Manuae — asumaton atolli ja meripuisto Cookinsaarten eteläosassa
Manuae — asumaton atolli Cookinsaarten eteläosassa: suojeltu meripuisto, tärkeä merilintujen ja merikilpikonnien pesintäalue sekä ainutlaatuinen koralli- ja laguuniympäristö.
Manuae on asumaton atolli Cookinsaarten eteläisessä saariryhmässä, noin 100 kilometriä Aitutakista kaakkoon. Hallinnollisesti se kuuluu Aitutakiin, mutta ei ole osa minkään Aitutakin alueen tai tapereiden vakituista hallintoa. Se on kuitenkin äänestysalueellisesti osa Arutanga-Reureu-Nikauparan vaalipiiriä.
Manuae on todellinen atolli: se syntyi merenpohjan tulivuoren huipun ympärille ja laskeutuu noin 4 000 metriä merenpohjaan. Atolli koostuu kahdesta hevosenkengän muotoisesta saarekkeesta, Manuae lännessä ja Te Au O Tu idässä. Kokonaismaa-ala on 6,17 km² ja laguuni ulottuu noin 7 km x 4 km:n alueelle. Manuaen maa-ala on noin 2,1 km² ja Te Au O Tu:n 3,9 km². Laguuni on matala (noin 13 km²) ja siellä on laajoja hiekkapenkereitä. Atollia ympäröi yhtenäinen koralliriutta, eikä riutan läpi ole turvallista kulkuväylää suuremmille aluksille.
Luonto ja suojelu
Manuae on suojeltu meripuisto ja merkittävä lisääntymisalue Keski-Tyynenmeren merilinnuille ja merikilpikonnille. Saarella pesii useita merilintulajeja, ja alue on tärkeä suojapaikka myös kilpikonnien, erityisesti vihreän kilpikonnan ja karettikilpikonnan kaltaisille lajeille, lisääntymisen kannalta. Laguunin kalavedet ovat biologisesti rikkaat ja houkuttelevat kaloja, joten ne ovat myös paikallisten kalastajien arvostamia kalastusalueita.
Suojelu näkyy käytännössä tiukempina pääsy- ja kalastusrajoituksina sekä pyrkimyksenä vähentää ihmisen vaikutusta herkälle atolliekosysteemille. Aitutakin alueelle sovellettavat määräykset koskevat myös Manuaeta, ja vierailut järjestetään yleensä valvotusti tai paikallisluvan alaisina.
Historia ja ihmistoiminta
Kapteeni James Cook havaitsi Manuaen 23. syyskuuta 1773, ja se oli ensimmäinen hänen kulkemistaan Cookinsaarista. Aluksi hän nimesi sen Sandwich-saareksi, mutta muutti nimen myöhemmin Hervey-saareksi Bristolin 3. jaarli Augustus Herveyn kunniaksi. Myöhemmin koko eteläinen saariryhmä tunnettiin nimellä Herveysaaret, kunnes venäläinen kartografi von Krusenstern nimesi ne uudelleen Cookinsaariksi kapteeni Cookin muistoksi.
Saarella harjoitettiin aiemmin pienimuotoista koprateollisuutta ja asumusta. Asutus keskittyi riuttakäytävän viereen, alle kilometrin päähän koilliseen Turakinosta, atollin läntisimmästä pisteestä. Riutan sisäänkäynnin kohdalla kulkuaukko on kapea (alle 4 metriä leveä) ja aallokossa erittäin vaarallinen ilman paikallistuntemusta, mikä on osaltaan rajoittanut pysyvää asutusta ja laajempaa merenkulkua.
Vuonna 1956 pidetyn väestönlaskennan mukaan Manuaella asui enimmillään 32 ihmistä. Saari kuitenkin hylättiin myöhemmin, ja pysyvä asutus loppui noin 1970-luvun puolivälissä; nykyisin alueella on vain satunnaista kävijä- ja tutkijatoimintaa.
Liikenneyhteydet ja vierailut
Saarella on pieni lentokenttä, mutta se on ollut useita vuosia poissa käytöstä eikä säännöllisiä lentoyhteyksiä ole. Useimmat kävijät tulevat Aitutakista veneellä; Aitutakin kalastajat ja retkitoimistot järjestävät ajoittain matkoja Manuaeen. Vierailut edellyttävät paikallistuntemusta ja usein lupaa, jotta herkkä ympäristö säilyy mahdollisimman koskemattomana.
Tapahtumat ja kulttuuri
Huhti–toukokuu 1965 oli Manuaella poikkeuksellinen, kun saarella vieraili samanaikaisesti kuusi kansainvälistä retkikuntaa (Australiasta, Uudesta-Seelannista, Japanista, Yhdistyneestä kuningaskunnasta, Yhdysvalloista ja Neuvostoliitosta) seuraamassa täydellistä auringonpimennystä 30.5.1965. Tapahtuma toi hetkeksi saarelle paljon vierailijoita ja tiedemiehiä.
Kirjallisuudessa Manuae on esiintynyt myös fiktion kohteena: norjalainen kirjailija Erlend Loe käsittelee saarta humoristisessa romaanissaan "L" (1999).
Käyttö nykyään
Nykyisin Manuae on pääosin luonnonsuojelualue, jossa ihmistoiminta on vähäistä. Alueen arvokas luonto houkuttelee satunnaisia tutkijaryhmiä, lintuharrastajia ja vastuullisia luontomatkailijoita, mutta laajempi matkailu on rajallista suojelusyistä ja logistisista haasteista johtuen.
Kaikkia Aitutakiin sovellettavia sääntöjä ja määräyksiä sovelletaan myös Manuaeen. Vierailijoiden odotetaan noudattavan paikallisia suojeluohjeita, välttävän pesintäaikoina häirintää ja huolehtivan siitä, ettei vieraslajeja tai jätettä kulkeudu saarelle.
Manuae ilmakuvassa
Manuaen kartta
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Missä Manuae sijaitsee?
V: Manuae on asumaton atolli Cookinsaarten eteläryhmässä, 100 kilometriä Aitutakista kaakkoon.
K: Mikä on Manuaen koko?
V: Manuaen kokonaispinta-ala on 6,17 km² noin 7 km x 4 km kokoisen laguunin molemmin puolin. Laguuni on kooltaan 13 km².
K: Kuka antoi saarelle nimen?
V: Kapteeni James Cook havaitsi Manuaen 23. syyskuuta 1773 ja nimesi sen alun perin Sandwich Islandiksi, mutta muutti sen Hervey Islandiksi Bristolin kolmannen jaarlin Augustus Herveyn kunniaksi. Myöhemmin venäläinen kartografi von Krusenstern nimesi saaret uudelleen Cookinsaariksi vuonna 1824 vuonna 1779 kuolleen kapteeni Cookin kunniaksi.
Kysymys: Mitä luonnonvaraisia eläimiä Manuae-saarilla esiintyy?
V: Saari on meripuisto, ja se on tärkeä merilintujen ja merikilpikonnien lisääntymisalue Keski-Tyynenmeren alueella. Sen edustan vedet ovat myös hyviä kalastusalueita.
K: Mitä Manuaessa tapahtui vuoden 1965 aikana?
V: Huhti-toukokuussa 1965 populaatio kasvoi hetkellisesti 120 yksilöön, kun kuusi tutkimusretkikuntaa (Australiasta, Uudesta-Seelannista, Japanista, Isosta-Britanniasta, Yhdysvalloista ja USA:sta) saapui Manuawaan.
Etsiä