Mitä on musica ficta?
K: Mitä on musica ficta?
A: Musica ficta on keskiaikaisessa ja renessanssimusiikissa käytetty termi, jossa muusikot soittavat tai laulavat musiikkia, johon on lisätty akordiaaleja (teriä ja desiä), joita ei ole kirjoitettu musiikkiin.
K: Miksi muusikot käyttivät musica fictaa?
V: Tuohon aikaan musiikissa käytettiin moodeja nykyaikaisen duuri- ja mollijärjestelmän sijasta. Joskus musiikki ei kuulostanut oikealta, ellei säveltä terävöitetty tai madallettu (korotettu tai madallettu puolisävelaskel).
K: Mikä on esimerkki musica fictasta?
V: B-nuotista F:ään laskeminen olisi kuulostanut huonolta, joten F:n olisi pitänyt olla Fis. Säveltäjä, joka kirjoitti nuotin muistiin, ei ehkä viitsinyt laittaa merkkiä fis.
K: Miksi säveltäjät alkoivat kirjoittaa juuri ne nuotit, jotka he halusivat?
V: Vähitellen säveltäjien tuli yhä tarpeellisemmaksi kirjoittaa tarkalleen, mitä nuotteja he halusivat. Nykyaikainen koskettimistojärjestelmä oli kehittymässä. He kehittivät järjestelmän, jossa on avainmerkkejä ja akkordiaaleja (sävelkorkeuksia, jotka eivät sisälly avainmerkkeihin, mutta jotka kirjoitetaan tarpeen mukaan).
K: Mitä tapahtui musica ficta -käytännölle?
V: Musica ficta -käytäntö loppui vähitellen.
K: Milloin kehitettiin nykyaikainen duuri- ja molliavainten järjestelmä?
V: Moderni duuri- ja molliavainten järjestelmä kehittyi 1500-luvun lopulla.
K: Mitä ovat musiikissa esiintyvät satunnaissoinnut?
V: Musiikissa esiintyvät tahtiluvut ovat sävelkorkeuksia, jotka eivät sisälly sävelsignaaliin, mutta jotka kirjoitetaan tarpeen mukaan.
