Five Easy Pieces on yhdysvaltalainen draamaelokuva vuodelta 1970, jonka ohjasi Bob Rafelson. Pääosissa ovat Jack Nicholson, Karen Black, Susan Anspach, Sally Struthers ja Toni Basil. Elokuva sai laajaa kriittistä huomiota ja oli ehdolla neljään Oscar-palkintoon vuoden 1971 gaalassa.

Juoni

Elokuva seuraa Bobby Dupeaa (Jack Nicholson), entistä pianoihmettä, joka on jättänyt taakseen musiikkiuran ja elää nyt siirtotyöläisen elämää öljykentillä. Kun perhetilanne vaatii hänen läsnäoloaan, Bobby matkustaa kotiin ja joutuu kohtaamaan oman menneisyytensä, perhesiteet ja uuden elämänsä ristiriidat. Tarina käsittelee identiteettiä, vieraantumista ja sosiaalisten kerrosten eroja road movien piirteitä yhdistäen.

Hahmot ja näyttelijäsuoritukset

Jack Nicholsonin roolisuoritus Bobby Dupeana toi hänelle laajempaa tunnustusta ja teki hänestä yhden aikansa näkyvimmistä näyttelijöistä. Karen Black elää koskettavasti Rayetten roolissa, ja Susan Anspach, Sally Struthers sekä Toni Basil muodostavat vahvan tukikaartin, joka tuo esiin henkilöhahmojen välisten suhteiden monimutkaisuuden.

Tuotanto ja tyyli

Elokuvan käsikirjoituksen on laatinut Carole Eastman (kreditoitu usein nimellä Adrien Joyce). Bob Rafelsonin ohjaus, realistinen kuvaus ja road-movie-tyylittely yhdistyvät filmatisoinnissa intiimeihin ihmiskohtaloihin. László Kovács vastasi kuvaamisesta, ja Jack Nitzschen musiikki tukee elokuvan pidättyvää mutta latautunutta tunnelmaa. Elokuvan naturalistinen dialogi ja arkiset, mutta intensiiviset kohtaamiset ovat osa sen kestävää vaikutusta.

Vastaanotto ja palkintoehdokkuudet

Five Easy Pieces sai runsaasti kiitosta näyttelijäntyöstä ja Rafelsonin ohjauksesta. Se oli ehdolla neljään Oscar-palkintoon:

  • Paras elokuva
  • Paras miespääosa (Jack Nicholson)
  • Paras naissivuosa (Karen Black)
  • Paras ohjaus (Bob Rafelson)

Elokuva oli myös kaupallisesti menestyksekäs ja vahvisti New Hollywood -aikakauden asemaa amerikkalaisen elokuvan kentällä.

Merkitys ja perintö

Five Easy Pieces on jäänyt elokuvahistoriaan erityisesti Jack Nicholsonin uran kannalta käännekohtana ja esimerkkinä 1970-luvun realistisesta draamasta. Elokuva tunnetaan erityisesti tiukoista ihmiskohtaamisista ja hetkistä, jotka kuvaavat yksilön ja yhteiskunnan välisiä jännitteitä. Nykyään sitä pidetään yhtenä aikakautensa tärkeistä draamaelokuvista, jota analysoidaan niin näyttelijäntyön, ohjauksen kuin yhteiskunnallisten teemojen näkökulmasta.