Kaarle XIV Johan (Carl Johan) — Ruotsin ja Norjan kuningas 1763–1844
Kaarle XIV Johan (Carl Johan, 1763–1844) — Pohjoismaiden voimahahmo: elämä ja valtakausi 1818–1844, Pontecorven prinssius ja vaikutus Ruotsin ja Norjan historiaan.
Kaarle XIV Johan (ruots. Karl XIV Johan, norj. Karl III Johan), syntyistään Jean‑Baptiste Jules Bernadotte (26. tammikuuta 1763 Pau, Ranska – 8. maaliskuuta 1844 Stockholm), oli Ruotsin ja Norjan kuningas vuosina 1818–1844. Hänet tunnetaan myös nimellä Carl Johannes, ja hänen nimensä esiintyy usein muotoiluna Carl Johan. Ennen Ruotsin kruununperilliseksi tuloaan hän oli Ranskan marsalkka ja vuodesta 1806 vuoden 1810 asti Pontecorven ruhtinas.
Varhaiselämä ja sotilasura
Jean‑Baptiste Bernadotte syntyi yksinkertaisessa porvarisperheessä Etelä‑Ranskassa. Hän nousi nopeasti sotilasuran kautta ja saavutti korkean aseman Ranskan vallankumous- ja keisariajan sodissa. Napoleon Bonapart nimitti hänet marsalkaksi ja antoi hänelle Pontecorven ruhtinaskunnan vuonna 1806. Bernadotten suhteet Napoléoniin ja Ranskaan olivat kuitenkin monivivahteiset, mikä myöhemmin vaikutti hänen poliittisiin valintoihinsa.
Tulosta Ruotsin kruununperilliseksi
Vuonna 1810 Ruotsissa oli dynastinen kriisi: kuningas Kaarle XIII oli lapseton ja maan poliittinen tilanne herkkä. Ruotsin valtiorikokset ja poliittiset päättäjät valitsivat Bernadotten kruununperilliseksi, sillä häntä pidettiin kykenevänä sotilaallisena johtajana ja sopivana kumppanina vastapainoksi Napoleonin vaikutukselle. Bernadotte adoptoitiin kuningas Kaarle XIII:n toimesta ja hän otti käyttöön nimen Karl Johan. Kun hän vuonna 1818 nousi valtaistuimelle nimellä Kaarle XIV Johan, hän myös oli Norjan kuningas (nimellä Kaarle III Johan) Ruotsi–Norja‑unionin ajan.
Hallituskausi ja politiikka
Kaarle XIV Johanin hallituskausi oli verraten vakaa ja pitkä. Hän ajoi maltillista ja pragmaattista linjaa: keskitti valtaa mutta pyrki myös talouden ja hallinnon vakauttamiseen. Hallituskauden merkittäviä piirteitä olivat armeijan uudistaminen, teollisuuden ja kaupan edistäminen sekä keskitetyn valtionrakenteen vahvistaminen. Bernadotten aikainen ulkopolitiikka oli yleisesti varovaisen realistinen ja pyrki pitämään Ruotsin erossa suurvaltapoliittisista konflikteista Euroopassa. Hän myös johti Ruotsin liittoutumista vastakkaisille Napoléonin joukoille vuonna 1813, mikä vaikutti Euroopan valtatasapainoon.
Perhe ja henkilökohtainen elämä
Kaarle XIV Johan meni naimisiin Désirée Claryn (Desirée Clary) kanssa, jonka hän oli tuntenut nuoruudessaan Marseillesta ja joka oli ollut Napoléonin alkuperäinen kihlattu. Pariskunnalla oli poika, tuleva kuningas Oscar I (1799–1859), joka jatkoi Bernadotten suvun hallitsijalinjassa. Henkilökohtaisesti Bernadotte oli tunnettu käytännöllisyydestään, harkitsevuudestaan ja ajoittain kylmästä luonteestaan, mutta myös vakaudesta, joka auttoi vakauttamaan Ruotsin poliittista järjestelmää uudella dynastialla.
Kuolema ja perintö
Kaarle XIV Johan kuoli 8. maaliskuuta 1844 Tukholmassa. Hänet on haudattu Riddarholmenin kirkkoon. Hänen perustamansa Bernadotten suku hallitsee Ruotsia edelleen; nykyinen kuningas Carl XVI Gustaf on suora jälkeläinen. Bernadotten merkitys näkyy Ruotsin 1800‑luvun alkupuolen vakaudessa, unionin muodostumisessa Norjan kanssa ja siinä, että hän onnistui siirtymään Ranskasta Ruotsin kuninkaaksi säilyttäen valtion etujen mukaisen linjan.
Huom. Historiaan liittyy monia vivahteita ja tulkintoja; Bernadotten siirtyminen Ranskan upseerista Ruotsin kuninkaaksi oli ainutlaatuinen tapahtuma Euroopan dynastisessa historiassa.
Etsiä