Match Game — amerikkalainen peliohjelma: historia ja juontajat (1962–1999)
Tutustu amerikkalaisen Match Game -peliohjelman värikkääseen historiaan ja kuuluisimpiin juontajiin vuosilta 1962–1999. Nostalgiaa, sketsimainen huumori ja televisiohistoriaa.
Match Game on tunnettu yhdysvaltalainen peliohjelma, jonka ydinidea on yksinkertainen ja hauska: kilpailija yrittää “matchata” eli saada sama vastaus kuin julkkispaneelin jäsenet täydennettävään lauseeseen. Ohjelmasta tuli erityisen suosittu 1970-luvulla sen huumoripitoisen, usein leikittelevän sävyn ansiosta.
Historia lyhyesti
- Ensimmäinen kausi: Ohjelman alkuperäinen versio esitettiin 1962–1969. Siinä luotiin perusformaatti, jossa kilpailijat täyttivät lauseita ja vertailivat vastauksiaan julkkispaneelin kanssa.
- 1970-luvun klassinen versio: Vuodesta 1973 lähtien ohjelmasta tuli valtava hittiformaatti, usein kutsuttuna Match Game ’73, ja se kehittyi leikkisämmäksi ja toisinaan rivommaksikin kuin alkuperäinen. Tämä on se kausi, joka useimmille mieltää Match Gamen.
- 1980–1990-lukujen variaatiot: 1980-luvulla nähtiin erilaisia muunnelmia, joista tunnetuin on yhdistelmäohjelma The Match Game–Hollywood Squares Hour (1983–1984). 1990-luvulla tehtiin myös uusia versioita ja revivals.
- 1990- ja 1998–1999-revivals: Ohjelmaa herätettiin henkiin useaan otteeseen 1990-luvulla, ja nämä versiot yrittivät yhdistää alkuperäisen huumorin modernimpaan tv-ympäristöön.
Formaatti ja pelimekaniikka
Perusidea pysyi samanlaisena kausista riippumatta:
- Kaksi kilpailijaa vastaa vuorotellen täydennettävään lauseeseen ("fill-in-the-blank").
- Kuusihenkinen julkkispaneeli antaa omat vastauksensa samaan kysymykseen.
- Kilpailijan tavoite on saada mahdollisimman monta vastausta täsmäämään paneelin kanssa — tästä tulee pisteet tai rahapalkinto.
- Useimmissa versioissa oli myös bonuskierros (esim. Super Match), jossa voitiin voittaa suurempia rahasummia.
Tunnetut juontajat ja panelistit
Match Gamen tunnetuin ja pitkäaikaisin juontaja on Gene Rayburn, joka juonsi useimpia klassisia versioita ja jäi monille ohjelman kasvoksi. Lisäksi ohjelmassa nähtiin lukuisia suosittuja julkkispanelisteja, jotka muodostivat osan ohjelman vetovoimaa huumorin ja spontaanin vuorovaikutuksen kautta. Tunnettuja paneelivieraita olivat muun muassa Brett Somers ja Charles Nelson Reilly, jotka esiintyivät usein ja loivat paljon ohjelman tunnusomaista sanailua.
Vaikutus ja perintö
Match Game vaikutti vahvasti modernien peliohjelmien tyyliin, erityisesti siinä, että julkkispaneelin rooli viihdyttäjänä muun kuin vain asiantuntijana vakiintui. 1970-luvun versio muistetaan erityisesti sen kepeästä ja ajoittain röyhkeästä huumorista, joka teki ohjelmasta suositun aikuiskatsojien keskuudessa. Ohjelman eri versioita on esitetty uudelleen televisiossa ja ne kiinnostavat nostalgiaa hakevia katsojia sekä peliohjelmaharrastajia.
Yhteenveto
Match Game oli ja on merkittävä osa amerikkalaista peliohjelmakulttuuria. Vaikka formaatit ja juontajat vaihtelivat vuosien varrella, perusidea — kilpailu, jossa haetaan yhteistä vastausta julkkispanelin kanssa — säilyi ja osoittautui kestäväksi viihdemalliksi useille sukupolville.
Kilpailija Kilpailu
Ensin haastava kilpailija valitsi kysymyksen, A tai B. Juontaja Gene Rayburn luki sen kilpailijalle. Sitten kilpailija ja kuusi julkkista kirjoittaisivat vastauksensa kysymykseen paperille. Kun kilpailija ja julkkikset olivat saaneet vastauksensa valmiiksi, Gene kysyi kilpailijan vastausta. He kertoivat sen hänelle. Sitten hän kysyisi julkkiksilta heidän vastauksensa. Jos kilpailijan ja julkkiksen vastaus oli sama, kilpailija sai pisteen ja vihreä kolmio syttyi.
Sitten puolustava kilpailija vastaa jäljellä olevaan kysymykseen. Sitten prosessi oli sama kuin edellä, paitsi että punaiset ympyrät syttyivät. Se, jolla oli kahden kierroksen jälkeen eniten pisteitä, voitti 100 dollaria ja pääsi jatkoon Big Money Super Matchiin.
Big Money Super Match
Yleisö ottelu
Ennen peliohjelmaa yleisölle tehtiin kysely. Heidän kolme suosituinta vastaustaan kysymykseen (esim. Road ___) olisivat (kolmanneksi suosituimman) 100 dollarin, (toiseksi suosituimman) 250 dollarin ja (suosituimman) 500 dollarin arvoisia. Kilpailija valitsisi 3 julkkista, jotka antaisivat heille vastauksia, joiden he uskoivat olevan 500 dollarin arvoisen paikan alapuolella. Sitten kilpailija valitsisi yhden näistä vastauksista tai keksisi omansa. Vastaukset paljastettiin yksi kerrallaan.
Head-to-Head ottelu
Jos kilpailija voittaisi yleisöottelun, hänellä olisi mahdollisuus voittaa 10 kertaa enemmän rahaa. Heidän oli vastattava täsmälleen julkkiksen vastaukseen kysymyksiin, kuten ____ Bee. Aluksi kilpailija valitsi julkkiksen, jonka kanssa hän halusi pelata. Vuonna 1978 otettiin käyttöön Star Wheel. Kilpailija pyöräytti pyörää päättääkseen, minkä julkkiksen kanssa hän pelaisi. Jos pyörä pysähtyi kultatähtiosioon, kilpailijan pelaama raha kaksinkertaistui.
Muut versiot
Ensimmäisessä Match Game -pelissä oli erilaiset säännöt kuin tässä pelissä, ja sitä esitettiin NBC-kanavalla vuodesta 1962 alkaen ja päättyen vuonna 1969. Sitten tämä Match Game esiteltiin CBS-kanavalla vuonna 1973. Tämä versio päättyi vuonna 1979. Vuonna 1975 alkoi syndikoitu versio nimeltä Match Game PM. Siinä oli kolme pelikierrosta ja kaksi yleisöottelua Big Money Super Matchissa. Se päättyi vuonna 1981. Toinen syndikoitu versio, jossa oli sama pelattavuus kuin Match Game PM:ssä, alkoi vuonna 1979 ja päättyi vuonna 1982. Vuonna 1983 se yhdistettiin toisen peliohjelman, Hollywood Squaresin, kanssa Match Game-Hollywood Squares Hour -ohjelmaksi, jota esitettiin televisiossa vuoden ajan. Kuusi vuotta myöhemmin, vuonna 1990, se tuotiin takaisin ABC-kanavalle uuden juontajan, Ross Shaferin, kanssa. Tässä versiossa kilpailijat pelasivat rahasta. Mukana oli myös uusi kierros nimeltä "Match Up" -kierros. Se pelattiin molempien kierrosten lopussa. Aluksi kilpailija valitsi yhden julkkiksista. Kilpailijalla oli 30 sekuntia (toisella kierroksella 45 sekuntia) aikaa vastata julkkikseen Super Match -tyylisissä kysymyksissä. Jokaisessa kysymyksessä oli kaksi vaihtoehtoa. Ensimmäisellä kierroksella otteluiden arvo oli 50 dollaria ja toisella kierroksella 100 dollaria. Tämä versio päättyi vuonna 1991, mutta vuonna 1998 se palasi Michael Burgerin johdolla. Mukana oli viisi julkkista kuuden sijaan. Tämä versio ei kuitenkaan ollut kovin kuuluisa, ja se päättyi vuonna 1999.
Etsiä