Sir Michael Eliot Howard OM CH CBE MC FBA FRHistS (29. marraskuuta 1922 - 30. marraskuuta 2019) oli brittiläinen sotahistorioitsija ja yksi 1900-luvun ja 2000-luvun alun vaikutusvaltaisimmista sotahistorioitsijoista. Hänet tunnettiin laaja-alaisesta otteestaan, jossa sotien ja sotilaallisten instituutioiden tutkimus yhdistettiin yhteiskunnallisiin ja poliittisiin näkökulmiin.

Howard toimi sotahistorian professorina ja oli All Souls Collegen kunniatohtori. Hänet valittiin myös Oxfordin yliopiston modernin historian regiusprofessoriksi ja hän toimi vierailevana professorina muun muassa Yalen yliopistossa Robert A. Lovett -professuurissa sotilas- ja merenkulun historian alalla. Lisäksi hän oli Lontoon King's Collegen sotatutkimuksen laitoksen (Department of War Studies) perustaja ja pitkäaikainen vaikuttaja, joka loi oppiaineesta kansainvälisesti arvostetun tutkimus- ja opetuskeskuksen.

Howardilla oli myös käytännön sotilasura: hän palveli Britannian asevoimissa toisen maailmansodan aikana ja sai urastaan kunniamerkkejä, mikä lisäsi hänen ymmärrystään sodan todellisuudesta ja sotilasorganisaatioista. Vuonna 1958 hän oli mukana perustamassa kansainvälistä strategisten tutkimusten instituuttia, joka tunnetaan nykyään merkittävänä turvallisuus- ja strategiatutkimuksen think tankina.

Kirjallisessa tuotannossaan Howard käsitteli sodan syitä, sotatoimien luonnetta ja sotilaallisen ajattelun kehitystä. Hänen teoksensa ja esseekokoelmansa ovat vaikuttaneet sekä akateemiseen tutkimukseen että laajempaan julkiseen keskusteluun turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta. Eräs hänen tunnetuimmista teoksistaan on War in European History, joka on esimerkki hänen tavastaan yhdistää taktinen ja strateginen analyysi laajempaan yhteiskunnalliseen kehykseen.

Howardia arvostettiin laajasti niin akateemisissa piireissä kuin julkisessa elämässäkin. Hänelle myönnettiin useita arvonimiä ja kunnianosoituksia (mm. OM, CH, CBE) ja hän oli muun muassa British Academy -akatemian (FBA) jäsen sekä Fellow of the Royal Historical Society (FRHistS). Financial Times kuvasi Howardia joskus "Britannian suurimmaksi eläväksi historioitsijaksi", mikä kuvastaa hänen laajaa vaikutusvaltaansa.

Howardin perintö näkyy sekä sotahistorian tutkimuksen teoreettisessa kehityksessä että sotatutkimuksen instituutioissa, joita hän auttoi rakentamaan. Hän vaikutti monien tutkijasukupolvien koulutukseen ja jatkoi aktiivista kirjoittamista ja kommentointia aina myöhempään ikäänsä saakka, kunnes kuoli 30. marraskuuta 2019.