Akastos – kreikkalaisen mytologian argonautti ja villisian metsästäjä
Akastos — kreikkalaisen mytologian argonautti: Iasonin matkakumppani ja Kalydonin villisian metsästäjän tarina, seikkailut ja perintö.
Akastus (/əˈkæstəs/; muinaiskreikaksi Ἄκαστος) on kreikkalaisen mytologian hahmo. Hän purjehti Iasonin ja argonauttien mukana ja osallistui kalydonialaisen villisian metsästykseen.
Suku ja tausta
Akastus oli perinteisesti esitetty Peliaan (Pelias) pojaksi ja Iolkoksen (Iolcos) hallitsijasuvun jäseneksi. Sukulaissuhteissa ja omaisuuteen liittyvissä yksityiskohdissa esiintyy lähde-erovaisuuksia: joidenkin lähteiden mukaan hänen äitinsä on nimeltään Anaxibia tai muu paikallinen mytologinen nainen. Akastuksen asema Iolkoksen suvussa vaikuttaa hänen myöhempiin rooleihinsa kertomuksissa, joissa suvun valtataistelut ja koston kierteet ovat keskeisiä.
Argonauttien jäsenenä
Akastus mainitaan useissa lähteissä yhtenä argonauttien miehestä, jotka seilasivat johtajanaan Iason etsimässä kultaisen taljan lammasta. Argonauttarunojen perinteessä Akastuksen rooli on yleensä sivuhahmon kaltainen: hän on mukana retkellä, mainittu nimilistauksissa ja toisinaan esiintyy eri jaksoissa tai versiosta riippuen toiminnallisemmassa roolissa. Antiikin kirjailijoista esimerkiksi Apollonius Rhodoslainen ja Hyginus luettelevat hänet argonauttien joukossa.
Kalydonialaisen villisian metsästys
Akastus osallistui myös kuuluiseen kalydonialaiseen villisian metsästykseen, joka koottiin ratkaisemaan voimakas ahdistus Thessaliassa. Metsästyskokoonpanoon kuului lukuisia sankareita (mm. Meleager, Atalanta, Theseus), ja kertomuksissa Akastus on yksi metsästäjäjoukon jäsenistä. Osallistuminen tähän metsästykseen liittää hänet laajempaan sankariperinteeseen ja osoittaa hänen asemaansa mytologisessa sankaripiirissä.
Riidat ja kertomusten variaatiot
Akastuksen elämäkertaa koskevissa kertomuksissa on useita versioita, ja hänen suhteensa muihin sankareihin vaihtelee lähteestä riippuen. Yksi tunnetuimmista liittyy Peleuksen ja Akastuksen vaimon välisiin tapahtumiin: eri versioissa Akastuksen vaimon (nimetty mm. Astydameiaksi tai Hippolyteksi joissain lähteissä) rakkaus Peleukseen, hylkääminen ja valheet johtavat veriseen kostonkierteeseen. Eräissä kertomuksissa Akastus yrittää surmata Peleuksen jättämällä hänet aseettomana vuorelle; Peleus pelastuu ja palaa kostamaan yhdessä ystäviensä kanssa. Lähteet eroavat siinä, kuka kuolee kostoretkessä ja mitkä tapahtumat ovat tarkasti totta.
Antiikin lähteet ja tulkinnat
- Akastuksesta ja hänen roolistaan Argonautteina mainitaan esimerkiksi Apollonius Rhodoslaisen teoksessa Argonautika sekä Hyginuksen Fabulae-kokoelmassa.
- Kertomukset Iolkoksen vaiheista, Peliaan kuolemasta ja Akastuksen reaktioista löytyvät samoin apokryfisemmista myyttikokoelmista ja yhteenvetävistä teoksista kuten Apollodoroksen (Pseudo-Apollodorus) Bibliotheca:sta.
- Pausanias ja muut maantieteelliset/kertovat lähteet käsittelevät paikallisia perinteitä, haudoista kertovia legendoja ja paikallisia muistomerkkejä, joissa Akastuksen nimi voi esiintyä.
Perintö
Akastus ei ole yksinään mytologian tunnetuimpia sankareita, mutta hän on osa useita keskeisiä kertomuksia (Argonautit, kalydonialainen metsästys, Iolkoksen suvun tarinat) ja toimii esimerkkinä siitä, miten pienemmät sankaripersoonat kytkeytyvät laajempiin myyttisiin tapahtumaketjuihin. Hänen tarinansa eri versiot heijastavat antiikin kertomusten moninaisuutta ja paikallisten traditioiden vaikutusta myyttiin.
Perhe
Akastus oli Ioloksen silloisen kuninkaan Peliaksen ja Anaxibian (joidenkin perinteiden mukaan Philomaksen) poika. Acastus sai vaimonsa Astydameian (jota kutsuttiin myös Hippolyteksi, Kreetheuksen tyttären nimellä) kanssa kaksi tytärtä: Sterope (Στερόπη) ja Laodamia sekä useita poikia. Toisen tyttären, Sthenelen (Σθενέλη), Bibliotheca mainitsee Menoetiuksen vaimona ja Patroklosin äitinä.
Mytologia
Argonauttien paluun jälkeen Medeia manipuloi Akastuksen sisaria leikkaamaan isänsä Peliaksen palasiksi ja keittämään ne. Kun Akastus kuuli tästä, hän hautasi isänsä, ajoi Iasonin ja Medeian pois Iolokselta (ja Pausaniaksen mukaan myös sisarensa) ja järjesti hautajaisleikkejä isänsä kunniaksi. Sen jälkeen hänestä tuli Ioloksen kuningas.
Akastus puhdisti Peleuksen Phthian kuningas Eurytionin murhasta. Akastuksen vaimo (mytologiassa eri nimillä; usein Astydamia, mutta joskus Hippolyte, Kreetheuksen tytär) rakastui Peleukseen, mutta tämä halveksi häntä. Katkeroituneena hän lähetti sanansaattajan Antigonelle, Peleuksen vaimolle ja Eurytionin tyttärelle, kertomaan, että Peleuksen oli määrä mennä naimisiin Akastuksen tyttären Steropen kanssa.
Astydamia kertoi sitten Akastukselle, että Peleus oli yrittänyt raiskata hänet. Akastos vei Peleuksen metsästysretkelle ja piilotti hänen miekkansa tämän nukkuessa, minkä jälkeen hän hylkäsi hänet Pelionin vuorelle kentaurien tappamaksi. Viisas kentauri Chiron (tai jumala Hermes) palautti Peleuksen miekan, ja Peleus onnistui pakenemaan. Iasonin ja dioskureiden kanssa Peleus ryösti Ioloksen, paloitteli Astydamian (ja joidenkin kertomusten mukaan myös itse Akastuksen) ja marssi armeijansa palasten väliin. Heidän valtakuntansa siirtyi myöhemmin Iasonin pojalle Thessalokselle.
Etsiä