Optinen tulostin – elokuvatehosteiden ja filmin restauroinnin työkalu

Optinen tulostin: perinteinen työkalu elokuvatehosteiden luomiseen ja filmin restaurointiin — historia, tekniikat ja käyttö vanhan filmimateriaalin elvyttämiseen.

Optinen tulostin on laite, jota käytetään kopioimaan ja yhdistämään filmimateriaalia sekä luomaan kuvaefektejä suoraan filmille. Sitä voidaan käyttää elokuvarullien kopiointiin, monen eri lähdemateriaalin tarkkaan sovittamiseen ja uudelleenkuvaukseen. Laite koostuu yleensä yhdestä tai useammasta elokuvaprojektorista tai filmikoneesta, valonlähteestä, optisista linssiryhmistä, ja elokuvakamerasta tai filmille tulostavasta kameramoduulista. Näiden avulla elokuvantekijät voivat kuvata uudelleen yhden tai useamman filminauhan, tehdä useita ylivalotuksia ja yhdistää erilaisia elementtejä yhdeksi valmiiksi kohtaukseksi. Optista tulostinta käytetään erityisesti erikoisefektien luomiseen elokuviin sekä vanhan elokuvamateriaalin kopiointiin ja restaurointiin.

Miten optinen tulostin toimii

Periaatteessa optinen tulostin projisoi yhden tai useamman lähdefilmin kehyksen kerrallaan ja kuvaa projektorin kuvaa filmikameroihin tai suoraan kopioitavalle filmirullalle. Prosessi tapahtuu kehys kerrallaan, jolloin on mahdollista

• säätää tarkkaa rekisteröintiä ja kohdistusta (registration) niin, että eri elementit asettuvat paikalleen ilman nykimistä;
• käyttää maskeja ja matteja, joiden avulla osa kuvasta peitetään ja osa altistetaan, mahdollistamalla eri tasojen yhdistämisen;
• tehdä useita läpikäyntejä (passes) eri elementeille — esimerkiksi tausta yhdelle, etualan elementit toiselle ja tehosteet kolmannelle kerrokselle;
• hallita valotusta ja värisäätöä jokaisella läpikäynnillä, jolloin voidaan vaikuttaa kontrastiin, kirkkauteen ja väritasapainoon.

Lisävarusteina käytetään usein tarkkoja linssimuunnoksia, rekisterinpitimiä (registration pins) sekä erityisiä suodattimia. Monimutkaisimmissa kompositoinneissa tarvitaan kymmeniä elementtejä, jotka kaikki yhdistetään yhteen loppukohtaukseen.

Yleiset optiset efektit ja tekniikat

Optisella tulostimella luodut tyypilliset efektit ovat esimerkiksi:

• häivytykset ja ristikapene (dissolve, fade) — pehmeitä siirtymiä kahden kohtauksen välillä;
• liukuhäivytykset ja wipe-tyyppiset siirtymät;
• hidastus- ja nopeutusvaikutukset (toistamalla tai ohittamalla kehyksiä);
• monikerroskompositoinnit, joissa eri lähteistä otetut elementit yhdistetään yhdeksi kuvaksi;
• mattaustekniikat ja reititykset, joilla yhdistetään esimerkiksi maalatut taustat ja live-action-esiintyjät;
• kaksoisvalotus ja useiden ekspositioiden käyttö samaan filmikehykseen.

Ihannetapauksessa teatterin yleisö ei huomaa optisen tulostuksen jälkeä, mutta taloudellisista ja teknisistä syistä tulostusrajoituksia tehtiin usein — esimerkiksi 1950-luvun televisiotuotannoissa tehosteet saatettiin tulostaa vain kohtauksen tarvittaville osille, mikä saattoi aiheuttaa näkyvän erotuksen kuvanlaadussa siirtymät kohdissa.

Historia lyhyesti

Ensimmäiset yksinkertaiset optiset tulostimet rakennettiin 1920-luvun alussa osana filmien kopiointi- ja käsittelytekniikoita. Tunnettu nimi alan kehityksessä on Linwood G. Dunn, joka laajensi konseptia 1930-luvulla ja auttoi standardoimaan laitteiston sekä kehittämään erikoistehosteiden tuotantoon soveltuvia menetelmiä. Kehitys jatkui läpi 1900-luvun; 1970—1980-luvuilla optisia tulostimia täydennettiin ohjauksella ja automaatiolla, ja 1980-luvulla niitä alettiin ohjata myös minitietokoneilla, mikä mahdollisti tarkemman hallinnan ja monimutkaisemmat läpikäynnit.

Siirtyminen digitaaliseen aikaan

1980-luvun lopulta lähtien digitaalinen sommittelu ja kuvankäsittely alkoivat asteittain korvata monia optisen tulostuksen tehtäviä. 1990-luvulta eteenpäin digitaalinen compositing ja tietokoneanimaatio siirsivät suurimman osan efektituotannosta bittipohjaiseksi. Tästä huolimatta optinen tulostus ei kadonnut kokonaan: se säilytti asemansa työkaluina tilanteissa, joissa työskennellään alkuperäisen filmimateriaalin kanssa tai halutaan säilyttää analoginen esteettisyys.

Nykykäyttö ja restaurointi

Tänään optisia tulostimia käyttävät eniten taiteilijat ja erikoissovellusten tekijät, jotka työskentelevät yksinomaan filmin parissa tai tarvitsevat käsintehtyä, analogista ilmettä. Tekniikka on myös erityisen käyttökelpoinen vanhan elokuvamateriaalin kopioinnissa ja restauroinnissa. Restauroinnissa optisella tulostimella voidaan esimerkiksi:

• luoda fyysisiä kopioita hajonneesta tai herkistynytnauhasta, kun halutaan säilyttää filmillinen luonne;
• yhdistää eri kunnostetuista lähteistä tulleita osia tarkasti kohdalleen;
• poistaa tai vähentää naarmuja ja muita vaurioita, kun tehdään useita läpikäyntejä eri suotimilla ja valoasetuksilla (vaikka monet nykyiset korjaukset tehdäänkin digitaalisesti skannauksen jälkeen).

On kuitenkin tärkeää huomata, että jokainen optinen tulostuskerta voi aiheuttaa niin sanottua generation loss -ilmiötä eli kuvan laadun heikkenemistä (lisääntynyt rakeisuus, kontrastimuutokset ja mahdolliset epätarkkuudet). Siksi restauroinnissa usein yhdistetään optisia menetelmiä ja digitaalista käsittelyä parhaiden tulosten saavuttamiseksi.

Etuja ja rajoituksia

Etuja

• Voi säilyttää ja tuottaa autenttista filmillistä ilmettä, jota digitaalisesti on vaikea matkia täydellisesti.
• Mahdollistaa suoran työskentelyn fyysisen filmin kanssa, mikä on välttämätöntä joissain restaurointitapauksissa.
• Hyvä käsintehtyihin ja kokeellisiin tuotantoihin, kuten käsin maalattuun filmiin tai fyysisesti manipuloituun materiaaliin.

Rajoituksia

• Generational loss ja heikentynyt kuvanlaatu useiden läpikäyntien jälkeen.
• Työläs ja aikaavievä prosessi verrattuna digitaaliseen compositingiin.
• Tarvitaan erikoisosaamista laitteiston ja filmimateriaalin käsittelyyn.

Yhteenvetona optinen tulostin oli ja on merkittävä työkalu elokuvien visuaalisten tehosteiden ja filmimateriaalin käsittelyssä. Vaikka digitaalinen vallankumous on siirtänyt suuren osan työstä tietokoneisiin, optisella tulostuksella on edelleen paikkaansa ammatillisessa restauroinnissa, taiteellisessa työskentelyssä ja tilanteissa, joissa halutaan säilyttää filmillinen prosessi ja lopputulos.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on optinen tulostin?

K: Mikä on optisen tulostimen tarkoitus elokuvanteossa?

K: Mitkä ovat tyypillisiä optisia tehosteita, jotka luodaan optisella tulostimella?

K: Miksi on tärkeää, että optinen tulostustyö on saumatonta?

K: Milloin ensimmäiset optiset tulostimet rakennettiin?

K: Kuka laajensi optisen tulostimen käsitettä 1930-luvulla?

K: Mikä tekniikka alkoi korvata optisia tehosteita 1980-luvun lopulla?

Hae kirjaimella