Viime vuosituhannen alussa kauppalaivat purjehtivat läntisen Intian ja itäisen Kiinan välillä Bengalinlahden yli ja Malakan salmen kautta. Matkan varrella kauppiaat levittivät intialaista kulttuuria — erityisesti hindulaisuutta ja buddhalaisuutta, mutta myös tieteitä ja taiteita, sanskritin kirjoitusjärjestelmän alkumuotoja sekä kehittyneitä valtiomalleja — Kaakkois-Aasian mantereelle ja saaristoon aina Vietnamin eteläosiin ja Indonesian saarille asti. Intialaisvaikutteet eivät olleet pelkästään pinnallisia: ne sulautuivat paikallisiin tapoihin ja uskomuksiin muodostaen uusia synkretistisiä kulttuureja.

Intialaisvaikutteiden keskeiset piirteet

Saapuvat vaikutteet näkyivät monella tasolla. Kaupankäynti toi mausteet, metallit ja ylellisyystavarat sekä välitti ideoita hallinnosta ja uskonnosta. Kielen ja kirjoitusjärjestelmän vaikutuksesta syntyivät paikalliset kirjaimistot, jotka pohjautuvat eteläintialaisiin mallielementteihin (esim. pallava). Uskonnollinen vaikuttaminen näkyi hindulaisuuden jumalakuvastossa, kastijärjestyksen heijastuksissa ja buddhalaisissa luostareissa. Myös arkkitehtuuri, veistotaide ja käsikirjoituskulttuuri omaksuivat intialaisia aiheita, mutta muokkasivat niitä paikallisilla materiaaleilla ja estetiikalla.

Khmerien valtakunta ja Angkor

Vaikuttavin mantereen valtio oli khmerien valtakunta, joka alkoi nousta 800–900-luvuilla ja saavutti huippunsa 11.–13. vuosisadalla. Khmerien keskus sijaitsi nykyisen Kambodžan Tonlé Sap -järven alueella. He rakensivat monumentaalisia temppelikeskuksia, joista tunnetuin on Angkorin alue — laaja temppelialue, jonka kuuluisin rakennus on Angkor Wat. Angkor Wat rakennettiin 1100-luvulla kuningas Suryavarman II:n aikana alun perin hindulaisen Vishnun kunniaksi, mutta myöhemmin sekin omaksui buddhalaista käyttöä.

Khmerit kehittivät myös laajan vesirakentamisen järjestelmän: tekoaltaat (baray), kanavat ja patoelimet mahdollistivat tehokkaan kastelun ja toistuvat sadot. Tämän ansiosta alueella pystyi ylläpitämään suuria väestöjä ja monimutkaista byrokratiaa. Kuningas Jayavarman VII (lantio 1181–1218) laajensi valtakuntaa ja rakennutti Bayon-temppelin sekä monia taide- ja sosiaalisia hankkeita; hän edusti mahayanabuddhalaisuutta, kun taas monet muut kuninkaat olivat hindulaisia. Khmerien valtakunnan poliittinen ja uskonnollinen ajatusmaailma kytkeytyi usein kuninkaan jumalallistamiseen, ns. devaraja-oppiin, jossa hallitsijaa pidettiin jumalallisen voiman edustajana.

Srivijaya — merellinen imperiumi

Merellä vaikuttanut Srivijaya oli keskeinen voima Kaakkois-Sumatralla, pääkaupunkinaan Palembang. Srivijaya hallitsi tärkeimpiä merenkulkuväyliä Jaavanmeren ja Malakan salmen kautta 7.–12. vuosisadalla (joidenkin arvioiden mukaan vaikutus kesti pidempään). Vallan perusta oli merenkulkuun, satamien hallintaan ja verotusoikeuksiin perustuva talous: Srivijaya kontrolloi kauppaa Intian valtamereltä Kiinan rannikoille, välittäen mausteita, kultaesineitä, kipsiä, puutavaraa ja muita arvokkaita tuotteita.

Srivijaya oli myös merkittävä buddhalaisuuden keskus: se tuki luostareita ja koulutuslaitoksia, ja sen oppineet matkasivat Intiaan, erityisesti Nalandaan, opiskelijoina ja opettajina. Srivijayan kosmopoliittisuutta korosti kauppamiesten, merenkulkijoiden ja pappien verkosto, jossa kiinalaiset, intialaiset, arabit ja paikalliset toimijat kohtasivat. Srivijayan valta alkoi horjua 1000-luvulla, kun eteläintialaiset Cholan kuningaskunnan hyökkäykset 1025-luvulla ja myöhemmät alueelliset nousut heikensivät sen otetta, ja myöhemmin alueen politiikkaa hallitsivat muut merkittävät valtiot kuten Majapahit ja paikalliset malajivaltakunnat.

Perintö ja vaikutus

Intian vaikutteet jättivät Kaakkois-Aasiaan pitkäkestoisen perinnön: temppelirakentamisen ja kuninkaallisen ideologian muodot, kirjoitusjärjestelmien juuret, buddhalaisen ja hindulaisen opetuksen levittäytyminen sekä kauppareittien synnyttämät kulttuurivaihdot. Samalla paikalliset yhteisöt sovittivat näitä vaikutteita omiin käytäntöihinsä, mikä loi alueelle monimuotoisen ja dynaamisen kulttuurikentän, jonka jälkiä voi yhä nähdä niin arkeologisissa raunioissa kuin elävissä uskonnollisissa perinteissä.