Venäjän ja Georgian sota 2008 (Etelä-Ossetian konflikti)
Vuoden 2008 Etelä-Ossetian sota alkoi 8. elokuuta 2008 ja oli lyhyt mutta voimakas sotilaallinen konflikti Georgian, Etelä-Ossetian (ja Abhasian) separatistien sekä Venäjän välillä. Konflikti koski Etelä-Ossetian ja Abhasian asemaa Georgiassa: nämä alueet julistautuivat Georgiasta itsenäisiksi 1990-luvun alusta lähtien ja ovat toimineet käytännössä itsehallinnollisina alueina, vaikka niiden itsenäisyyttä ei tunnusteta laajasti kansainvälisesti (Georgian, Etelä-Ossetian, tosiasiallisesti).
Tausta
Etelä-Ossetian ja Abhasian ja Georgian väliset jännitteet juontavat 1990-luvun sisällissotiin ja etnisiin kiistoihin. Molemmilla alueilla on toimineut separatisteja, ja paikalliset konfliktilinjat sekä tulitaukosopimukset ovat olleet herkkiä ja paikoin rikottuja. Tilannetta pahensivat Venäjän ja Georgian väliset poliittiset erimielisyydet sekä Venäjän sotilaallinen läsnäolo alueella ennen elokuun 2008 tapahtumia.
Konfliktin syttyminen ja kulku
Konflikti puhkesi 8. elokuuta 2008. Georgia kertoi, että eteläossetialaiset separatistit olivat rikkoneet tulitaukoa ja hyökänneet kyliin, minkä seurauksena Georgia lähetti joukkoja Tshinvaliin (Tskhinval). Etelä-ossetialaiset ja Venäjä kiistivät osin Georgian esitykset ja syyttivät toisiaan provokaatioista. Georgia kertoi, että hyökkäyksen tarkoituksena oli palauttaa valtion alueellinen yhtenäisyys ja saada hallinta Tshinvalin yli (Tshinvalin saarto ja yritys valtaamiseksi).
Venäjän asevoimat puuttuivat sotaan Etelä-Ossetian puolella ja laajensivat operaatioita myös Georgian muihin kohteisiin. Hyökkäykset ja vastatoimet kiihtyivät nopeasti, ja taisteluissa käytettiin raskasta kalustoa, panssarivaunuja ja ilmavoimia. Konflikti kesti muutaman päivän laajamittaisena taisteluna, mutta vaikutukset ja sotilaallinen läsnäolo jatkuivat sen jälkeen ylimmillä tasoilla.
Aselepo ja sodan päättyminen
Ranskan puheenjohtajuutta pitävän Euroopan unionin välityksellä esitelty kuuden kohdan tulitaukoplan (Ranskan presidentin Nicolas Sarkozyn välittämä) seurauksena osapuolet sopivat tulitauosta ja joukkojen vetäytymisestä. Aselevon pääkohdat sovittiin 12. elokuuta 2008, ja tämä merkitsi laajamittaisten taistelujen käytännön päättymistä. Kuitenkin sotilaallinen läsnäolo ja alueen suvereniteettia koskevat kiistat jatkuivat rauhan jälkeenkin.
Seuraukset
- Kuolemat ja vammat sekä pakolaisuus: taisteluissa menehtyi ja loukkaantui siviilejä ja sotilaita; sodan seurauksena tuhansia ihmisiä joutui pakenemaan kodeistaan ja osa jouduttiin asettamaan tilapäisiin vastaanottokeskuksiin.
- Alueen poliittinen asema: Venäjä tunnusti 26. elokuuta 2008 Etelä-Ossetian ja Abhasian itsenäisyyden. Useat muut valtiot seurasivat tätä harvinaisessa tilanteessa, mutta suurin osa YK:n jäsenmaista ei tunnusta näitä itsenäisiksi valtioiksi, ja Georgia pitää alueita yhä osana omaa valtionaluettaan.
- Jatkuva sotilaallinen läsnäolo: Venäjän joukkoja jäi alueelle asemiin tulitauon jälkeen, mikä synnytti pitkittyneitä jännitteitä Georgian ja Venäjän välille.
Kansainvälinen reaktio ja oikeudelliset toimet
Konflikti herätti laajaa kansainvälistä huomiota ja erilaisia poliittisia reaktioita: monet länsimaat tuomitsivat Venäjän sotilaallisen intervention ja vaativat vetäytymistä, toiset korostivat paikallisten provokaatioden merkitystä konfliktin kärjistymisessä. Organisaatiot kuten EU, OSCE ja YK osallistuivat sovitteluun ja tilannetta seurattiin tarkasti kansainvälisen yhteisön toimesta.
Myöhemmin Georgia käynnisti oikeudellisia prosesseja Venäjää vastaan kansainvälisissä tuomioistuimissa, ja useita valituksia ja kanteluja on käsitelty sekä Kansainvälisessä tuomioistuimessa että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa. Lisäksi EU rahoitti riippumattoman tutkintakomission, joka laati raportin konfliktin kulusta ja syistä (EU:n riippumaton fact-finding -missio, 2009).
Arviointi ja pitkäaikaiset vaikutukset
2008 vuoden sota muutti maanlaajuista turvallisuusympäristöä Kaukasuksessa: se heikensi Georgian asemaa, vahvisti Venäjän vaikutusta Etelä-Ossetiassa ja Abhasiassa ja lisäsi geopoliittisia jännitteitä Euroopan ja Venäjän välillä. Sotilaallisen toiminnan ja ihmisoikeusloukkauksien tutkinta jatkui myös vuosien jälkeen, ja alueen poliittinen ratkaisu pysyi vaikeana ja kiistanalaisena.
Yhteenvetona: elokuun 2008 Etelä-Ossetian sota oli lyhyt mutta merkittävä konflikti, joka päättyi tulitaukoon 12. elokuuta 2008 ja jonka seuraukset näkyvät alueen poliittisessa tilanteessa ja kansainvälisissä suhteissa yhä pitkään sodan jälkeen. Georgia on vienyt kiistansa kansainvälisiin tuomioistuimiin, ja tapahtumien vaikutuksia tutkitaan edelleen.
Kysymyksiä ja vastauksia
Kysymys: Milloin Etelä-Ossetian sota alkoi ja ketkä olivat sen osapuolet?
A: Etelä-Ossetian sota alkoi 8. elokuuta 2008, ja siihen osallistuivat Georgia, Etelä-Ossetian (ja Abhasian) separatistit ja Venäjä.
K: Mitä ovat Etelä-Ossetia ja Abhasia, ja mikä on niiden asema Georgiassa?
V: Etelä-Ossetia ja Abhasia ovat Georgiassa sijaitsevia alueita, jotka julistautuivat itsenäisiksi Georgiasta ja ovat toimineet tosiasiallisesti itsenäisinä 1990-luvun alusta lähtien. Yksikään Yhdistyneiden Kansakuntien jäsen ei kuitenkaan ole diplomaattisesti tunnustanut kumpaakaan valtiota.
Kysymys: Miksi Georgian ja Etelä-Ossetian separatistien välinen konflikti alkoi?
V: Georgian ja Etelä-Ossetian separatistien välinen konflikti alkoi, koska Georgia väitti, että Etelä-Ossetian separatistit olivat rikkoneet tulitaukoa hyökkäämällä kyliin, vaikka Etelä-Ossetian viranomaiset kiistävät hyökänneensä kyliin.
Kysymys: Mikä oli Georgian tavoite konfliktin alussa?
V: Georgia aloitti sotilaallisen hyökkäyksen Etelä-Ossetian pääkaupungin Tshinvalin saartamiseksi ja valtaamiseksi.
K: Mikä oli venäläisten sotilasjoukkojen rooli konfliktissa?
V: Venäjän sotilasjoukot astuivat sotaan Etelä-Ossetian puolella ja voittivat konfliktin.
K: Milloin Etelä-Ossetian sota päättyi?
V: Etelä-Ossetian sota päättyi lauantaina 16. elokuuta 2008.
K: Mihin oikeudellisiin toimiin Georgia ryhtyi konfliktin jälkeen?
V: Georgia käynnisti kansainvälisessä tuomioistuimessa Georgiaa vastaan Venäjää koskevan kanteen (Haagin tuomioistuinkäsittely, 2008).