One-Two-GO Airlinesin lento 269 OG269 Phuketin maahansyöksy 16 syyskuuta 2007
One-Two-GO Airlinesin lento 269 (OG269), 16. syyskuuta 2007, McDonnell Douglas MD-82 -lentokone syöksyi maahan keskeytetyn laskun jälkeen. Kone törmäsi Phuketin kansainvälisen lentoaseman kiitotien 27 vieressä olevaan penkereeseen ja syttyi palamaan törmäyksessä noin kello 15.45. OG269 oli kotimaan reittilento Bangkokista Thaimaan Phuketiin. Koneessa oli yhteensä 130 ihmistä, joista 89 menehtyi onnettomuuden seurauksena; monet uhreista kuolivat tulipalon ja savun aiheuttamiin vammoihin.
Tapahtumakulku
Lento lähestyi Phuketin kenttää heikon näkyvyyden ja voimakkaan sadealueen vaikutuksen alaisena. Lähestyminen oli epävakaa, ja miehistön käynnistämä laskun keskeytys (go-around) päättyi koneen törmäykseen kentän reunalla olevaan penkereeseen lähellä kiitotien 27 loppua. Törmäyksen voimakkuus ja sitä seurannut palo vaikeuttivat pelastustöitä ja evakuointia.
Kone ja miehistö
Käytössä ollut McDonnell Douglas MD-82 on kaksimoottorinen suihkukone, joka vaatii miehistöltä hyvää yhteistyötä ja tarkkaa tilannetietoisuutta etenkin vaikeissa sääolosuhteissa. Onnettomuustutkinnassa miehistön toiminta nousi keskeiseksi tutkinnan kohteeksi.
Tutkinta ja johtopäätökset
Thaimaalaisen liikenneministeriön lento-onnettomuuksien tutkintakomitean julkaisemaan onnettomuusraporttiin perustuvan tutkinnan ja kansainvälisten selvitysten jälkeen NTSB toteutti oman kahden vuoden tutkimuksensa. Molemmat tutkimukset pitivät onnettomuuden todennäköisimpänä syynä miehistön virhettä: lähestymisen hallinnan puuttumista, epäonnistunutta go-around-menetelmää ja tilannetietoisuuden menetystä.
Raportit korostivat myös useita myötävaikuttavia tekijöitä, kuten:
- vaikeat sääolosuhteet (sade ja heikko näkyvyys),
- epätyydyttävä tilannetietoisuus ja päättäminen miehistössä,
- puutteet miehistön koulutuksessa ja miehistönvälisessä viestinnässä (CRM),
- operaattorin turvallisuuskulttuuriin ja valvontaan liittyvät puutteet.
Uhrien auttaminen ja pelastustoimet
Onnettomuuspaikalle saapuneet pelastusyksiköt joutuivat toimimaan vaikeissa olosuhteissa palon ja savun vuoksi. Monet loukkaantuneista saivat vakavia palovammoja ja hengityselinvaurioita, ja sairaaloissa hoidettiin sekä vakavia että lievempiä vammoja saaneita matkustajia ja miehistön jäseniä. Onnettomuus herätti keskustelun kentän pelastusvalmiudesta ja evakuointimenetelmien toimivuudesta.
Seuraukset ja suositukset
Onnettomuuden jälkeen sekä kansalliset että kansainväliset viranomaiset ja tutkijat esittivät suosituksia onnettomuuksien toistumisen estämiseksi. Keskeisiä suosituksia olivat muun muassa:
- parannukset lentoyhtiöiden koulutukseen, erityisesti hätätoimintoihin ja go-around-prosesseihin,
- parempi valvonta ja auditointi operaattoreiden turvallisuuskulttuurista ja koulutuksista,
- selkeät sääminimit ja ohjeet lähestymisten keskeyttämiselle vaikeissa sääolosuhteissa,
- kenttien pelastus- ja sammutusvalmiuksien sekä kiitoturvallisuusalueiden arviointi ja parantaminen.
Tapaus OG269 on esimerkki siitä, miten yhdistelmä vaikeita sääoloja, miehistön päätöksentekoon liittyviä puutteita ja organisaation turvallisuuskulttuurin puutteita voi johtaa vakavaan onnettomuuteen. Tutkimukset ja suositukset pyrkivät vähentämään vastaavien tapahtumien riskiä tulevaisuudessa.
