Maa — määritelmä, maan pinta-ala ja erilaiset maalajit

Maa: selkeä opas määritelmään, maapallon pinta-alaan, erilaisiin maalajeihin ja vesirajojen epäselvyyksiin.

Maa voi tarkoittaa maanpintaa tai maata veden vastakohtana, mutta sana voi myös viitata koko maapallon planeettaan. Arkipuheessa maa tarkoittaa usein jotakin tiettyä aluetta, maankappaletta tai maiseman osaa, joka on osa suurempaa maata tai maanpintaa. Maa voi olla peittynyt erilaisilla pinnanmuodoilla ja kerroksilla sekä kasvien ja ihmisen toiminnan muokkaama.

Maan pinta-ala
Maapallon kokonaispinta-alasta noin 29 % on maata ja loput on peittyneenä veden alle. Maapallon maa-alueet jakautuvat mantereisiin massoihin, saaristoihin ja jäätiköihin; osa maa-alueista on myös sisävesiä kuten järviä ja jokia. Maanpinnan jakautumiseen vaikuttavat geologiset prosessit, jääkaudet, merenpinnan vaihtelut sekä ihmisen muokkaus (kastelu, maankäytön muutos, täyttötyöt).

Maalajit ja pinnan rakenne
Maanpinta koostuu usein monesta kerroksesta: kallioperästä tai moreenista sigaavasta pohjasta (regoliitti), siihen kerrostuvasta maaperästä ja pintakasvillisuudesta. Erilaisia maalajeja ovat esimerkiksi kivien ja lohkareiden peittämä pinta, hiekan muodostamat alueet sekä orgaanisista aineksista kertyvä turve eli usein arkikielessä mainittu lian kaltainen multa. Maalajit vaikuttavat voimakkaasti veden imeytymiseen, ravinteiden kiertoon, kasvillisuuteen ja rakentamisen edellytyksiin.

• Mineralinen maaperä: koostuu yleensä sorasta, hiekasta, silteistä ja savesta (savi on hienojakoista ja vettäpidättävää).
• Orgaaninen maaperä: turvealueet, missä kasviaineksen hajoaminen on hidasta — tyypillistä soilla ja kosteikoilla.
• Kalliopinta: paljas kallio tai lohkarekenttä ilman merkittävää maakerrosta.
• Seokset: multamaat (loami) joissa on sopivasti hiekkaa, silttejä ja savea — nämä ovat usein hyviä viljelymaita.
• Erikoistuneet olosuhteet: permafrost-alueet, suot, dyynit ja desertit, joissa maalajin ominaisuudet poikkeavat huomattavasti.

Miksi maalaji on tärkeä?
Maalaji määrää maan kantavuuden rakentamisessa, kasvien juurtumisedellytykset, veden läpäisyn ja eroosion alttiuden. Esimerkiksi hiekka läpäisee vettä nopeasti mutta ei pidä ravinteita hyvin, kun taas savi pitää vettä ja ravinteita mutta on huonosti läpäisevää. Turve sitoo vettä ja hiiltä, ja sen häviäminen vapauttaa kasvihuonekaasuja.

Rajanveto maan ja veden välillä
Maan ja vesialueen välinen raja ei aina ole selkeä: rannikko muuttuu vuoroveden, tulvien, jokisuistoisen sedimentaation ja ihmistoiminnan seurauksena. Kartoituksissa ja oikeudellisissa määrittelyissä käytetään tarkkoja käyriä ja perustasoja (esim. perusviiva, lähirantaviiva), mutta luonnossa raja on usein dynaaminen.

Ihmisen vaikutus ja suojelu
Ihminen muuttaa maanpintaa muun muassa maanoton, rakennusten, teiden ja maatalouden kautta. Näistä seuraa usein eroosiota, maaperän köyhtymistä ja biodiversiteetin vähenemistä. Kestävä maankäyttö ja maaperän suojelu — kuten eroosionestotoimet, viljelykierto, metsäkasvillisuuden suojelu ja kosteikkojen ennallistaminen — auttavat pitämään maapinnan elinvoimaisena tuleville sukupolville.

Mittaaminen ja tutkimus
Maan pinta-aloja mitataan satelliitti- ja ilmakuvauksen, kartoituksen ja maastomittausten avulla. Maaperän tutkimus kattaa fysikaaliset, kemialliset ja biologiset ominaisuudet, ja se on tärkeää mm. maataloudelle, rakentamiselle, ympäristönsuojelulle ja luonnonkatastrofien, kuten maanvyörymien ja tulvien, ennakoinnille.

Hae kirjaimella