Allan Octavian Hume – Intian kansalliskongressin perustaja ja ornitologi

Allan Octavian Hume — Intian kansalliskongressin perustaja, hallintouudistaja ja ornitologi, joka vaikutti merkittävästi Britannian Intiassa ja Intian poliittiseen heräämiseen.

Allan Octavian Hume, CB ICS (4. kesäkuuta 1829 – 31. heinäkuuta 1912) oli keisarillisen virkamieskunnan (myöhemmin Intian virkamieskunta) jäsen, poliittinen uudistaja, ornitologi ja kasvitieteilijä, joka työskenteli pitkään Britannian Intiassa. Hänet tunnetaan yhtenä Intian kansalliskongressin perustajista ja merkittävänä luonnontieteilijänä: häntä on kutsuttu "Intian ornitologian isäksi" ja myös, terävämmässä äänenpainossa, "Intian ornitologian paaviksi". Humen elämä yhdisti hallinnollisen uran, tiedonkeruun ja poliittisen toimintakyvyn pyrkimyksen pitää Intia vakaana ja kehittyvänä kolonialistisen hallinnon puitteissa.

Hume aloitti uransa Intiassa keski-1800-luvulla liittyen brittihallinnon virkamieskunnan palvelukseen. Etawahin hallintovirkamiehenä hän seurasi läheltä vuoden 1857 intialaiskapinan tapahtumia ja katsoi kapinan osittain johtuneen epäkohdista hallinnossa. Tämän kokemuksen pohjalta hän ponnisteli parantaakseen tavallisen kansan oloja: hänen toimensa piirikunnassa käsittivät hallintotavan järjestelyjä, paikallisten olojen selvittämistä ja käytännön uudistuksia. Etawahin piirikunta oli yhdenmukaisten raporttien mukaan ensimmäisten joukossa, jotka palautuivat suhteelliseen normaalitilaan kapinan jälkeen, ja Humen toimet toivat piirikunnalle mainetta kehityksen malliesimerkkinä.

Hume eteni Intian virkamieskunnan uralla ja vuonna 1871 hänestä tuli lordi Mayon alaisen vero-, maatalous- ja kauppaministeriön sihteeri. Hänen kritiikkinsä lordi Lyttonin politiikkaa kohtaan johti kuitenkin erottamiseen sihteeristöstä vuonna 1879. Kritiikki ilmeni muun muassa hallinnon piittaamattomuudesta ainakin joidenkin intialaisen väestönosien näkemyksiä kohtaan — Hume piti tärkeänä, että hallinto huomioi paikalliset olo- ja tunnekysymykset, jottei syntyisi laajempaa turhautumista ja radikalisoitumista.

Intian kansalliskongressin perustaminen ja poliittinen toiminta

Hume oli keskeinen aktori Intian kansalliskongressin (Indian National Congress, INC) synnyssä. Hän sai idean yhdistää intialaiset ja anglo-intialaiset maltilliseen keskusteluun ja poliittiseen vaikuttamiseen, osittain pelon ja huolen kannustamana: Hume totesi, että "äkillinen väkivaltainen satunnainen rikollisuus, vastenmielisten henkilöiden murhat, pankkiirien ryöstöt ja basaarien ryöstely ovat todella lainsuojattomuuden tekoja, jotka voimien asianmukaisella yhdistymisellä voisivat milloin tahansa kehittyä kansalliskapinaksi". Hän näki järjestäytyneen, rauhanomaisen ja laillisen yhdistyksen keinona kanavoida tyytymättömyyttä ja edistää poliittista uudistusta.

Ajatus Intian unionista muotoutui laajemmin 1880-luvulla, ja Hume sai siihen ainakin jonkinlaista tukea lordi Dufferinilta, vaikka tämä ei halunnutkaan olla siihen virallisesti yhteydessä. On esitetty, että ajatus sai alkunsa pienimuotoisista keskusteluista ja yhteyksistä — esimerkiksi mainitaan teosofiseen piiriin liittyviä kokouksia Madrasissa joulukuussa 1884 — mutta järjestäytynyt kutsu ensimmäiseen kokoukseen julkaistiin Humen toimesta maaliskuussa 1885. Ensimmäinen Intian kansallinen liitto kutsuttiin koolle Poonaan (nyk. Pune) joulukuuksi 1885, ja kokous merkitsi INC:n syntyä ja uutta foorumia intialaisten omalle poliittiselle keskustelulle.

Hume pyrki laajentamaan kongressin kannatusta tuomalla sinne eri yhteiskuntaryhmiä: maanviljelijöitä, kaupunkilaisia ja muslimeja hänen tavoitteena oli kansallinen, monimuotoinen liike. Tämä laajentamisyritys vuosina 1886–1887 kohtasi vastareaktiota osin brittien taholta ja johti kongressin sisäiseen jännitteeseen ja osittaiseen perääntymiseen. Hume oli myöhemmin pettynyt, kun kongressi osoitti vastustusta intialaistyttöjen avioitumisiän nostamiselle eikä onnistunut keskittymään laajempiin köyhyys- ja sosiaalikysymyksiin. Lisäksi jotkut intialaiset ruhtinaat suhtautuivat demokratian ajatukseen varauksellisesti.

Vuonna 1892 Hume yritti saada paikallisia hallitsijoita ja vaikutusvaltaisia henkilöitä toimimaan kansallisen vakauden puolesta ja varoitti mahdollisuudesta maatalousluokan väkivaltaisesta liikehdinnästä. Hänen varoituksensa tulkittiin kuitenkin joissain piireissä uhkailuksi ja aiheuttivat närkästystä sekä brittihallinnon että kongressijohtajien keskuudessa. Pettyneenä siihen, että Intiasta puuttui hänen mielestään riittävästi johtajia, jotka olisivat valmiita toimimaan selkeästi kansallisen vapauden puolesta, Hume lähti Intiasta vuonna 1894 ja asettui asumaan Lontooseen. Siellä hän jatkoi kiinnostustaan ja tukeaan Intian kansalliskongressille taloudellisesti ja neuvonantajana, vaikka osallistuminen jäi etäisemmäksi.

Humen aloitetta kohtaan oli myös paljon vastustusta: monet anglointialaiset pitivät ajatusta Intian kansalliskongressista uhkana ja Intian paikallinen lehdistö suhtautui useimmiten kielteisesti. Humen kerrotaan suhtautuneen myöhemmin elämässään kriittisesti ja usein kielteisesti toimittajiin. Vuoden 1888 satiirinen teos kuvasi hahmon "A. O. Humebogue" pilkkanaan hänen merkityksestään ja toiminnastaan politiikassa.

Ornitologia ja luonnontieteellinen työ

Samanaikaisesti virkamiesuransa ja poliittisen toiminnan kanssa Hume oli omistautunut luonnontieteille, erityisesti ornitologialle. Hän perusti ja kustansi intialaisen ornitologisen julkaisun Stray Feathers, joka oli merkittävä foorumi Intian lintutieteen tiedonvaihdolle ja julkaisi runsaasti havaintoja, kuvauksia lajeista ja akateemisia keskusteluja. Hume keräsi elämäntyönään yhden laajimmista Intiassa perustetuista lintukokoelmista, julkaisi runsaasti lyhyitä huomioita ja laajempia yhteenvetoja sekä ylläpiti laajaa kirjeenvaihtoverkostoa muiden luonnontieteilijöiden kanssa.

Humen pitkäjänteinen kokoelmatyö ja julkaisut vaikuttivat voimakkaasti Intian ornitologian kehitykseen: useat lajit ja alalajit kuvasivat tai nimettiin hänen työnsä pohjalta, ja moniin lintulajeihin liittyy hänen nimeään kunniaksi annettu lajinimet (humei). Hänen kokoelmansa ja kirjoituksensa ovat myöhemmille tutkijoille arvokas lähde, ja ne ovat osaltaan muodostaneet perustan myöhemmälle lintutieteelliselle tiedolle ja museokokoelmille sekä Intiassa että Euroopassa.

Arvostelu, perintö ja kuolema

Hume on hahmo, joka herättää moninaisia arvioita. Toiset ovat nostaneet esiin hänen merkittävän panoksensa rauhanomaisten poliittisten foorumien synnyssä ja tieteellisen työn edistäjänä; toiset ovat kritisoineet hänen paternalistista suhtautumistaan intialaisiin ja tapaa, jolla hän pyrki ohjaamaan kansallista toimintaa brittien vallan rajoissa. Hän oli myös huomattava esimerkki siitä, miten siirtomaavallan palveluksessa olleet henkilöt saattoivat omistautua paikallisille oloille ja luonnontieteelle mutta silti toimia kolonialistisen järjestelmän puitteissa.

Allan Octavian Hume kuoli 31. heinäkuuta 1912. Bankipurissa (nyk. Patna) 26.–28. joulukuuta 1912 pidetyn Intian kansalliskongressin 27. istunnon järjestäjät kirjasivat "syvän surunsa kongressin isän ja perustajan Allan Octavian Humen, C.B.:n, kuoleman johdosta, jonka harvinaisen uhrautuvasti tehdyistä elinikäisistä palveluksista Intia tuntee syvää ja pysyvää kiitollisuutta ja jonka kuoleman myötä Intian edistyksen ja uudistusten asia kärsi korvaamattoman menetyksen". Hänen perintönsä näkyy sekä modernissa intialaisessa kansallisessa liikehdinnässä että lintutieteen aineistoissa ja tutkimuksessa.

Hume muistetaan siis monitahoisena henkilönä: hallintomiehenä, joka pyrki käytännön parannuksiin; järjestäjänä, joka avasi kanavan poliittiselle keskustelulle Intiassa; ja tiedemiehenä, jonka kokoelmat, julkaisut ja lehden perustaminen ovat jättäneet pysyvän jäljen Intian luonnonhistorialliseen tutkimukseen.

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Kuka oli Allan Octavian Hume?

Kysymys: Mitä Hume havaitsi Intiasta lordi Lyttonin vallan aikana?

Kysymys: Miten anglointialaiset suhtautuivat Intian kansalliskongressin taustalla olevaan ajatukseen?

K: Mikä johti kongressin perääntymiseen vuosien 1886 ja 1887 välillä?

K: Miten Hume yritti saada ruhtinaat mukaan kansalliseen vapautusaatteeseensa?

K: Mitä Bankipurissa tapahtui joulukuussa 1912?

Hae kirjaimella