DVD-levy (joka tarkoittaa Digital Versatile Disc tai Digital Video Disc) on optinen levy, jolle voidaan tallentaa jopa 4,7 gigatavua tietoa, mikä on yli kuusi kertaa enemmän kuin CD-levylle. DVD-levyjä käytetään usein elokuvien tallentamiseen paremmalla laadulla kuin VHS-levyjä. DVD-levyillä voi olla myös interaktiivisia valikoita ja bonusominaisuuksia, kuten vaihtoehtoisia tai poistettuja kohtauksia ja kommentteja. Kuten CD-levyjä, DVD-levyjä luetaan laserilla.
DVD-levyjen tiheämpi tallennustapa perustuu lyhyempään ja tarkempaan punaisen lasersäteen aallonpituuteen (n. 650 nm) sekä pienempiin "pit"- ja "land"-mittoihin kuin CD:llä; tämä mahdollistaa suuremman datatiheyden samalla halkaisijalla. DVD-levyjä valmistettiin alun perin 1990-luvun puolivälissä, ja ne yleistyivät nopeasti kotielokuvien, ohjelmistojen ja datan jakelussa ennen laajakaistaisen suoratoiston ja Blu-rayn yleistymistä.
Fyysiset ominaisuudet ja kerrokset
DVD-levyllä voi olla yksi tai kaksi sivua ja yksi tai kaksi tietokerrosta sivua kohti; sivujen ja kerrosten määrä määrittää, kuinka paljon tietoa siihen mahtuu. Halkaisijaltaan 12 cm:n levyllä voi olla jokin seuraavista tallennuskapasiteeteista:
- DVD-5: yksipuolinen, yksikerroksinen, 4,7 gigatavua (GB) tai 4,38 gigatavua (GiB).
- DVD-9: yksipuolinen, kaksikerroksinen, 8,5 GB (7,92 GiB).
- DVD-10: kaksipuolinen, yksi kerros molemmilla puolilla, 9,4 GB (8,75 GiB).
- DVD-14: kaksipuolinen, kaksikerroksinen toisella puolella, yksikerroksinen toisella puolella, 13,3 GB (12,3 GiB).
- DVD-18: kaksipuolinen, kaksoiskerros molemmilla puolilla, 17,1 GB (15,9 GiB).
Tarjolla on myös 8 cm:n DVD-levyjä, joiden tallennuskapasiteetti on 1,5 Gt. Mini-DVD:tä käytetään joskus kameroissa ja erikoisjulkaisuissa, ja monissa pöytä- tai auton DVD-soittimissa vaaditaan sovitekehys, jotta 8 cm -levy asettuu oikein laitteeseen.
Tallennustyypit ja yhteensopivuus
DVD-formaatteja on useita riippuen siitä, onko levy valmistettu tehtaalla (DVD-ROM), vai voidaanko sitä kirjoittaa (DVD-R, DVD+R) tai uudelleen kirjoittaa (DVD-RW, DVD+RW, DVD-RAM). Merkittäviä eroja näiden välillä ovat esimerkiksi kirjoitussuunta ja ohjaus- ja korjausmenetelmät; suurin osa nykyaikaisista DVD-asemista ja -soittimista tukee sekä +R että -R -muotoja, mutta vanhemmissa laitteissa saattaa olla rajoituksia.
DVD-Video-levyillä käytetään yleensä UDF-tiedostojärjestelmää (yleensä UDF 1.02), ja ohjelmisto- tai datalevyissä käytetään usein myös ISO 9660 -yhteensopivuutta. Levyn tyyppi (ROM, R, RW, RAM) vaikuttaa siihen, voidaanko sisältöä muokata levylle kirjoittamisen jälkeen.
Kerrosten ja värisävyjen tunnistaminen
Kaksikerroksiset puolet ovat usein kullan- tai pronssinvärisiä pinnaltaan, kun taas yksikerroksiset puolet ovat yleensä hopeanvärisiä, kuten CD-levyillä. Toinen yksinkertainen tapa todeta, onko DVD-levyssä yksi vai kaksi kerrosta, on tarkastella levyn alapuolella olevaa keskirengasta: jos siinä on kaksi viivakoodia, kyseessä on usein kaksikerroksinen levy; jos viivakoodeja on yksi, levyllä on yleensä vain yksi kerros. Tämä ei kuitenkaan ole sataprosenttinen sääntö kaikissa valmistajakäytännöissä.
Kopiosuojaus, aluekoodit ja käyttö
Kaupalliset DVD-Video-levyt käyttävät usein kopiosuojausjärjestelmiä kuten CSS (Content Scramble System) ja aluekoodeja (region codes), jotka rajoittavat levyn toistamista maantieteellisesti ja estävät kopiointia. Aluekoodien kiertäminen tai suojauksen ohittaminen voi olla lainvastaista joissakin maissa, joten näitä toimia ei suositella.
Käytännön vinkkejä ja elinikä
DVD-levyjen säilyvyys riippuu tallennustekniikasta ja ympäristöolosuhteista. Optimiolosuhteet ovat viileä, kuiva ja pimeä säilytys ilman suoraa auringonvaloa. Fyysiset naarmut ja lika voivat vaikeuttaa lukemista; pienet naarmut voi joskus puhdistaa varovasti pehmeällä, nukkaamattomalla liinalla keskustasta reunan suuntaan. Tallennettavien (R/RW/RAM) levyjen elinikä voi olla lyhyempi kuin teollisesti painettujen (ROM) levyjen ja altistuminen kosteudelle tai korkeille lämpötiloille voi heikentää tallennetta ajan myötä. Nykyään tärkeän datan varmuuskopiointi kannattaa tehdä useampaan eri medioon (pilvi, ulkoinen kiintolevy, levy) häviön riskin pienentämiseksi.
Nykytila ja korvaavat teknologiat
Vaikka DVD oli pitkään suosituin optinen formaatti kotiviihteelle ja datan jakelulle, sen käyttö on vähentynyt suoratoiston, pilvipalvelujen ja suuremman kapasiteetin optisten levyjen (kuten Blu-ray) yleistyessä. DVD:t ovat kuitenkin edelleen käytössä erikoisjulkaisuissa, arkistoinnissa ja laitteissa, joissa suurta kaistaa tai korkeaa resoluutiota ei tarvita.
DVD-ROM-levyn kapasiteetti voidaan määrittää merkitsemällä muistiin datasivujen määrä ja tarkastelemalla levyn datasivua tai -sivuja. Toinen käytännöllinen tapa todeta levyn tyyppi on lukea sen tunniste tietokoneen aseman kautta tai tarkistaa levyn koteloon merkitty formaatti. Lopuksi: monissa kotikäytön laitteissa ja tietokoneissa on nykyisin automaattinen tuki useille DVD-tyypeille, mutta yhteensopivuus kannattaa aina varmistaa erityisesti vanhoissa soittimissa.

