Korea Train eXpress (KTX) – Etelä-Korean suurnopeusjunat ja historia

Korea Train eXpress (KTX) on Etelä-Korean suurnopeusjunajärjestelmä, jota operoi Korail. Suurnopeusjuna määritellään Etelä-Korean rakentamista ja liikennettä koskevien määräysten mukaan junaksi, joka kulkee vähintään 200 km/h suurimman osan matkastaan ja jonka rakentamisen ja käyttöönoton on nimennyt ja ilmoittanut maan rakennus- ja liikenneministeri.

Historia ja kehitys

Suurnopeusradan rakentaminen käynnistyi 30. kesäkuuta 1992, ja KTX-liikenne aloitettiin 1. huhtikuuta 2004. Tämän myötä Etelä-Korea liittyi Japanin, Ranskan, Saksan, Espanjan ja Kiinan joukkoon maihin, jotka ovat kehittäneet yli 300 km/h liikkuvat junat. Alkuvaiheen kalusto perustui Alstomin TGV Réseau -malliin ja osa junista rakennettiin tai koottiin Koreassa yhteistyössä ulkomaisten toimijoiden kanssa.

Reitit ja nopeudet

Päälinja, Gyeongbu High Speed Railway, yhdistää Soulin ja Busanin – radan pituudeksi mainitaan yleisesti noin 410 kilometriä (etäisyys ja mitoitus vaihtelevat riippuen lähteestä). Tärkeitä asemia näiden kaupunkien välillä ovat Gwangmyeong, Cheonan, Asan, Daejeon, Daegu, Gyeongju ja Busan. Nykyisessä säännöllisessä liikenteessä junien huippunopeus on noin 305 km/h, vaikka infrastruktuuri on suunniteltu sallimaan jopa 350 km/h -suuruusluokan nopeuksia tulevaisuudessa.

Kalusto ja tekniset saavutukset

KTX-järjestelmässä on käytetty eri sukupolvien kalustoa. Keskeisiä tyyppejä ovat:

KTX-I (perustuu Alstom TGV Réseau -malliin) — järjestelmän alkuvaiheen veturi-vaunuyhdistelmät.
KTX-II / KTX Sancheon — kotimaisella osaamisella kehitetty toinen sukupolvi, jota valmistettiin Koreassa, ja joka paransi matkustajamukavuutta ja suorituskykyä.
HSR-350x — kotimainen koeajoproto, joka saavutti testeissä huippunopeuden noin 352,4 km/h.
HEMU-430X — kokeellinen korkean nopeuden sähkömoottorijuna (EMU), joka saavutti testiolosuhteissa 421,4 km/h vuonna 2013, osoittaen Etelä-Korean kyvyn kehittää erittäin nopeita EMU-yksiköitä.
KTX-Eum ja muut uudemmat EMU-mallit — suunniteltu parantamaan energiatehokkuutta, matkustusmukavuutta ja palvelutarjontaa eri reiteillä.

Näiden kehitysten myötä Etelä-Korea on yksi maailman johtavista maista suurnopeusjunateknologiassa.

Matkustajapalvelut ja liput

KTX-junissa on yleensä varattavat istumapaikat ja useimmiten tarjolla eri matkustusluokkia (esim. economy/standard ja first/first class -tyyppiset luokat riippuen kalustosta). Junissa on usein Wi‑Fi-yhteys, sähköpistokkeita, wc-tiloja ja ravintolapalveluita tai myyntikärryjä. Lippuja voi ostaa Korailin lipputoimipisteistä asemilta, netin kautta Korailin virallisesta verkkopalvelusta tai mobiilisovelluksella. Hinnat ja junien ajovuorot vaihtelevat sesongin ja kysynnän mukaan; suosituimmille vuoroille kannattaa varata paikat etukäteen.

Verkoston laajentaminen ja tulevaisuus

Etelä-Korean suurnopeusverkkoa on laajennettu useille suunnille: Gyeongbu-linjan lisäksi suurnopeusratayhteyksiä on kehitetty mm. Honam- ja Suseo‑suuntiin. Tulevaisuudessa kehitys tähtää matkanopeuksien ja kapasiteetin lisäämiseen, kotimaisten EMU-teknologioiden hyödyntämiseen laajemmin sekä palvelun tiheyttämiseen. Kokeelliset huipputehokkaat junaprojektit, kuten HEMU-430X, toimivat testialustoina uusille teknologioille.

Liikennöinti ja operaattorit

KTX-brändin pääoperaattori on Korail. Lisäksi Etelä-Korean rautatiealalla toimii muita yhtiöitä, jotka tarjoavat suurnopeuspalveluja tietyillä reiteillä tai kilpailuttavat liikenteen osin eri lähtöpisteistä. Rautatiejärjestelmän kehittyminen on yhdistänyt nopean kaukoliikenteen osaksi maan laajempaa julkisen liikenteen verkostoa, ja suurnopeusjunat ovat merkittävä osa maan sisäistä matkustamista.

Yhteenvetona KTX on sekä tekninen että liikenteellinen menestystarina Etelä-Koreassa: järjestelmä on tuonut merkittäviä aikaan säästöjä matka-ajoissa, edistänyt kotimaista rautatieosaamista ja tarjonnut luotettavaa sekä nopeaa vaihtoehtoa maanteille ja lentoliikenteelle.

Historia

Soul-Busan-akselin varrelle keskittyi 1970-luvulla yli puolet Etelä-Korean väestöstä ja BKT:stä, ja tälle akselille keskittyi myös 70 prosenttia tavaraliikenteestä ja 66 prosenttia matkustajaliikenteestä, mikä aiheutti liikenneruuhkia. Niinpä hallitus näki, että ongelmaan oli löydettävä kiireellinen ratkaisu. Ensimmäinen ehdotus Soulin ja Busanin välisestä toisesta rautatielinjasta tuli Ranskasta ja Japanista, jotka olivat jo mukana Korean suurkaupungin metrotoiminnassa. Sen jälkeen alue- ja liikenneministeriö antoi tutkimuksen tehtäväksi KAIST:lle, joka sitoutui siihen vuosina 1978-1981. Tutkimuksessa päädyttiin siihen, että Seoulin ja Busanin väliselle radalle on rakennettava kaksiraiteinen rautatie ja että uudeksi rautatielle olisi suositeltavaa rakentaa suurnopeusmatkustajarata. Korean viidennessä viisivuotissuunnitelmassa hyväksyttiin suunnitelma suurnopeusradan rakentamisesta Seoul-Daejeon-linjalle.

Suurnopeusjunan rakentamishankkeen käynnistäminen kesti kuitenkin vielä 10 vuotta. Yleinen mielipide oli, että olisi tehtävä useita toteutettavuustutkimuksia, koska hanke vaati paljon rahaa. Lisäksi Soulin olympialaisten valmistelu vuonna 1988 aiheutti hallitukselle resurssien niukkuutta. Yksi presidenttiehdokkaista esitti kuitenkin suurnopeusjunahankkeen vaalilupauksena, ja hanke aloitettiin toden teolla hänen tultuaan presidentiksi. Vuonna 1989 perustettiin instituutiot, jotka hallinnoivat sen valmistelua: Gyeongbun suurnopeussähköisen rautatien ja uuden kansainvälisen lentokentän komitea sekä suurnopeussähköisen rautatien suunnitteluosasto. Vuonna 1991 julistettiin laki Korean suurnopeusjunien rakentamisviranomaisesta, ja hanketta alettiin hallinnoida kyseisen yrityksen toimesta.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on Korea Train eXpress (KTX)?

V: Korea Train eXpress (KTX) on Etelä-Korean suurnopeusjunajärjestelmä, jota operoi Korail.

K: Mikä nopeus määrittelee suurnopeusjunan Etelä-Koreassa?

V: Etelä-Korean suurnopeusjunien rakentamista koskevien sääntöjen mukaan suurnopeusjuna määritellään junaksi, jonka nopeus on vähintään 200 km/h suurimmalla osuudella ja jonka rakennus- ja liikenneministeri on nimennyt ja ilmoittanut.

Kysymys: Milloin KTX-palvelut alkoivat ja mikä teki Etelä-Koreasta viidennen maan, joka kehitti suurnopeusjunia?

V: KTX-palvelut aloitettiin 1. huhtikuuta 2004, ja Etelä-Korea oli Japanin, Ranskan, Saksan, Espanjan ja Kiinan jälkeen maailman viides maa, joka kehitti yli 300 km/h nopean junan.

K: Mitkä kaupungit KTX yhdistää ja mitkä ovat tärkeimmät asemat matkan varrella?

V: KTX yhdistää Soulin ja Pusanin, ja tärkeimmät asemat matkan varrella ovat Gwangmyeong, Cheonan, Asan, Daejeon, Daegu, Gyeongju ja Busan.

K: Mikä on KTX:n säännöllisessä liikenteessä olevien junien suurin nopeus?

V: Säännöllisesti liikennöivien junien huippunopeus on tällä hetkellä 305 km/h (190 mph), vaikka infrastruktuuri on suunniteltu 350 km/h (217 mph) nopeudelle.

Kysymys: Mihin KTX:n alkuperäinen kalusto perustui ja mikä on Korailin nyt käyttämä toinen suurnopeusjunien tyyppi?

V: Alkuperäinen liikkuva kalusto perustui Alstomin TGV Reseauhun, ja se rakennettiin osittain Koreassa. Kotimaassa kehitetyn HSR-350x:n tuloksena syntyi toinen suurnopeusjunatyyppi, jota Korail nyt liikennöi, KTX Sancheon.

Kysymys: Mikä on seuraavan sukupolven KTX-junan nimi ja minä vuonna se saavutti 421,4 km/h nopeuden?

V: Seuraavan sukupolven KTX-junan nimi on HEMU-430X. Se saavutti 421,4 km/h nopeuden vuonna 2013, minkä ansiosta Etelä-Korea on Ranskan, Japanin ja Kiinan jälkeen maailman neljäs maa, joka on kehittänyt tavanomaisilla rautateillä kulkevan suurnopeusjunan, jonka nopeus on yli 420 km/h.