Miss Representation on yhdysvaltalainen dokumenttielokuva vuodelta 2011. Sen on käsikirjoittanut, ohjannut ja tuottanut Jennifer Siebel Newsom. Elokuva käsittelee sitä, miten amerikkalainen media esittää ja usein vähättelee naisia — erityisesti miten naisten näkyvyys vallassa ja julkisessa elämässä on vähäistä ja miten naisten kehoa seksualisoidaan mediassa. Dokumentti yhdistää haastatteluja, tutkimustietoa ja arkistomateriaalia kuvatakseen median vaikutusta tyttöjen ja naisten itsetuntoon, johtajahaaveisiin ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen.

Haastateltavat

Dokumentissa puhuvat mm. poliitikot, toimittajat, näyttelijät ja tutkijat. Haastateltavien joukossa ovat:

Teemat ja sisältö

Miss Representation tutkii muun muassa seuraavia teemoja:

  • naisten aliedustus politiikassa ja johtotehtävissä
  • naisten ruumiin ja seksuaalisuuden esittäminen mainonnassa, televisiossa ja elokuvissa
  • uutisoinnin ja viihteen vaikutus nuorten tyttöjen minäkuvaan ja uratoiveisiin
  • median rooli sukupuolinormien ylläpitämisessä ja muuttamisessa

Elokuvassa esitetään tutkijoiden ja asiantuntijoiden havaintoja sekä henkilökohtaisia kertomuksia, jotka kuvaavat, miten median välittämät viestit voivat rajoittaa naisten mahdollisuuksia yhteiskunnassa.

Vastaanotto ja vaikutus

Elokuva sai huomiota sekä elokuvafestivaaleilla että laajemmassa keskustelussa sukupuolten edustuksesta mediassa. Se on herättänyt keskustelua kouluissa, yliopistoissa ja yhteisöissä, ja se on käytetty opetusmateriaalina ja keskustelunavauksena tasa-arvotyössä. Jennifer Siebel Newsom perusti elokuvan ympärille myös kansalaisliikkeen / voittoa tavoittelemattoman organisaation, The Representation Projectin (tunnettu alun perin nimellä Miss Representation), joka jatkaa sukupuolistereotypioiden ja median vaikutusten tiedottamista ja vastustamista.

Julkaisu ja palkinnot

Tammikuun 22. päivänä 2011 elokuva esitettiin Sundance-elokuvafestivaaleilla. Miss Representation voitti erinomaisen dokumenttielokuvan vuoden 2012 Gracie Allen Awards -kilpailussa.

Katsojalle

Elokuva sopii katsojille, joita kiinnostavat sukupuolitutkimus, media-analyysi ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Sen materiaalia käytetään usein keskustelun herättäjänä kouluissa, järjestöissä ja työpajoissa. Elokuvan jälkeen katsojia rohkaistaan pohtimaan, miten mediaa voi tarkastella kriittisesti ja miten yhteiskunnallista edustavuutta voi parantaa.