalikamerat alkoivat yleistyä nopeasti, tarjoten välittömän kuvanäkymän ja helpon siirron tietokoneelle — tämä käytännössä teki uuden filmijärjestelmän tarpeettomaksi.
Historia ja perintö
APS sai markkinoilla aluksi huomiota ja siihen panostettiin laajasti, mutta sen suosio jäi lyhyeksi. Järjestelmä ei koskaan korvannut laajassa mittakaavassa 35 mm filmiä, ja APS-tuotanto lopetettiin vuodenvaihteessa; järjestelmän laajamittainen tuotanto päättyi virallisesti noin vuonna 2004. Myöhemmin suurin osa kameroista ja kuvaajista siirtyi digitaalisiin ratkaisuin.
Yksi tunnettu kameramalli, joka käytti APS-järjestelmää, oli Canon IXUS -sarja (alkuperäinen IXUS oli APS-pohjainen), ja nimi esiintyi myöhemmin myös Canonin digitaalisissa kompakteissa. APS kuitenkin jäi pikemminkin kiinnostavaksi välivaiheeksi analogisen ja digitaalisen kuvauksen välissä kuin pitkäaikaiseksi standardiksi.
Yhteenveto
Advanced Photo System tarjosi useita käytännöllisiä innovaatioita, kuten helposti vaihdettavat kasetit, indeksitulosteet ja metatietojen nauhoituksen. Kuitenkin pienempi kuva-ala, tarvittavat investoinnit ja digitaalikuvauksen nopea läpimurto rajoittivat sen menestystä. APS on nykyään enemmän kuvaustekniikan kiinnostava historian luku kuin aktiivinen vaihtoehto kuvaajille.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Minä vuonna Advanced Photo System -järjestelmää käytettiin ensimmäisen kerran?
V: Advanced Photo System -järjestelmää käytettiin ensimmäisen kerran vuonna 1996.
K: Miten se muutti tapaa, jolla ihmiset vaihtoivat filmin kameroihin?
V: Advanced Photo System -järjestelmässä oli uusi tapa vaihtaa filmi kameroihin, niin että filmi voitiin "pudottaa sisään" aivan kuten ihmiset vaihtavat paristoja.
K: Millaista tietoa filmille tallennettiin?
V: Jokaisesta otetusta valokuvasta tallennettiin filmille erityisiä tietoja, joita kutsutaan "metatiedoiksi".
K: Kuinka monta erilaista kuvaa saatiin aikaan rajaamalla (leikkaamalla) negatiivia?
V: Negatiivia leikkaamalla (rajaamalla) saatiin aikaan kolmenlaisia kuvia.
K: Minkä kokoisia APS-kasetteja on saatavilla?
V: APS-kasettia on saatavana 15, 25 ja 40 valotuksen kokoisena.
K: Minkälaisessa kamerassa tätä järjestelmää käytettiin ennen siirtymistä digitaalisiin järjestelmiin?
V: Yksi kuuluisa kameratyyppi, joka käytti tätä järjestelmää ennen siirtymistä digitaalisiin järjestelmiin, oli Canon IXUS.
Etsiä