Manuae on asumaton atolli Cookinsaarten eteläisessä saariryhmässä, noin 100 kilometriä Aitutakista kaakkoon. Hallinnollisesti se kuuluu Aitutakiin, mutta ei ole osa minkään Aitutakin alueen tai tapereiden vakituista hallintoa. Se on kuitenkin äänestysalueellisesti osa Arutanga-Reureu-Nikauparan vaalipiiriä.
Manuae on todellinen atolli: se syntyi merenpohjan tulivuoren huipun ympärille ja laskeutuu noin 4 000 metriä merenpohjaan. Atolli koostuu kahdesta hevosenkengän muotoisesta saarekkeesta, Manuae lännessä ja Te Au O Tu idässä. Kokonaismaa-ala on 6,17 km² ja laguuni ulottuu noin 7 km x 4 km:n alueelle. Manuaen maa-ala on noin 2,1 km² ja Te Au O Tu:n 3,9 km². Laguuni on matala (noin 13 km²) ja siellä on laajoja hiekkapenkereitä. Atollia ympäröi yhtenäinen koralliriutta, eikä riutan läpi ole turvallista kulkuväylää suuremmille aluksille.
Luonto ja suojelu
Manuae on suojeltu meripuisto ja merkittävä lisääntymisalue Keski-Tyynenmeren merilinnuille ja merikilpikonnille. Saarella pesii useita merilintulajeja, ja alue on tärkeä suojapaikka myös kilpikonnien, erityisesti vihreän kilpikonnan ja karettikilpikonnan kaltaisille lajeille, lisääntymisen kannalta. Laguunin kalavedet ovat biologisesti rikkaat ja houkuttelevat kaloja, joten ne ovat myös paikallisten kalastajien arvostamia kalastusalueita.
Suojelu näkyy käytännössä tiukempina pääsy- ja kalastusrajoituksina sekä pyrkimyksenä vähentää ihmisen vaikutusta herkälle atolliekosysteemille. Aitutakin alueelle sovellettavat määräykset koskevat myös Manuaeta, ja vierailut järjestetään yleensä valvotusti tai paikallisluvan alaisina.
Historia ja ihmistoiminta
Kapteeni James Cook havaitsi Manuaen 23. syyskuuta 1773, ja se oli ensimmäinen hänen kulkemistaan Cookinsaarista. Aluksi hän nimesi sen Sandwich-saareksi, mutta muutti nimen myöhemmin Hervey-saareksi Bristolin 3. jaarli Augustus Herveyn kunniaksi. Myöhemmin koko eteläinen saariryhmä tunnettiin nimellä Herveysaaret, kunnes venäläinen kartografi von Krusenstern nimesi ne uudelleen Cookinsaariksi kapteeni Cookin muistoksi.
Saarella harjoitettiin aiemmin pienimuotoista koprateollisuutta ja asumusta. Asutus keskittyi riuttakäytävän viereen, alle kilometrin päähän koilliseen Turakinosta, atollin läntisimmästä pisteestä. Riutan sisäänkäynnin kohdalla kulkuaukko on kapea (alle 4 metriä leveä) ja aallokossa erittäin vaarallinen ilman paikallistuntemusta, mikä on osaltaan rajoittanut pysyvää asutusta ja laajempaa merenkulkua.
Vuonna 1956 pidetyn väestönlaskennan mukaan Manuaella asui enimmillään 32 ihmistä. Saari kuitenkin hylättiin myöhemmin, ja pysyvä asutus loppui noin 1970-luvun puolivälissä; nykyisin alueella on vain satunnaista kävijä- ja tutkijatoimintaa.
Liikenneyhteydet ja vierailut
Saarella on pieni lentokenttä, mutta se on ollut useita vuosia poissa käytöstä eikä säännöllisiä lentoyhteyksiä ole. Useimmat kävijät tulevat Aitutakista veneellä; Aitutakin kalastajat ja retkitoimistot järjestävät ajoittain matkoja Manuaeen. Vierailut edellyttävät paikallistuntemusta ja usein lupaa, jotta herkkä ympäristö säilyy mahdollisimman koskemattomana.
Tapahtumat ja kulttuuri
Huhti–toukokuu 1965 oli Manuaella poikkeuksellinen, kun saarella vieraili samanaikaisesti kuusi kansainvälistä retkikuntaa (Australiasta, Uudesta-Seelannista, Japanista, Yhdistyneestä kuningaskunnasta, Yhdysvalloista ja Neuvostoliitosta) seuraamassa täydellistä auringonpimennystä 30.5.1965. Tapahtuma toi hetkeksi saarelle paljon vierailijoita ja tiedemiehiä.
Kirjallisuudessa Manuae on esiintynyt myös fiktion kohteena: norjalainen kirjailija Erlend Loe käsittelee saarta humoristisessa romaanissaan "L" (1999).
Käyttö nykyään
Nykyisin Manuae on pääosin luonnonsuojelualue, jossa ihmistoiminta on vähäistä. Alueen arvokas luonto houkuttelee satunnaisia tutkijaryhmiä, lintuharrastajia ja vastuullisia luontomatkailijoita, mutta laajempi matkailu on rajallista suojelusyistä ja logistisista haasteista johtuen.
Kaikkia Aitutakiin sovellettavia sääntöjä ja määräyksiä sovelletaan myös Manuaeen. Vierailijoiden odotetaan noudattavan paikallisia suojeluohjeita, välttävän pesintäaikoina häirintää ja huolehtivan siitä, ettei vieraslajeja tai jätettä kulkeudu saarelle.
