Kulttuurirelativismi

Metodologinen väline

Franz Boas huomasi, että ihmisiä, jotka tutkivat muita kulttuureja, on edelleen taipumus olla etnosentrisiä ja tarkastella muita kulttuureja omien kulttuuriinsa perustuvien käsitystensä mukaan siitä, miten elämän pitäisi olla. Henkilö voi olla etnosentrinen tarkoituksetta. Etnosentrismi on ajatus siitä, että oma kulttuuri on paras, ja muita kulttuureja tutkitaan tai tarkastellaan tämän näkökulman mukaan. Boasin artikkelissa "On Alternating Sounds" hän selittää, miten eri kulttuurit kokevat äänen eri tavalla. Kun ihmiset opiskelevat tai joutuvat kosketuksiin muiden kulttuurien kanssa, he ymmärtävät äänet ja kielen väärin. Esimerkki, jota Boas käyttää, on, kun hän tutkii eskimotekstejä, sanoja ja kieliä, jotka on kirjoitettu British Columbian etnologian toimistossa. Siellä oli monia kirjoitusvirheitä, jotka selittyvät väärinymmärryksellä muista kulttuureista, joilla on erilainen äännejärjestelmä, joka on juurtunut ihmisen elämään.

Jotta tämä etnosentrismi saataisiin vähenemään, kun antropologit tutkivat muita kulttuureja, Boas ajatteli, että tutkijan olisi asuttava pitkään tutkittaviensa kanssa. Henkilö pystyisi oppimaan kulttuurin ja kielen paremmin, jolloin vähenisi se, että hän tulkitsisi väärin kyseisen kulttuurin ääniä ja kieltä.  

Analyyttinen laite

Yksi Franz Boasin oppilaista, Ruth Benedict, oli antropologi, joka tutki uskomuksia ja käytäntöjä kulttuurin sosiaalisessa järjestelmässä. Hän huomasi, että niistä tuli sekoittuneita ajatusten ja käytäntöjen malleja. Benedict uskoi, että ihmisten tulisi oppia kaikki ihmisten elintavat. Tapa, jolla ihmiset osoittavat tunteita, toteuttavat päivittäisiä rutiineja tai suorittavat tavanomaisia toimintoja, muuttuu kunkin yksilön oman kulttuurin mukaan. Näitä kulttuureja tutkimalla Benedict ajatteli, että ihmiset voisivat ymmärtää, että jokaisessa kulttuurissa on erilainen tapa elää ja että se tapa, jolla kyseinen henkilö eli, ei ollut ainoa tapa, jolla

Moraalinen relativismi

Ruth Benedict huomasi myös, että yksilön näkemys siitä, mitkä teot ovat oikeita ja mitkä vääriä, riippui omasta kulttuurista. Henkilö muodosti sen, mikä oli oikein ja mikä väärin, oman kulttuurinsa sosiaalisten normien ja arvojen perusteella. Sen jälkeen he muodostivat moraalijärjestelmänsä, joka kertoi heille, miten heidän tulisi elää. Benedict uskoi, että kenenkään ihmisen moraali ei välttämättä ollut parempaa tai huonompaa kuin toisen; kaikki riippui siitä yhteiskunnasta, jossa ihminen eli.

Kriittinen laite

Kaksi antropologia, George Marcus ja Michael Fisher, selittävät kulttuurirelativismin olevan kriittinen väline, koska sitä käytetään muiden kulttuurien analysoinnissa ja tutkimisessa. Sitä käytetään myös oman kulttuurin itsereflektioon. Esimerkki kulttuurirelativismin käytöstä kriittisenä välineenä on antropologi Margaret Meadin tutkimus. Tarkasteltuaan nuorten naisten seksuaalisuutta Uudessa-Guineassa sijaitsevassa Samoassa Mead kyseenalaistaa amerikkalaiseen nuoruuteen ja seksuaalisuuteen liittyvän "luonnollisen" stressin väistämättömänä.

Relativismin muunnelmia

Antropologi Richard Feinberg määrittelee kulttuurirelativismin kolmenlaiseksi: kontekstuaaliseksi, eettiseksi ja epistemologiseksi. Kontekstuaalinen relativismi määritellään siten, että yhteisön tai yhteiskunnan jäsenillä on uskomuksia ja käytäntöjä, joita edustavat symbolit ja merkitykset, jotka on ymmärrettävä kyseisessä kulttuurissa. Käytäntö, joka näyttää samankaltaiselta kahdessa eri kulttuurissa, voidaan ymmärtää täysin eri tavalla näiden kahden yhteisön keskuudessa, mikä on ajatus, jota Boas korosti teoksissaan. Eettinen relativismi tunnistetaan siten, että kulttuureilla ei ole hyviä tai huonoja käytäntöjä ja uskomuksia, joten ihmisten ei pitäisi pystyä tekemään näitä arvioita, kuten Benedict on selittänyt. Epistemologinen relativismi selitetään näkemykseksi, jonka mukaan ihminen ei voi todella ymmärtää toista kulttuuria hyödyllisellä tai mielekkäällä tavalla, mikä muistuttaa Boasin "historiallista antropologiaa", joka nykyään määritellään historialliseksi partikularismiksi.