Artemisionin Zeus – varhaisklassinen pronssipatsas, Zeus vai Poseidon

Artemision Zeus on merkittävä kreikkalainen pronssipatsas, joka on peräisin varhaisklassiselta kaudelta, noin vuodelta 460 eaa. Patsaan korkeus on 2,09 metriä, ja se on tehty pronssista hienolla muovaustaidolla, joka kertoo antiikin rauta-ajan jälkeisen suuren pronssivalun tekniikan kehittyneisyydestä. Suurikokoisten pronssipatsaiden säilyminen on harvinaista, koska monet antiikin pronssityöt on hävitetty tai sulatettu uudelleen myöhemmillä vuosisadoilla; Artemisionin patsaan säilyminen selittyy osin sillä, että se löydettiin merenpohjasta.

Patsas löydettiin Artemisionin niemen läheltä (Kreikka) laajojen haaksirikkolöytöjen yhteydessä vuosina 1926–1928, kun merestä nostettiin useita antiikin ajan esineitä. Löydön yhteydessä pronssipatsas oli osittain korroosion ja hajonnan vaurioittama, ja siitä puuttuu alkuperäinen esine, jonka kädessä patsasta on pidetty – tämän puuttuvan esineen vuoksi näyttelijä tai jumaluus on tulkittu eri tavoin.

Perinteinen tulkinta on, että patsas esittäisi ukkosen ja taivaan jumalaa Zeusta, joka yleensä kuvataan ukkosenjyränteen kanssa. Toisaalta jotkut tutkijat ehdottavat, että kyseessä voisi olla myös meren jumala Poseidon, joka puolestaan kantaa kolmikärjäänsä. Koska alkuperäinen esinettä kädessä ei ole säilynyt, tunnistus perustuu lähinnä asento- ja tyylihavaintoihin. Caroline Houser pitää epätodennäköisenä, että patsas on Poseidon, koska hänen kolmikärjensä peittäisi patsaan kasvot.

Tyyliltään patsas edustaa varhaisklassista, niin kutsuttua vakavatyyliä (”severe style”), jossa on siirtymä arkaaisesta tyylistä kohti realistisempaa, anatomisesti tarkempaa esitystä. Patsaan asento on dynaaminen ja jäntevä: lihaksisto on voimakas ja kasvojen ilme hillitty mutta voimakas, mikä korostaa antiikin ihanteellista miehistä kauneutta ja voimakasta läsnäoloa. Pronssipintojen viimeistely, yksityiskohtien mallinnus ja kokonaisuuden mittakaava osoittavat silloisen mosaiikin ja valutekniikan korkeaa tasoa.

Patsaan tekoon on todennäköisesti käytetty kadonneen vahan valumenetelmää (cire perdue), joka mahdollisti suurempien ja yksityiskohtaisempien pronssirakenteiden valmistamisen onttoon muotoon. Monet alkuperäiset yksityiskohdat, kuten mahdolliset sisäiset tukirakenteet, inlay- eli silmäkoristelut tai tietynlaiset liitososat, eivät ole säilyneet, joten täydellinen rekonstruktio jää osittain arvoitukseksi.

Artemisionin patsaan löytö on tärkeä paitsi tekniikan myös ikonografian ja antiikin taiteen historian kannalta: se tarjoaa harvinaisen esimerkin suurikokoisesta pronssipatsaasta, joka edustaa siirtymävaihetta arkaaisen ja klassisen kauden välillä. Vertailevia teoksia ja kontekstia haetaan muista antiikin aikaisista pronssilöydöistä ja kiviveistoksista, joiden avulla voidaan seurata tyyli- ja muodonmuutoksia 5. vuosisadan eaa. taiteessa.

Patsas on nykyisin esillä Ateenan kansallismuseossa (National Archaeological Museum, Athens), missä se on yksi museon huomattavimmista ja näyttävimmistä antiikin teoksista. Säilytys- ja konservointityöt ovat pyrkineet vakauttamaan pronssin tilan ja estämään korroosiota sekä esittämään teoksen mahdollisimman lähellä alkuperäistä ulkoasua, vaikka puuttuvat osat – kuten väline kädessä – säilyvät arvoituksena.

Artemisionin pronssipatsas herättää edelleen tutkijoiden ja yleisön kiinnostusta sekä kuvataiteellisesta että mytologisesta näkökulmasta: onko kyse jumala Zeuksesta vai merijumalasta Poseidonista, ja millainen alkuperäinen rekvisiiitta paljastaisi lopullisen tulkinnan? Tulkinta jää osittain avoimeksi, mikä lisää teoksen tutkimuksellista ja kulttuurihistoriallista arvoa.

Hae kirjaimella