Little Shop of Horrors (1986) – amerikkalainen rock-musikaali-kauhuelokuva
Little Shop of Horrors on yhdysvaltalainen rock-musikaali‑kauhuelokuva, jonka ohjasi Frank Oz. Elokuva julkaistiin 19. joulukuuta 1986 ja se yhdistää mustaa huumoria, musikaalinumeroita ja kauhuelementtejä.
Elokuvan juoni seuraa ujona ja unelmoivana kukkakaupan myyjänä työskentelevää Seymour Krelborniä, joka löytää omituisen, nopeasti kasvavan kasvin. Käy ilmi, että hänen Venuskärpäsloukkunsa osaa puhua — ja se vaatii yhä enemmän ruokaa. Tarina käsittelee halua nousta ulos köyhyydestä, moraalin rajoja ja seurauksia, kun toiveet saavutetaan tummilla keinoilla.
Keskeiset tekijät ja näyttelijät
- Rick Moranis — Seymour Krelborn
- Ellen Greene — Audrey
- Steve Martin — Orin Scrivello (hammaslääkäri)
- Bill Murray — ohikiitävä rooli taksikuski‑hahmona
Musiikin sävelsi Alan Menken ja laulunsanat kirjoitti Howard Ashman: heidän yhteistyönsä toi elokuvaan energisiä rock‑ ja doo‑wop-vaikutteisia kappaleita.
Tausta ja tuotanto
Elokuva perustuu Alan Menkenin ja Howard Ashmanin menestyksekkääseen off‑Broadway‑musikaaliin (1982), joka puolestaan ammensi inspiraationsa Roger Cormanin ohjaamasta pienbudjettilitkuista vuodelta 1960. Frank Ozin ohjauksessa käytettiin suuria nukke‑ ja erikoistehostejärjestelyjä, jotta kasvin kasvu ja sen ilmaisemat uhkat saatiin näyttävästi esiin. Audrey II -kasvin ääni‑ ja laulusuorituksista vastasi osin Levi Stubbs (muita ääniä käytettiin eri kokoisissa käsittelyissä).
Vastaanotto ja palkinnot
Elokuva sai ensi‑iltansa myönteisellä yleisövastaanotolla ja on sittemmin saavuttanut kulttiaseman. Kritiikki arvosti musiikkia, näyttelijäsuorituksia ja erikoistehosteita, vaikka joidenkin mielestä elokuvan sävyjen ja loppuratkaisun balanssi jakoi mielipiteitä. Elokuva oli ehdolla kahdelle Oscar‑palkinnolle: parhaista visuaalisista tehosteista ja parhaasta alkuperäisestä laulusta ("Mean Green Mother from Outer Space").
Jälkivaikutus
Little Shop of Horrors on säilyttänyt suosion niin elokuvana kuin musikaalina: se on vaikuttanut populaarikulttuuriin, tuonut uusia tuotantoja näyttämölle ja vakiinnuttanut paikkansa mustan musiikkikomedian ja kauhun rajapinnalla. Erityisesti Audrey II -hahmon rakentaminen ja esittäminen on jäänyt elokuvahistorian mieleen yhtenä tehokkaimmista maneezista, jossa nukke‑ ja erikoistehosteet toimivat viihdyttävänä ja samalla kammottavana elementtinä.
