All That Jazz (1979) — Bob Fosse: musikaalinen draamaelokuva
All That Jazz (1979) — Bob Fossen surrealistinen musikaalinen draama: Roy Scheiderin tähdittämä Oscar-voittaja, julkisuuden, taiteen ja itsetutkiskelun mestariteos.
All That Jazz on yhdysvaltalainen draamamusiikkielokuva vuodelta 1979, jonka ohjasi Bob Fosse. Pääosissa ovat Roy Scheider, Jessica Lange, Leland Palmer, Ann Reinking, Cliff Gorman, John Lithgow, Anthony Holland, C. C. H. Pounder ja Wallace Shawn. Elokuvan levitti 20th Century Fox. Se oli ehdolla yhdeksään Oscar-palkintoon ja voitti neljä Oscar-palkintoa vuonna 1980.
Juoni lyhyesti
Elokuva on löyhästi itseään kuvaavan tarinaohjaaja-koreografi Joe Gideonista (Roy Scheider), jonka elämä risteää työhuoneiden kiireen, henkilökohtaisten suhteiden ja terveysongelmien kanssa. Gideon johtaa suurta Broadway-tuotantoa samalla kun hän editoi elokuvaa ja käy läpi itsekriittisiä ja fantasialuonteisia hetkiä. Kertomus yhdistää tosielämän tapahtumia, unenomaisia musikaalikohtauksia ja kuoleman pohdintaa kuvaaen taiteilijan omaksumaa itseä vahingoittavaa työskentelytapaa.
Teemat ja tyyli
All That Jazz käsittelee muun muassa luovuuden hintaa, itsekontrollin puutetta, riippuvuuksia ja kuolemanpelkoa. Elokuvan tyyli on voimakkaasti visuaalinen ja rytmillinen: siinä on Fossen tunnistettavaa koreografiaa, näyttäviä montaasitekniikoita ja leikitteleviä, surrealistisia kohtauksia, joissa rajat esityksen ja todellisuuden välillä hämärtyvät. Elokuvan leikkaus, valo- ja lavastetyö tukevat sen intensiivistä ja ajoittain epämiellyttävää tunnelmaa.
Tuotanto ja tekijät
Elokuva on vahvasti Bob Fossen omaelämäkerrallinen tulkinta, ja siinä näkyy hänen ammatillinen kokemuksensa koreografina ja ohjaajana. Työn eri osa-alueet — koreografia, musiikki, lavastus ja leikkaus — muodostavat kokonaisuuden, joka tavoittelee teatterimaisen ja elokuvallisen ilmaisun yhdistämistä. Näyttelijätyöt saivat kiitosta, erityisesti Roy Scheiderin intensiivinen tulkinta päähenkilöstä.
Vastaanotto ja palkinnot
Elokuva herätti vahvoja reaktioita: kriitikot ylistivät sen rohkeaa tyyliä ja taiteellista otetta, mutta jotkut katsojat kokivat sen rankaksi ja itseään ruoskivaksi. Festivalikierroksilla ja arvosteluissa painottui erityisesti elokuvan koreografian, ohjauksen ja leikkauksen innovatiivisuus. Kansainvälisesti elokuva vakiinnutti asemansa merkittävänä, joskin kiistanalaisena, modernina musikaalina.
Perintö
All That Jazz on jättänyt pysyvän jäljen musikaalielokuvan ja näyttämöllisen koreografian väliseen suhteeseen. Se nähdään usein yhtenä Bob Fossen merkittävimmistä teoksista ja esimerkkinä siitä, miten henkilökohtaista kertomusta voidaan käsitellä visuaalisesti rikastaen. Elokuva on vaikuttanut myöhempiin ohjaajiin ja koreografeihin sekä pysynyt esimerkkitapauksena siitä, kuinka elokuvallinen muoto voi käsitellä artistin äärimmäisiä ponnistuksia ja niiden seurauksia.
Suositus katsojalle
All That Jazz sopii katsojalle, joka kiinnostuu musiikista ja koreografiasta, mutta myös raskaammista, itsetutkiskelun sävyttämistä tarinoista. Se ei ole perinteinen kevyt musikaali, vaan intensiivinen, usein epämiellyttäväkin kuvaus taiteilijuudesta ja sen kääntöpuolista.
Etsiä