Konepistooli – määritelmä, toiminta ja ominaisuudet
Konepistooli on tyypillisesti käsiase-tyyppinen ampuma-ase, joka voi ampua täysautomaattisesti tai sarjatulella. Täysautomaattinen tarkoittaa, että ase jatkaa ampumista hyvin nopeasti niin kauan kuin liipaisinta painetaan ja pidetään painettuna. Sarjatuli tarkoittaa, että kun liipaisinta painetaan, laukaistaan ampujan määrittelemä määrä laukauksia (joissakin aseissa tämä on kolme laukausta, jotka laukaistaan hyvin nopeasti). Konepistoolit ampuvat pistoolin patruunoita. Konepistooleissa patruunat syötetään aseeseen yleensä lippaalla, joka on suorakulmainen laatikko, johon patruunat mahtuvat.
Konepistoolit ovat yleensä itselataavia, mikä tarkoittaa, että ase lataa automaattisesti uuden patruunan patruunapesään laukauksen jälkeen.
Toimintaperiaate ja mekanismit
Konepistoolien toiminta perustuu yleensä yhdestä seuraavista mekaniikoista:
- Takaisinkuorma (blowback) – yksinkertainen ratkaisu, jossa lukkorunko liikkuu taaksepäin laukauksen paineen vaikutuksesta ja palautuu jousen avulla. Usein käytössä pienempä kaliiberissa kuten 9×19 mm.
- Pitkä tai lyhyt isku / lukko – mekanismit, joissa piippu ja lukko liikkuvat yhdessä osan aikaa tai on lukko, joka avautuu vasta tietyn vaiheen jälkeen. Näitä käytetään joissain suunnitteluissa, joilla pyritään torjumaan liiallista takaiskua ja parantamaan luotettavuutta.
- Avoin ja suljettu lukko – osa konepistooleista ampuu avoimesta lukkotilasta (open bolt), jolloin lukko on taaksepäin auki lataustilassa ja syöksyy eteenpäin laukaistaessa. Suljetusta lukkotilasta (closed bolt) ampuvat mallit ovat tarkempia kylmän aseensytytyksen ja tähtäimen suhteen, mutta mekaanisesti monimutkaisempia.
Ominaisuudet ja tekniset tiedot
- Kaliiberi: yleisimmin 9×19 mm Parabellum, mutta käytössä ovat myös .45 ACP, 7.62×25 Tokarev ja muut pistoolipatruunat.
- Tulitapa: puoliautomaattinen, sarjatuli (esim. 3 laukauksen burst) tai täysautomaattinen.
- Lyhyt kantama ja tehonrajoitukset: konepistoolit ovat tehokkaita lähietäisyydellä (yleensä noin 50–150 metriä), mutta ne jäävät tehokkuudessa ja kantamassa pitkäpiippuisten rynkyiden ja kiväärien varjoon.
- Ammus- ja lippaakapasiteetti: lipas voi olla tavallinen suorakulmainen laatikko tai rumpulipas; kapasiteetit vaihtelevat tyypillisesti 20–50 patruunan välillä, mutta drum-mallit voivat kantaa enemmän.
- Tulinopeus: syklinopeus voi olla noin 600–1200 laukausta minuutissa riippuen mallista.
Hyödyt ja rajoitteet
- Edut: pieni koko ja hyvä tulinopeus lähitaisteluissa, helppo kantaa ja käsitellä tiukassa tilassa, usein kevyt ja kätevä suljettuun joukkojen käyttöön tai suojatehtäviin.
- Rajoitukset: heikompi kantama ja läpäisykyky pitkällä etäisyydellä verrattuna rynnäkkökivääreihin; hallittavuus täysautomaattiasennossa voi olla heikko, jolloin tarkkuus kärsii; useissa maissa tiukat rajoitukset täysautomaattisten aseiden omistukselle.
Käyttökohteet
Konepistooleja on käytetty laajasti sotilaallisissa, poliisin ja erikoisyksiköiden tehtävissä sekä historiallisesti siviilipuolella (esimerkiksi 1920–40-luvuilla ja sen jälkeen). Nykyään monet poliisivoimat suosivat kevyitä rynnäkkökivääreitä ja karbiineja, mutta konepistooleilla on paikkansa esimerkiksi erikoisyksiköiden, vartiointitehtävien ja suljetussa tilassa toimivien joukkojen varustuksena.
Tunnettuja malleja (esimerkkejä)
- Uzi, Heckler & Koch MP5, Thompson, Škorpion -tyyppiset mallit ovat esimerkkejä eri aikakausina ja käyttötarkoituksiin suunnitelluista konepistooleista.
Lisälaitteet ja muokkaus
Konepistooleihin voidaan lisätä esimerkiksi äänieristimiä (hiljentimiä), tähtäimiä tai punapistetähtäimiä, taittuvia tai kiinteitä tukia, etukahvoja ja laippakia (rail) asennusta varten. Useimmat lisävarusteet parantavat käyttöä tietyissä tehtävissä, mutta ne voivat myös muuttaa aseen pituutta, painoa ja tauluvaikutusta.
Turvallisuus ja huolto
- Turvallisuus: käsittele aina aseen oletuksena ladattuna; suuntaa piippu turvalliseen suuntaan, pidä sormi liipaisimelta kunnes olet valmis ampumaan ja varmista kohteen tausta ja ympäristö.
- Huolto: säännöllinen puhdistus, voitelu ja osien tarkastus pidentävät aseen käyttöikää ja varmistavat luotettavuuden. Käytä aina valmistajan suosittelemaa patruunatyyppiä.
Oikeudelliset näkökohdat
Lainsäädäntö konepistoolien hallussapidosta ja käytöstä vaihtelee voimakkaasti maittain. Täysautomaattiset aseet ovat monissa maissa tiukasti säänneltyjä tai kokonaan kiellettyjä siviileiltä. Tämä teksti ei ole oikeudellinen neuvonta; tarkista aina paikallinen lainsäädäntö ja viranomaisohjeet ennen aseen hankintaa tai käyttöä.


Yhdysvaltain merijalkaväen sotilas ampuu täysautomaattisella Glock 18:lla.
Historia
Ensimmäinen todellinen konepistooli oli saksalainen MP-18, joka esiteltiin vuonna 1918. Se ampui 9 mm:n Parabellum-patruunaa. Se käytti sivulta ladattavaa lipasta, johon mahtui 20 patruunaa.
Saksalaiset muuttivat joitakin pistooleja, kuten Lugerin, konepistooleiksi. He keksivät Luger-tyypin nimeltä Luger P08 ensimmäisessä maailmansodassa saksalaisille tykistöjoukoille. Siinä oli pidempi piippu ja pyöreän rummun muotoinen 32 patruunan lipas. Se annettiin tykistön miehistölle, jotta he voisivat puolustautua.
Vuonna 1951 Venäjän armeija kehitti Stechkin APS:n, joka pystyi ampumaan sarjatulella tai täysautomaattisesti. Kun asetta käytettiin sarjatulessa tai automaattitulessa, käyttäjiä kehotettiin käyttämään puukantaa, jotta he pystyisivät hallitsemaan asetta paremmin. Yksi konepistoolien ongelmista on se, että niillä on taipumus nousta ylöspäin ammuttaessa, jolloin luodit eivät osu kohteeseensa.
1990-2000-luku
1990- ja 2000-luvuilla, kun yhä useammat sotilaat alkoivat käyttää luodinkestäviä liivejä, joissa oli kova keraaminen panssari, konepistoolista tuli vähemmän käyttökelpoisia sotilaallisessa ympäristössä. Pienitehoiset pistooliammukset eivät kyenneet läpäisemään keraamisesti pinnoitettuja Kevlar-sotilasliivejä. Tämän seurauksena armeijat alkoivat ottaa käyttöön uuden aseen, henkilökohtaisen puolustusaseen eli PDW:n. PDW:llä ammutaan panssaria läpäiseviä, tehokkaampia ammuksia, jotka läpäisevät luodinkestävät liivit.


Luger P08 pystyi ampumaan täysautomaattisesti.


MP-18 oli ensimmäinen konepistooli. Vaikka siinä oli puinen varsi, kuten kiväärissä, se ampui pistoolin patruunoita.