Edo — Tokion entinen nimi (1603–1868) ja Tokugawa-sogunaatin keskus
Edo — Tokion historiallinen nimi (1603–1868), Tokugawa-sogunaatin valtakeskus; kurkistus kaupungin kasvuun, kulttuuriin ja sen vaikutukseen moderniin Tokioon.
Tämä artikkeli käsittelee Edoa. Lisätietoja on kohdassa Tokio (disambiguointi).
Edo (江戸) on Japanin pääkaupungin Tokion entinen nimi, ja se oli Japania vuosina 1603-1868 hallinneen Tokugawa-sogunaatin valtakeskus. Tänä aikana se kasvoi yhdeksi maailman suurimmista kaupungeista.
Historia
Edo syntyi kalastajakylänä ja satamana nykyisen Tokion lahden rannalla. Paikka sai merkityksensä, kun Tokugawa Ieyasu valitsi sen tukikohdakseen ja muodosti 1603 Tokugawa-sogunaatin hallinnon keskuksen. Vaikka keisari säilytti seremoniallisen asemansa Kioton hovissa, Edo toimi käytännössä Japanin poliittisena keskuksena.
Tokugawa-kaudella (1603–1868) Edo kasvoi nopeasti. Järjestelmä, jossa daimyo-alueiden herroja velvoitettiin pitämään vuorottelua Edoissa (sankin-kōtai), sekä pitkään kestänyt rauhanaika loivat edellytykset kaupungin laajalle kehitykselle. Edo oli 1700–1800-luvuilla maailman suurimpia kaupunkeja; väestöä arvioidaan ajoittain olleen yli miljoona.
Kaupunkirakenne ja infrastruktuuri
Kaupunki rakentui Edo-linnasta (江戸城) käsin. Linnasta säteili verkosto kaupunkialueita: samuraiden asuinalueet lähellä linnaa, kauppiaiden ja käsityöläisten korttelit (ns. chōnin) kuten Nihonbashi sekä uskonnolliset ja viihdealueet, esimerkiksi Asakusa. Edo tunnettiin lukuisten kanavien ja siltojen verkostosta sekä puisista rakennuksistaan, mikä teki siitä erityisen alttiin tulipaloille. Tunnettu katastrofi oli Meireki-tuli vuonna 1657, joka tuhosi suuren osan kaupungista ja vaati arviolta kymmeniä tuhansia uhreja.
Kaupungin läpi kulki tärkeimpiä yhteysreittejä, kuten Tōkaidō, ja sodanajan jälkeinen rauha sekä sääntely (mm. ulkomaankaupan rajoitukset eli sakoku) muokkasivat sen taloutta ja yhteiskuntaa. Vaikka ulkomaankauppa oli rajattua (pääosin Nagasaki ja Dejima), Edo oli kotimaisen kaupan ja käsityön keskus.
Talouselämä ja yhteiskunta
Edo oli taloudellinen keskus, jossa kauppiaat, käsityöläiset ja markkinat loivat vilkasta kaupunkitaloutta. Säännöt, kuten sankin-kōtai, kehottivat mahtavilta herroilta kuluttamaan Edoissa (kustannukset pitivät heidät poliittisesti kurissa), mikä toi kaupungeille jatkuvaa kysyntää. Samalla kaupunkilaisilla eli chōnin luokalla oli kasvava vaikutus kaupunkikulttuuriin ja elämäntapaan.
Kulttuuri ja arki
Edo-kaudella syntyi monia laajoja kaupunkikulttuurin muotoja: ukiyo-e-painokuvat, kabuki-teatteri, kertomakirjallisuus ja viihtyisät viihdekorttelit. Näitä piirteitä kutsutaan usein "Edo-kulttuuriksi" — se oli kaupungin keskiluokan luoma, iloinen ja kaupallinen kulttuuri, joka vaikutti pitkään koko Japaniin. Myös festivaalit, sumo ja paikalliset käsityöt kukoistivat kaupungissa.
Lopunvaihe ja jälki
1850-luvun puolivälin jälkeen Japanin avautuminen lännelle, sisäpoliittinen paine ja taloudelliset ongelmat johtivat Tokugawa-järjestelmän heikkenemiseen. Vuonna 1868 Meiji-restauraation myötä Tokugawa-sogunaatti kukistettiin, ja Edo nimitettiin uudelleen Tokioksi (東 京, "itäinen pääkaupunki"). Edo-linnasta tuli Keisarillinen palatsi (nykyinen Chiyodan alue). Monet Edo-kauden kaupunkirakenteen ja kulttuurin piirteet säilyivät ja muokkasivat uuden Tokion kasvua.
Perintö
Nyky-Tokio rakentuu pitkälti Edo-kauden pohjalle: monet vanhat kaupunginosat, kuten Nihonbashi, Asakusa ja osa Chiyodaa ja Chūōa, seuraavat edelleen Edo-kauden katuverkostoa ja käytäntöjä. Edo-kauden kaupunkikulttuuri vaikuttaa edelleen japanilaiseen taiteeseen, teatteriin ja festivaaleihin, ja Edo on keskeinen osa Japanin historiallista ja kulttuurista muistia.
Historia
Kaupungin paikalla, joka sijaitsee nykyisen Tokionlahden rannalla, oli asuttu jo useiden vuosisatojen ajan, mutta historiallisesti merkittäväksi se tuli vasta, kun Edon linna rakennettiin vuonna 1457 Ōta Dōkanin käskystä. Kioto oli Japanin keisarin asuinpaikka ja Japanin pääkaupunki vuosisatojen ajan, kunnes Tokugawa-sogunaatti perustettiin vuonna 1603 ja Edosta tuli sen hallintopaikka. Siitä lähtien Kioto pysyi vain maan muodollisena pääkaupunkina, kun taas tosiasiallinen pääkaupunki oli nyt Edo, todellisen poliittisen vallan keskus. Edo kasvoi nopeasti pienestä, lähes tuntemattomasta kalastajakylästä vuonna 1457 suureksi 1 000 000 asukkaan kaupungiksi vuoteen 1721 mennessä, joka oli tuolloin maailman suurin kaupunki.
Vuonna 1868, kun shogunaatti päättyi, kaupunki nimettiin uudelleen Tokioksi, joka tarkoittaa "itäistä pääkaupunkia", ja keisari muutti asumaan Tokioon, jolloin kaupungista tuli Japanin virallinen pääkaupunki.
Galleria
Edo, 1865 tai 1866. Viisi albumiinivedosta yhdistetty panoraamakuvaksi. Valokuvaaja: Felice Beato
Aiheeseen liittyvät sivut
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mistä artikkelissa on kyse?
V: Artikkeli kertoo Edosta, joka on Japanin pääkaupungin Tokion entinen nimi.
K: Mikä oli Edon rooli Tokugawa-sogunaatin vallan aikana?
V: Edo oli Japania vuosina 1603-1868 hallinneen Tokugawa-sogunaatin valtakeskus.
K: Mikä on Edon nykyinen nimi?
V: Edon nykyinen nimi on Tokio.
K: Miten Edo kehittyi Tokugawa-sogunaatin vallan aikana?
V: Tokugawa-sogunaatin aikana Edosta kasvoi yksi maailman suurimmista kaupungeista.
K: Mitä tarkoittaa sana "Edo"?
V: "Edo" tarkoittaa japaniksi "suistoa".
Kysymys: Onko nimeen "Tokio" liittyvää disambiguointia?
V: Kyllä, nimeen "Tokio" liittyy disambiguointia. Lisätietoja saa Tokyo (disambiguation) -sivulta.
K: Milloin Tokugawa-sogunaatin hallinto päättyi?
V: Tokugawa-sogunaatin hallinto päättyi vuonna 1868.
Etsiä