Vahvistin
Sana vahvistin (joskus myös amp) viittaa yleensä elektroniseen vahvistimeen. Elektroniset vahvistimet tekevät radiosta tai sähköisestä soittimesta (kuten sähkökitarasta tai sähköbassokitarasta) tulevasta signaalista kovemman ja voimakkaamman. Vahvistimia on myös piilotettu mihin tahansa elektroniseen laitteeseen, joka tuottaa ääntä kaiuttimilla. Tällaisia ovat esimerkiksi televisiot, radiot, tietokoneet ja mp3-soittimet.
Elektronisen vahvistimen kaltaisia laitteita valmistetaan konetekniikassa. Moottoriajoneuvojen ohjaus- ja jarrutehostimissa käytetään mekaanisia vahvistimia, jotka moninkertaistavat kuljettajan käyttämän voiman määrän.
Vahvistimien kyky käyttää matalaimpedanssisia kaiuttimia voi vaihdella. Tyypillinen impedanssi on 8 ohmia.
Luokittelu voidaan tehdä virtahäviön perusteella, kun vahvistin on päällä mutta ei saa signaalia. Esimerkki: A-luokan vahvistin vie enemmän virtaa ilman signaalia kuin B-luokan vahvistin, mutta A-luokan vahvistimessa on pienempi särö.
On myös useita vääristymätyyppejä.
Stereovahvistin
Tyypillinen elektroninen vahvistin.
Miten se toimii
Elektroniset vahvistimet tekevät radiosta tai sähköisestä soittimesta tulevasta signaalista kovemman ja voimakkaamman käyttämällä transistoreja tai tyhjiöputkia. Elektroniset vahvistimet on kytkettävä sähkövirtaan tai paristoon toimiakseen. Kun radiosta tai sähköisestä soittimesta tuleva signaali on tehty kovemmaksi ja voimakkaammaksi, signaali on liitettävä kaiuttimeen, jotta ihmiset voivat kuulla sen.
Kun vahvistin yrittää tehdä äänestä kovemman kuin se voi, se lisää vääristymiä ääneen. Jotkin vahvistimet on tehty lisäämään hallittua säröä. Transistoreiden aiheuttama särö kuulostaa erilaiselta kuin putkien aiheuttama särö. Putkista peräisin olevan särön sanotaan usein olevan musiikillisempaa. Kaiken tämän vuoksi kalliimmat vahvistimet lisäävät usein putkilla hallittua säröä. Monet näistä vahvistimista käyttävät transistoreja "puhtaan" äänen (ilman säröä) aikaansaamiseksi.
Historia
Elektronisissa vahvistimissa käytettiin tyhjiöputkia 1920-luvulta 1950-luvulle asti. Tyhjiöputkilla varustetut elektroniset vahvistimet olivat kuitenkin painavia ja ne tuottivat paljon lämpöä. Ne myös hajosivat usein.
1960-luvulta lähtien useimmat elektroniset vahvistimet on rakennettu transistoreilla. Transistorit ovat kevyempiä, halvempia ja luotettavampia.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on vahvistin?
V: Vahvistin on laite, joka tekee elektronisesta signaalista tai äänestä kovemman ja voimakkaamman.
K: Mikä on vahvistimen tarkoitus?
V: Vahvistimen tarkoituksena on tehostaa elektronista signaalia tai ääntä, jotta se kuuluu paremmin.
K: Mitkä elektroniset laitteet sisältävät vahvistimia?
V: Elektroniset laitteet, jotka tuottavat ääntä kaiuttimien avulla, kuten televisiot, radiot, tietokoneet ja mp3-soittimet, sisältävät vahvistimia.
K: Mikä on impedanssi?
V: Impedanssi on mitta, jolla mitataan sähköpiirin vastusta vaihtovirralle.
K: Mikä on vahvistimen tyypillinen impedanssi?
V: Vahvistimen tyypillinen impedanssi on 8 ohmia.
K: Miten vahvistimet voidaan luokitella?
V: Vahvistimet voidaan luokitella virtahäviön perusteella, kun vahvistin on päällä, mutta ei vastaanota signaalia.
K: Mitä eroa on A- ja B-luokan vahvistimien välillä?
V: A-luokan vahvistimet ottavat enemmän virtaa ilman signaalia kuin B-luokan vahvistimet, mutta niiden särö on pienempi.
