Geiger-mittari
Geiger-laskurilla (toisinaan Geiger-Müller-laskurilla) mitataan ionisoivaa säteilyä, kuten alfa-, beeta- ja gammasäteilyä. Se tunnetaan parhaiten käsikäyttöisenä säteilytutkimuslaitteena, mutta sitä voidaan käyttää myös pöytälaitteena tai kiinteästi asennettuna.
Alkuperäinen toimintaperiaate löydettiin vuonna 1908, ja siitä lähtien, kun Geiger-Müller-putki kehitettiin vuonna 1928, laskuri on ollut erittäin suosittu laite, koska se on vankka tunnistin ja -elementti ja suhteellisen edullinen.
Geiger-mittari penkkikäytössä.
Toimintaperiaate
Säteilyanturi on Geiger-Müller-putki, joka antaa elektronisen signaalin, kun säteilyä esiintyy. Lukema on lukema tai säteilyannos. Lukemien näyttö on yleisesti "lukemia sekunnissa". Säteilyannosnopeus näytetään yksikkönä, kuten sievert.
Näyttö voi olla analoginen tai digitaalinen, ja nykyaikaisilla laitteilla on yhteys tietokoneeseen tai verkkoon.
Yleensä on mahdollista tuottaa äänimerkkejä, jotka kuvaavat säteilyn voimakkuutta. Näin käyttäjä voi keskittyä laitteen käsittelyyn katsomatta näyttöä.
Tyypit ja sovellukset
Alfahiukkasille ja matalaenergisille beetahiukkasille käytetään GM-putken "päätyikkunatyyppiä", koska näiden hiukkasten kantama on rajallinen jopa vapaassa ilmassa ja kiinteä materiaali pysäyttää ne helposti.
Geiger-laskuria voidaan käyttää gammasäteilyn havaitsemiseen, ja siihen käytetään ikkunatonta putkea. Neutronien mittaamiseen käytetään erityistä Geigerin putken tyyppiä.
Fyysinen suunnittelu
Kädessä pidettävissä yksiköissä on kaksi fyysistä perusmallia: "kiinteä" yksikkö, jossa sekä ilmaisin että elektroniikka ovat samassa yksikössä, ja "kaksiosainen" malli, jossa on erillinen ilmaisin ja elektroniikkamoduuli, jotka on yhdistetty lyhyellä kaapelilla. On olemassa erityyppinen gammalaite, joka tunnetaan nimellä "hot spot" -ilmaisin, jossa ilmaisimen putki on pitkän tangon tai joustavan putken päässä. Näitä käytetään korkean säteilyn gammakohteiden mittaamiseen samalla, kun käyttäjää suojataan etäisyyssuojauksen avulla.
G_M-laskuri, jossa on pannukakkutyyppinen anturi
Geiger-laskurin laboratoriokäyttö, jossa on päätyikkuna-anturi radioaktiivisesta lähteestä peräisin olevan beetasäteilyn mittaamiseen.
Historia
Vuonna 1908 Hans Geiger kehitti alfahiukkasten havaitsemistekniikan, jota myöhemmin käytettiin Geiger-Müller-putkessa. Tämä laskuri pystyi havaitsemaan vain alfahiukkasia, mutta vuonna 1928 Geiger ja Walther Müller kehittivät suljetun Geiger-Müller-putken, jolla pystyttiin havaitsemaan useampia ionisoivan säteilyn tyyppejä, ja siitä tuli käytännöllinen säteilyanturi. Kun Geigerin laskuri oli saatavilla, sitä voitiin valmistaa suhteellisen edullisesti.
Aiheeseen liittyvät sivut
- Dosimetri - Laite, jota henkilökunta käyttää saamansa säteilyannoksen mittaamiseen.
- Radioaktiivinen hajoaminen - Kuvaus siitä, mistä suuri osa säteilystä on peräisin.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on Geigerin laskuri?
A: Geigerin laskuri on laite, joka mittaa ionisoivaa säteilyä, kuten alfa-, beeta- tai gammahiukkasia.
K: Mikä on Geigerin laskurin toinen nimi?
V: Geiger-laskuria kutsutaan joskus Geiger-Müller-laskuriksi.
K: Mihin Geigerin laskuria voidaan käyttää?
V: Geiger-laskuria voidaan käyttää käsikäyttöisenä säteilytutkimuslaitteena, mutta sitä voidaan käyttää myös pöytälaitteena tai kiinteästi asennettuna.
K: Milloin Geigerin laskurin alkuperäinen toimintaperiaate löydettiin?
V: Geigerin laskurin alkuperäinen toimintaperiaate löydettiin vuonna 1908.
K: Mitä Geigerin laskuriin liittyvää kehitettiin vuonna 1928?
V: Geiger-Müller-putki kehitettiin vuonna 1928, ja se on ollut erittäin suosittu sen vankan anturi-ilmaisimen ja -elementin sekä suhteellisen alhaisen hinnan vuoksi.
K: Minkä tyyppistä säteilyä Geiger-laskurilla voidaan mitata?
V: Geiger-laskurilla voidaan mitata ionisoivaa säteilyä, kuten alfahiukkasia, beetahiukkasia tai gammasäteitä.
K: Miksi Geigerin laskuri on suosittu laite?
V: Geigerin laskuri on suosittu laite sen vankan anturi-ilmaisimen ja -elementin sekä suhteellisen alhaisen hinnan vuoksi.
