Edunvalvojan tehtävänä on suojella ihmistä, joka ei kykene huolehtimaan omista oikeudellisista tai taloudellisista asioistaan. Edunvalvoja hoitaa päätöksentekoa ja käytännön toimia sellaisen henkilön puolesta, joka tarvitsee suojaa ja tukea (holhottava). Edunvalvojan tehtävät voivat koskea esimerkiksi pankkiasioita, palkkoja ja sosiaalietuuksia, asuntoon ja hoidettaviin palveluihin liittyviä ratkaisuja sekä oikeudellisia sopimuksia.

Ennen edunvalvojan määräämistä on selvitettävä, onko henkilö vajaavaltainen eli kykenemätön tai osittain kykenemätön tekemään itse oikeustoimia ja muitakaan päätöksiä. Suomessa edunvalvontaa järjestää ja valvoo holhousviranomainen (esimerkiksi maistraatti) ja tietyissä tilanteissa tuomioistuin. Käytännöt ja toimivaltajako voivat vaihdella, mutta perusperiaate on sama: edunvalvoja määrätään vain, jos se on välttämätöntä henkilön edun turvaamiseksi.

Milloin edunvalvoja voidaan määrätä

  • Jos henkilö ei esimerkiksi sairauden, vamman tai muun syyn takia pysty hoitamaan raha- tai omaisuusasioitaan tai ymmärtämään oikeustoimien merkitystä.
  • Jos henkilö käyttäytyy siten, että hänen taloudellinen tai henkilökohtainen turvallisuutensa on vaarassa ilman ulkopuolista päätöksentekijää.
  • Edunvalvoja voidaan määrätä myös alaikäiselle silloin, kun lapsella ei ole lain mukaan huoltajaa tai huoltaja on estynyt tai kykenemätön hoitamaan huoltajan tehtäviä. Tuomioistuin voi valita alaikäiselle lapselle laillisen huoltajan monissa eri tilanteissa:
  • Jos lapsella ei ole vanhempia tai muita aikuisia, jotka ovat valmiita huolehtimaan lapsesta.
  • Jos lapsen vanhemmat kuolevat
  • Jos lapsen vanhemmat menettävät lapsen huoltajuuden. (Näin tapahtuu, kun tuomioistuin päättää, että vanhemmat eivät kykene huolehtimaan lapsesta.) Jos vanhempi esimerkiksi satuttaa lasta tai ei huolehdi hänestä kunnolla, hän voi menettää huoltajuuden).
  • Jos tuomioistuin päättää, että lapsen vanhemmat ovat vajaavaltaisia (kykenemättömiä tekemään päätöksiä yksin).

Edunvalvojan valinta ja nimittäminen

Edunvalvojan määräämisen aloittaa yleensä läheinen, viranomainen tai muu taho, mutta myös henkilö itse voi pyytää apua ennakolta esimerkiksi edunvalvontavaltuutuksella. Sen jälkeen tehdään selvityksiä henkilön toimintakyvystä ja kuullaan lääkärin tai muun asiantuntijan lausunto. Päätöksen tekee toimivaltainen viranomainen; käytännössä tämä voi olla holhousviranomainen, ja tietyissä huoltajuus- ja muissa erityistapauksissa tuomioistuin. Tuomioistuin voi valita edunvalvojan myös lapselle huoltajuustilanteissa, kuten yllä on kuvattu.

Edunvalvoja voi olla läheinen omaishoitaja, muu yksityishenkilö tai ammattiedunvalvoja. Valintaan vaikuttavat henkilön suhteet, tarpeet ja se, kuka parhaiten kykenee edustamaan hänen etuaan. Edunvalvojan tehtävät ja mahdollinen palkkio sekä valvonta määräytyvät lain ja viranomaisen päätösten mukaan.

Edunvalvojan oikeudet ja rajat

Edunvalvojan oikeudet voivat kattaa esimerkiksi:

  • tilien ja omaisuuden hoito ja hallinnointi,
  • etuuksien hakeminen ja sopimusten tekeminen holhottavan puolesta,
  • päätökset asumisesta ja tarvittavista tukipalveluista, sekä
  • muut sellaiset oikeustoimet, jotka on erikseen määritelty edunvalvontapäätöksessä.

Rajat ja valvonta: Edunvalvojan toimivalta rajoittuu siihen, mitä edunvalvontapäätöksessä on annettu. Edunvalvojan on aina toimittava holhottavan edun mukaisesti, kuunneltava tätä ja otettava huomioon tämän tahto niin pitkälle kuin se on mahdollista. Viranomainen valvoo edunvalvojan toimintaa, ja holhottava tai läheiset voivat tarvittaessa valittaa viranomaisen päätöksestä.

On myös tärkeää huomata, että esimerkiksi tiettyihin henkilökohtaisen elämän alueisiin (kuten henkilökohtaiset oikeudet tai rikosoikeudelliset suostumukset) edunvalvojan valta ei yleisesti ulotu. Edunvalvojan toimia voidaan rajoittaa tai vaatia tuomioistuimen lupa joissain merkittävissä toimenpiteissä.

Edunvalvojan nimittäminen aikuiselle

Tuomioistuin voi myös valita aikuiselle edunvalvojan silloin, kun se katsoo henkilön olevan vajaavaltainen. Tuomioistuin määrää laillisen edunvalvojan suojelemaan vajaavaltaista henkilöä (jota kutsutaan holhottavaksi). Laillisella edunvalvojalla on tällöin oikeus tehdä oikeudellisia päätöksiä huostaanotetun puolesta. Tällaisen edunvalvojapäätöksen sisältö ja laajuus kerrotaan aina päätöksessä: se voi olla yleinen tai rajoitettu koskemaan vain tiettyjä asioita (esimerkiksi vain talousasioita).

Vaihtoehdot ja ennalta varautuminen

  • Edunvalvontavaltuutus: henkilö voi itse etukäteen antaa valtuuden luotetulle henkilölle hoitaa asioitaan, mikä voi vähentää tai estää viranomaisen määräämän edunvalvojan tarpeen.
  • Valtakirjat ja selkeä dokumentointi esimerkiksi pankkiasioissa voivat auttaa turvaamaan asioiden hoidon haluamalla tavalla.
  • Läheisten tuki ja ammatillinen neuvonta usein riittävät ilman edunvalvojan määräämistä.

Mitä tehdä, jos epäilet edunvalvojan tarvetta

Ota yhteyttä paikalliseen holhousviranomaiseen, maistraattiin tai tarvittaessa oikeusapuun. Myös lääkäri tai sosiaalityöntekijä voi antaa lausunnon henkilön toimintakyvystä. Prosessi alkaa selvityksistä ja päätöksentekoon osallistuvien kuulemisesta — tavoitteena on aina henkilön etujen ja itsemääräämisoikeuden paras mahdollinen turvaaminen.

Huom. Lainsäädäntö ja käytännöt voivat vaihdella maittain ja ajan mittaan. Tässä tekstissä kuvataan edunvalvojan perusperiaatteita yleisellä tasolla; yksityiskohtaisissa ja juridisesti sitovissa kysymyksissä on syytä kääntyä viranomaisen tai juristin puoleen.