Victoria Claflin Woodhull, myöhemmin Victoria Woodhull Martin (23. syyskuuta 1838 – 9. kesäkuuta 1927) oli yhdysvaltalainen naisten äänioikeusliikkeen ja radikaalin sosiaalireformin johtaja, liiketoiminnan harjoittaja ja lehtinainen. Häntä pidetään laajasti ensimmäisenä naisehdokkaana Yhdysvaltain presidentiksi, vaikka hänen ehdokkuuteensa liittyi myös kiistanalaisia juridisia ja käytännöllisiä kysymyksiä.
Vuonna 1872 Woodhull asetettiin ehdolle Yhdysvaltain presidentiksi Equal Rights Party -puolueen ehdokkaana. Kampanja herätti voimakasta huomiota ja keskustelua: moni historioitsija ja kirjailija pitää Woodhullia ensimmäisenä naisena, joka virallisesti pyrki maan korkeimpaan virkaan, mutta toiset ovat kyseenalaistaneet ehdokkuuden pätevyyden. Keskeinen kiistanaihe oli ikä: perustuslain mukaan presidentin on oltava vähintään 35-vuotias, mutta Woodhull oli vaalivuonna alle tämän iän. Nykyaikaisten sanomalehtien vaaliraporttien perusteella ikää ei kuitenkaan otettu laajasti esiin vaalikampanjassa, ja virkaanastujaiset pidettiin maaliskuussa 1873, kun Woodhullin 35-vuotissyntymäpäivä oli vasta syyskuussa 1873. Lisäksi hänen varapresidenttiehdokkaakseen on mainittu Frederick Douglass, joka kuitenkin kiisti hyväksyneensä ehdokkuuttaan.
Woodhullin elämä oli täynnä voimakkaita muutoksia: hän nousi kahdesti köyhyydestä varallisuuteen ja vaikutti monella eri alalla. Hänen ja siskonsa Tennessee Claflinin usein mainitaan perustaneen ensimmäisen naisomisteisen sijoitusvälitystoimiston Wall Streetille, minkä ansiosta heistä tuli varhaisia naisia osallisina finanssimaailmassa. Woodhull oli myös aktiivinen lehtityössä: hän oli päätoimittaja ja julkaisija lehdelle "Woodhull & Claflin's Weekly", jonka kautta hän kampanjoi naisten oikeuksien, työväen olojen, yksilönvapauksien sekä niin kutsutun "free love" -ajattelun puolesta. Lehti julkaisi sensaatiomaisia paljastuksia ja keskustelunavauksia, jotka johtivat sekä puolesta puhumiseen että vihanosoituksiin.
Hänen journalistiset paljastuksensa ja radikaalit näkemyksensä aiheuttivat myös oikeudellisia seuraamuksia. Vuonna 1872 Woodhull ja hänen sisarensa joutuivat käsiteltäväksi useiden syytteiden, muun muassa kunnianloukkaus- ja moraalikysymyksiin liittyvien syytteiden vuoksi. Oikeudelliset kiistat ja julkinen paine vaikeuttivat hänen poliittista uraansa ja vaikuttivat myös laajempaan vastaanottoon naisehdokkaana.
Woodhull oli naimisissa kolme kertaa. Kolmannen avioliittonsa aikana hän muutti nimensä Victoria Woodhull Martiniksi ja muutti myöhemmin Yhdysvalloista Englantiin, missä hän jatkoi kirjoittamista, puhetta ja hengellisiä kiinnostuksia. Hänen myöhempi toimintansa sisälsi kansainvälistä verkostoitumista, kirjallista tuotantoa ja yleistä sosiaalisen muutoksen puolustamista.
Perintönä Victoria Woodhull jää historian kirjoihin ristiriitaisena mutta merkittävänä hahmona: hän oli edelläkävijä sekä naisten poliittisessa mukanaolossa että yksilönvapauksien julkisessa puolustamisessa. Vaikka hänen ehdokkuutensa nosti esiin perustuslaillisia ja käytännöllisiä kysymyksiä, hänen toimintansa laajensi merkittävästi keskustelua naisten roolista politiikassa ja julkisessa elämässä, ja häntä muistellaan nykyään yhtenä Yhdysvaltain varhaisista radikaaleista feministeistä.
