Humberto de Alencar Castelo Branco brasilialainen sotilas ja presidentti 1964–67
Marsalkka Humberto de Alencar Castelo Branco (portugalinkielinen ääntäminen: [ũ'bɛʁtu dʒi alẽ'kaʁ kas'tɛlu 'bɾɐ̃ku]) (20. syyskuuta 1897 – 18. heinäkuuta 1967) oli brasilialainen sotilasjohtaja ja poliitikko. Hän toimi Brasilian sotilashallituksen ensimmäisenä presidenttinä vuoden 1964 sotilasvallankaappauksen jälkeen. Castelo Branco sai surmansa lentokonetörmäyksessä heinäkuussa 1967, pian puheenjohtajakauden päättymisen jälkeen.
Varhaiselämä ja sotilasura
Castelo Branco syntyi 20. syyskuuta 1897 Fortalezassa, osavaltiossa Ceará. Hän opiskeli sotilasakatemiassa ja eteni urallaan useisiin armeijan tehtäviin, muun muassa kenttäpäälliköksi ja kenraaliksi. Sotilasuransa aikana hän tuli tunnetuksi järjestyksen ja suvereniteetin korostamisesta sekä konservatiivisista näkemyksistään valtio- ja turvallisuuskysymyksissä.
Poliittinen nousu ja vallankaappaus 1964
Vuoden 1964 tapahtumat johtivat presidentti João Goulartin syrjäyttämiseen osittain armeijan painostuksen seurauksena. Castelo Branco valittiin sotilasjohdon ehdokkaaksi ja astui virkaan 15. huhtikuuta 1964. Hänestä tuli siten ensimmäinen presidentti sotilasvallan aikana, ja hänen hallintokautensa määritti alkaneen autoritaarisen jakson luonteen.
Presidenttikausi 1964–1967
Castelo Brancoa leimasi pyrkimys vakauttaa poliittinen tilanne ja estää vasemmiston nousu. Hänen hallintonsa toimeenpani lukuisia toimia, joilla rajoitettiin poliittisia oikeuksia ja vapauksia. Näihin kuuluivat poikkeusluonteiset määräykset ja lait, joiden avulla voitiin erottaa kansanedustajia, estää poliittisten puolueiden toimintaa tai kumota vaaleja koskevia päätöksiä. Hallintokauden aikana toteutettiin myös nimityksiä turvallisuusviranomaisiin ja tehtiin puhdistuksia julkisessa hallinnossa.
Talous- ja sisäpoliittiset toimet
Taloudellisessa politiikassa Castelo Branco pyrki vakaannuttamaan inflaatiota ja luomaan suotuisammat olosuhteet talouskasvulle. Hallinto kannatti muun muassa kurinalaisempaa finanssipolitiikkaa, ulkomaisten investointien kannustamista ja uudistuksia, joilla pyrittiin tehostamaan julkista hallintoa. Talouspolitiikkaa arvosteltiin samalla siitä, että se usein suositti markkinasuuntautuneempaa lähestymistapaa ja saattoi pahentaa sosiaalisia eroja.
Väkivalta, sensuuri ja ihmisoikeuskritiikki
Castelo Brancoa seurasi jatkossakin tiukka linja oppositiota kohtaan. Hänen hallintokautensa aikana poliittinen vastustusvastainen toiminta joutui rajoitusten, pidätysten ja sensuurin kohteeksi. Monet ihmisoikeusjärjestöt ja myöhemmät historioitsijat katsovat tämän ajan merkitsevän autoritaarisen järjestelmän alkua, joka laajeni ja koveni seuraavien vuosien aikana.
Luopuminen virasta, kuolema ja perintö
Castelo Branco luopui presidentin virasta 15. maaliskuuta 1967 siirtyen tehtävästään seuraajalleen, kenraali Artur da Costa e Silvaille. Hän kuoli 18. heinäkuuta 1967 lentokonetörmäyksessä. Tapaus herätti paljon huomiota ja myös spekulaatioita, mutta virallisesti se luokiteltiin onnettomuudeksi.
Perintö
Castelo Brancoa muistetaan ristiriitaisena hahmona Brasilian historiassa. Joidenkin näkemyksen mukaan hän vakautti maan sekavassa tilanteessa ja loi edellytyksiä taloudelliselle ohjaukselle. Toisten mielestä hän kuitenkin käynnisti autoritaarisen kauden, jonka seuraukset – muun muassa sananvapauden rajoitukset, poliittinen vaino ja ihmisoikeusloukkaukset – olivat pitkäkestoiset ja traagiset monille brasilialaisille. Historiallinen arviointi hänen roolistaan jatkuu, ja hänen kaudestaan keskustellaan laajalti sekä Brasilian sisällä että kansainvälisesti.
Henkilökohtainen elämä
Castelo Branco syntyi varakkaaseen koillisbrasilialaiseen perheeseen. Hänen isänsä Cândido Borges Castelo Branco oli kenraali. Hänen äitinsä Antonieta Alencar Castelo Branco oli kotoisin älymystöperheestä (johon kuului myös kirjailija José de Alencar).
Hän oli naimisissa Argentiina Viannan kanssa, ja heillä oli kaksi lasta, Nieta ja Paulo.
