Hayato Ikeda oli japanilainen poliitikko. Hän oli Japanin pääministeri kolme kertaa.

Ikeda syntyi vuonna 1899 ja kuoli vuonna 1965. Hän toimi pääministerinä vuosina 1960–1964 ja oli keskeinen hahmo Japanin sodanjälkeisessä jälleenrakennuksessa. Ikeda nousi pääministeriksi vaikean poliittisen tilanteen ja laajojen mielenosoitusten jälkeen; hänen lähestymistapansa oli pragmaattinen ja sovitteleva, minkä ansiosta hän pyrki siirtämään painopistettä ideologisista kiistoista arkisiin elämisen kysymyksiin ja talouskasvuun.

Vuonna 1960 Ikeda laati suunnitelman nimeltä ”tulojen kaksinkertaistamissuunnitelma”. Suunnitelman mukaan Japanin talous kaksinkertaistettaisiin rakentamisen avulla. Tavoitteena oli kaksinkertaistaa kansantulo kymmenessä vuodessa sitomalla julkinen politiikka nopeaan investointiin ja tuotannon kasvuun.

Suunnitelma sisälsi useita käytännön toimenpiteitä, muun muassa:

  • laaja-alaiset julkiset investoinnit infrastuktuuriin, kuten teihin, satamiin ja sähköntuotantoon, jotka vauhdittivat rakentamista ja työpaikkojen syntymistä;
  • verokannustimet ja investointien tukeminen teollisuuden modernisoinnille;
  • viennin edistäminen ja kauppapolitiikka, joka kannusti ulkomaankauppaan;
  • sosiaalisten palvelujen ja koulutuksen laajentaminen, jotta työvoiman laatu ja kotimainen kysyntä vahvistuisivat;
  • pieni- ja keskisuurten yritysten tukeminen, jotta kasvu jakautuisi laajemmin.

Ikedan politiikka johti nopeaan talouskasvuun 1960-luvulla ja oli merkittävä osa niin kutsuttua Japanin taloudellista ihmettä. Elintaso nousi nopeasti, teollisuus kasvoi ja keskiluokka laajeni. Suunnitelmaa on usein pidetty esimerkkinä pitkäjänteisestä taloussuunnittelusta, jossa julkisen investoinnin ja yksityisen sektorin kannustimien yhdistäminen toimi tehokkaasti.

Samalla Ikedan politiikka sai myös kritiikkiä: nopea kasvu aiheutti ympäristöongelmia, kaupunkien ylikansoittumista ja työkulttuurin kuormittumista. Lisäksi jotkut arvostelijat katsoivat, että kasvun hyödyt eivät välttämättä jakautuneet täysin tasaisesti maaseudun ja suurten kaupunkien välillä.

Ikeda jäi historiaan etenkin siitä, että hän keskittyi konkreettisiin elinkeinoelämän ja kansalaisten toimeentulon parantamiseen poliittisen valtataistelun sijaan. Hänen perintönsä näkyy edelleen Japanin nopean modernisoitumisen vaiheissa ja talouspolitiikan painotuksissa, jotka suosivat laajamittaista investointia ja vientivetoista kasvua.