Australian liittopäivävaalit 2016 (2.7.2016) – tausta, tulokset ja uudistus
Australian liittopäivävaalit 2016 (2.7.2016): tausta, tulokset ja senaatin äänestysuudistus — analyysi Turnbullin niukasta voitosta ja vaalien vaikutuksista.
Australian vuoden 2016 liittopäivävaalit olivat lauantaina 2. heinäkuuta pidetyt vaalit, joissa valittiin kaikki 226 jäsentä Australian 45. parlamenttiin. Ne kestivät kahdeksan viikkoa. Ne olivat ensimmäiset senaatin uuden äänestysjärjestelmän mukaisesti, jossa ryhmävaaliliput korvattiin valinnaisella preferenssiäänestyksellä. Malcolm Turnbull valittiin niukasti uudelleen muodostamalla koalitiohallitus muiden pienempien puolueiden kanssa.
Tausta ja vaalien julistaminen
Vaalit olivat ns. double dissolution -vaalit, eli kaikki senaatin paikat asetettiin uudelleen valittaviksi poikkeuksellisesti. Pääministeri Malcolm Turnbull hajotti parlamentin ja kutsui ylimääräiset vaalit, joiden tavoitteena oli ratkaista hallituksen ja senaatin välillä syntynyt poliittinen pattitilanne sekä varmistaa mandaatti hallituksen esityksille. Kampanja julistettiin lyhyellä varoitusajalla, ja kampanjajakso poikkesi tyypillistä pitkäjänteisemmistä australialaisista vaaleista.
Kampanjan keskeiset teemat
- Talous ja budjetti: hallituksen talouspolitiikka, menoleikkaukset ja verot olivat keskeisiä kiistakysymyksiä.
- Infrastruktuuri ja NBN: kansallinen laajakaistahanke (National Broadband Network) ja sen toteutustapa nousivat voimakkaasti esiin.
- Maahanmuutto ja pakolaispolitiikka: rajavalvonta, maahanmuuton hallinta ja pakolaisten kohtelu keskusteluttivat äänestäjiä.
- Sosiaali- ja terveyspolitiikka sekä koulutus: palveluiden rahoitus ja paikallinen vaikutus julkisiin palveluihin olivat tärkeitä valitsijoille.
- Oikeudenmukaisuuskysymykset ja yhteiskunnallinen keskustelu: mm. samaa sukupuolta olevien avioliittojen teema jatkoi poliittista keskustelua, vaikka varsinainen kansanäänestys järjestettiin vasta myöhemmin.
Uudistukset senaatin äänestysjärjestelmään
Vaalit olivat ensimmäiset, joissa sovellettiin senaatin vuoden 2016 uudistettua äänestysjärjestelmää. Keskeisimmät muutokset olivat:
- ryhmävaalilippujen (group voting tickets) poistaminen;
- valinnaisen preferenssiäänestyksen (optional preferential voting) käyttöönotto: äänestäjän tuli numeroida vähintään kuusi ruutua yläviivan (above the line) äänestyslomakkeessa tai vähintään kaksitoista ruutua alaviivan (below the line) lomakkeessa, jotta ääni olisi muodollinen;
- tavoitteena vähentää niin kutsuttua preferenssien "kauppaa" ja palauttaa valinnan painoarvo yksittäiselle äänestäjälle.
Nämä muutokset muokkasivat ennakkoarvioiden mukaan pienpuolueiden ja listojen mahdollisuuksia hyödyntää laajoja preference-sopimuksia, mutta toivat myös uusia vaikutuksia siihen, miten pienemmät toimijat ja henkilövalinnat pystyivät menestymään.
Tulokset lyhyesti
Liittokokouksessa (House of Representatives) hallitseva liberaali–national-koalitio voitti vaalit ja säilytti hallituksen muodostamiseen riittävän paikkamäärän, mutta tulos oli niukka ja hallitus menetti jonkin verran tukijoita verrattuna aiempaan kokoonpanoon. Oppositiopuolue Labor paransi äänisaalistaan mutta jäi hallitusvallasta.
Senaatissa vaalit johtivat monipuolisempaan kokoonpanoon ja vahvistuneeseen poikkileikkaavaan kenttään, kun useat pienemmät puolueet ja puolueettomat ehdokkaat saivat paikkoja. Muutokset äänestyskäytännössä vaikuttivat siihen, että preferenssien kautta syntyvät yllätyskombinaatiot pienenivät, mutta toisaalta uusi järjestelmä mahdollisti suoran kannatuksen näkymisen paremmin.
Seuraukset ja merkitys
- Vaalien jälkeen hallitus joutui neuvottelemaan muiden ryhmien ja itsenäisten edustajien kanssa saadakseen läpi lainsäädäntöä, etenkin senaatissa, jossa koalitio ei ollut yksin määräävä.
- Senaatin äänestysuudistus palautti osittain vallan äänestäjille ja vähensi taka-alalla tehtävien preferenssisopimusten merkitystä, mutta poliittinen monimuotoisuus jatkoi tasaista kasvua parlamentissa.
- Vaalit osoittivat, että Australian poliittinen kenttä oli murroksessa: perinteiset suurpuolueet säilyttivät määräävän aseman, mutta pienpuolueet ja itsenäiset äänestäjät pystyivät vaikuttamaan tasapainoon ja päätöksentekoon merkittävästi.
Muuta huomionarvoista
Vaalien tulokset ja senaatin rakenne vaikuttivat Australian poliittiseen ilmapiiriin vielä pitkään vaalien jälkeen. Hallituksen ohjenuorana oli pyrkiä eteenpäin talousuudistuksissa ja infrastruktuurihankkeissa, mutta käytännössä päätöksenteko vaati usein kompromisseja ja pitkäjänteistä neuvottelua eri ryhmien kanssa. Samalla äänestysuudistus loi pohjan sille, että tulevissa senaattivaaleissa äänestäjien omat preferenssit olisivat entistä ratkaisevampia.
Ehdokkaat
· .jpg)
Pääministeri
Malcolm Turnbull
(liberaali/kansallinen koalitio) Uudesta Etelä-Walesista.
· 
Bill Shorten
(työväenpuolue
) Victoria
· 
Richard Di Natale
(Vihreät)
, Victoria)
· 
Nick Xenophon
(Xenophon Team)
, Etelä-Australia.
· 
Bob Katter
(Katter's Australian) Queenslandista.
Mielipidemittaukset
|
|
|
Tulokset
Edustajainhuone
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Senaatti
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Tulosten jälkeen
Viikon kestäneen ääntenlaskennan jälkeen yksikään puolue ei ollut saanut edustajainhuoneessa tarpeeksi paikkoja enemmistöhallituksen muodostamiseksi. Sen paremmin liberaalien ja kansallisen koalition Turnbullin hallitus kuin Australian työväenpuolueen Shortenin oppositio eivät voineet vaatia voittoa. Turnbull keskusteli crossbenchin kanssa. Hän sai Bob Katterilta, Andrew Wilkielta ja Cathy McGowanilta luottamus- ja toimitustuen, jos parlamentti jäisi kiinni ja syntyisi vähemmistöhallitus. Shorten myönsi tappionsa 10. heinäkuuta. Turnbull ilmoitti voittaneensa myöhemmin samana päivänä.
Vaalit ovat lähin liittovaltion enemmistötulos sitten vuoden 1961, ja ABC julisti 11. heinäkuuta, että koalitio voisi muodostaa yhden paikan enemmistöhallituksen.
Etsiä

