Munier Choudhury
Abu Nayeem Mohammad Munier Choudhury (27. marraskuuta 1925 - 14. joulukuuta 1971) oli bangladeshilainen näytelmäkirjailija, kirjallisuuskriitikko ja poliittinen aktivisti. Hänen merkittäviä näytelmänsä ovat Kabar (The Grave), Roktakto Prantor (Bloody Field), Chithi (Letter). Hän sai Bangla Academy Literary Award -palkinnon panoksestaan näytelmissä vuonna 1962.
Hänet tapettiin älymystön edustajana bengalilaisten älymystön joukkomurhan aikana vuonna 1971. Hänelle myönnettiin postuumisti Bangladeshin hallituksen myöntämä korkein siviilipalkinto, itsenäisyyspäivän palkinto, vuonna 1980.
Kirjalliset teokset
Kun Choudhury oli vankilassa vuosina 1952-54, hän kirjoitti symbolisen draamansa Kabar (The Grave). Se oli käännös Irwin Shaw'n draamasta Bury the Dead. Vapauduttuaan vankilasta hän jatkoi Roktakto Prantorin (1959; näytelmä Panipatin kolmannesta taistelusta), Chithin (1966) ja Polashi Barrack O Onyannon (1969) kirjoittamista. Vuonna 1965 Choudhury suunnitteli uudelleen bangla-kirjoituskoneen näppäimistön. Tämä kirjoituskone nimettiin hänen mukaansa Munier Optima -näppäimistöksi. Se suunniteltiin yhteistyössä silloisen Itä-Saksan Remington-kirjoituskoneiden kanssa.
- Mir-Manas, 1965 - kirjallisuuskritiikki Mir Mosharraf Hossainin kirjallisuudesta.
- Ektala-Dotala (ensimmäinen televisiossa esitetty bengalilainen draama), 1965.
- Dandakaranya, 1966
- Tulanamulak Samalochana (Vertaileva kritiikki), 1969
- Bangla Gadyariti (bengalilainen proosatyyli), 1970
Kuolema
Vuonna 1971, kun Pakistanin armeija hyökkäsi Dhakan yliopiston alueelle, Choudhury pakeni sieltä ja muutti vanhempiensa taloon Hatirpoolin lähelle. Joulukuun 14. päivänä 1971 Pakistanin armeija ja sen bengalilaiset yhteistyökumppanit Al-Badr ja Al-Shams kidnappasivat hänet ja suuren joukon bengalilaisia älymystön edustajia, kasvattajia, lääkäreitä ja insinöörejä kodeistaan, ja myöhemmin Pakistanin armeija ja sen bengalilaiset yhteistyökumppanit Al-Badr ja Al-Shams kiduttivat ja tappoivat heidät. Erään silminnäkijän mukaan Choudhury nähtiin viimeksi hallituksen liikuntakoulussa Dhakassa Mohammadpur Thanassa Dhakassa, jossa hänen sormensa oli silvottu. Hänen ruumistaan ei löydetty.
Palkinnot
- 1962: Bangla-akatemian kirjallisuuspalkinto draaman tekijänä toimimisesta
- 1965: Daud-palkinto Mir-Manasille"
- 1966: Sitara-i-Imtiaz (tuomittiin vuonna 1971).
- 1980: Itsenäisyyspäivän palkinto (postuumisti)
