Kalyke eli Jupiter XXIII on Jupiterin palloton kuu. Scott S. Sheppardin ym. johtama Havaijin yliopiston tähtitieteilijäryhmä löysi sen vuonna 2000, ja sille annettiin nimitys S/2000 J 2. Löytö tehtiin Mauna Kea -tähdetornialueen havaintojen perusteella käyttäen suuren teleskoopin herkkiä digitaalikameroita, kuten useimpien pienten epäsäännöllisten Jupiterin kuiden löytöjen yhteydessä.
Koko ja heijastuskyky. Kalyke on halkaisijaltaan noin 5,2 kilometriä, mikä perustuu kaukoputkihavaintoihin laskettuun kirkkauteen ja oletukseen matalasta pintapeilistä (albedo noin 0,04). Todellinen koko riippuu albedon tarkemmasta arvosta, jota ei ole hyvin tunnettu.
Rata ja liike. Se kiertää Jupiteria keskimäärin 23 181 000 kilometrin etäisyydellä ja sen kiertoaika on noin 721,021 päivää. Kalyken rata on retrogradinen (eli se kulkee Jupiterin pyörimissuuntaan nähden vastakkaiseen suuntaan) ja sillä on suuri inklinaatio: noin 166° ekliptiseen nähden (noin 165° Jupiterin ekvaattoriin nähden). Kiertoradan eksentrisyys on 0,2140, eli rata on selvästi soikio eikä lähes ympyrä.
Näitä arvoja käytetään kuvaamaan kuun rataelementtejä ja ne voivat päivittyä, kun pidemmän aikasarjan havaintoja kertyy. Retrogradinen liikemalli ja suuri inklinaatio kertovat, että Kalyke ei ole syntynyt Jupiterin omaan kiertorataan protoplanetaarisesta kiekosta vaan on todennäköisesti kaapattu kappale, jolla on myöhemmin ollut törmäyksiä tai hajonnut pienemmiksi paloiksi.
Se nimettiin lokakuussa 2002 kreikkalaisen mytologisen hahmon Kalyken tai Kalycen mukaan. IAU:n nimeämiskäytäntöjen mukaisesti Jupiterin kaukaiset retrogradiset kuut saavat yleensä nimiä, jotka päättyvät kirjaimeen -e.
Se kuuluu Carme-ryhmään, joka koostuu epäkuuroista retrogradisista kuista, jotka kiertävät Jupiteria 23 000 000–24 000 000 kilometrin etäisyydellä ja noin 165°:n kaltevuudella. Carme-ryhmän jäsenet ovat todennäköisesti peräisin yhdestä kaapatusta pienkappaleesta tai murentuneesta kantajasta (ns. Carme-progenitorista), jolloin ryhmän kuut ovat syntyneet törmäyksissä irronneista palasista.
Koostumus ja väri. Carme-ryhmän kuilla on yleensä punertava, tummapintainen spektri, viitaten orgaanisiin yhdisteisiin ja hitaaseen kiviaineeseen (esim. D- tai P-tyypin pienkappaleet). Joidenkin havaintojen mukaan Kalyke on punertava ja saattaa poiketa hieman muiden ryhmän jäsenten tyypillisestä koostumuksesta, mikä voi kertoa pinnan ikääntymisestä, myrkyllisistä iskusta tai pienestä koostumuserosta.
Havaintohistoria ja merkitys. Kalykea ja muita pieniä epäsäännöllisiä kuita käytetään tutkimuksissa, jotka selvittävät Jupiterin järjestelmän muodostumista ja pieniä kappaleita aurinkokunnassa: niiden radat, koostumus ja ryhmäytyminen antavat tietoa kaappausprosessista ja myöhäisistä törmäyksistä. Monet tällaiset kuut ovat himmeitä ja vaativat suuria teleskooppeja ja toistuvia havaintoja radan määrittämiseksi luotettavasti.
Pyörimisliike ja lisätutkimukset. Kalyken pyörimisjaksoa ja yksityiskohtaista pinnanmuotoa ei ole vielä määritetty tarkasti julkisesti saatavissa olevien havaintojen perusteella; tulevat havaintokampanjat ja tehokkaammat instrumentit saattavat parantaa tietämystämme kuun koosta, muodoista, pinnan ominaisuuksista ja koostumuksesta.
Yhteenvetona Kalyke on pieni, kaukainen ja retrogradinen Jupiterin kuu, osa Carme-ryhmää, jonka ominaisuudet tukevat näkemystä epäsäännöllisten kuiden muodostumisesta kaapatun pienkappaleen hajoamistuotteina. Sen tarkemmat fysikaaliset ominaisuudet ovat edelleen tutkimuksen alla.