Donald J. Cram – yhdysvaltalainen orgaanisen kemian tutkija, Nobel-voittaja 1987
Donald J. Cram – Nobel-palkittu orgaanisen kemian pioneeri (1987). Tunnettu synteettisistä molekyylirakenteista ja isäntä–vieras-kemian innovaatioista.
Donald James Cram (22. huhtikuuta 1919 - 17. kesäkuuta 2001) oli yhdysvaltalainen kemisti, joka sai vuoden 1987 Nobelin kemianpalkinnon yhdessä Jean-Marie Lehnin ja Charles J. Pedersenin kanssa. Hän erikoistui orgaanisen kemian alaan.
Tutkimuksen keskeiset aiheet
Cramin tutkimus keskittyi erityisesti molekyylien välisiin tunnistusilmiöihin eli niin sanottuun host–guest-kemiaan ja molekyylien väliseen "avain-lukko"-tyyppiseen vuorovaikutukseen. Hän jatkoi ja laajensi Charles Pedersenin löytämistä kruu-liike- (crown ether) yhdisteistä ja yhdessä Jean-Marie Lehnin työn kanssa auttoi luomaan perustan nykyiselle supramolekyylikemialle.
Yksi Cramin tunnetuimmista saavutuksista on niin kutsuttu Cramin sääntö, joka antaa ennusteen siitä, miten nukleofiili lähestyy asymmetristä karbonyyliryhmää ja millainen stereokemia tuotteessa todennäköisesti muodostuu. Lisäksi hän suunnitteli ja syntetisoi monimutkaisia, esimuotoisia ("preorganized") isäntämolekyylejä, jotka sitovat vierasmolekyylejä hyvin tarkasti ja selektiivisesti.
Merkitys ja sovellukset
- Hänen työnsä muodosti pohjan modernille molekyylien tunnistukselle ja supramolekyylikemialle.
- Tuloksia on hyödynnetty muun muassa sensoreissa, katalyysissä, erätai-puhdistustekniikoissa sekä molekyylitason itsekokoonpanossa.
- Cramin lähestymistapa korosti molekyylien kolmiulotteista muotoa ja sidosten sijoittumista, mikä edisti selektiivisempien ja tehokkaampien kemiallisten reseptorien suunnittelua.
Ura ja vaikutus
Cramilla oli pitkän uran yliopistollisena tutkijana ja opettajana; hänen työnsä vaikutti laajasti orgaanisen kemian ja supramolekyylikemian kehitykseen. Hän koulutti useita kemistejä ja jätti merkittävän perinnön sekä akateemisessa tutkimuksessa että kemian sovelluksissa.
Palkinnot ja tunnustukset
Vuoden 1987 Nobelin kemianpalkinto myönnettiin Cramille sekä Pedersenille ja Lehnille "molekyylien rakenteeseen perustuvien vuorovaikutusten kehittämisestä ja käytöstä" (engl. "for their development and use of molecules with structure-specific interactions"). Nobel-palkinnon lisäksi hänen työtään on arvostettu laajasti kansainvälisesti ja se kuuluu orgaanisen kemian perustaviin edistysaskeliin 1900-luvulla.
Perintö
Cramin tutkimukset auttoivat muokkaamaan käsityksiämme siitä, miten molekyylit tunnistavat ja sitoutuvat toisiinsa. Hänen työnsä on edelleen keskeistä, kun kehitetään uusia molekyylitason ratkaisuja esimerkiksi lääkeaineiden tarkempaan kohdistukseen, antureihin ja materiaalien suunnitteluun. Cram on siten keskeinen nimi modernin supramolekyylikemian historiassa.
Etsiä