Ortogonaalinen taajuusmultipleksointi

Ortogonaalinen taajuusjakomultipleksointi on taajuusjakomultipleksointiin liittyvä tekniikka. Sen avulla voidaan lähettää monia eri signaaleja samaan aikaan saman välineen kautta. Kukin signaali käyttää eri perusfunktiota. Käyttämällä annettua perusfunktiota lähettäjä ja vastaanottaja näkevät tällöin oman signaalinsa paremmin, ja muut signaalit erottuvat selvästi toisistaan.

Esimerkki OFDM:stä, jossa on 4 erilaista signaalia, jotka on esitetty eri väreillä.

Edut ja haitat

Edut

Sopeutuu helposti huonoihin kanaviin (meluisat jne.).
Kestää lähekkäin olevien kanavien välistä ristikkäishäirintää.
Kestää symbolien välistä häiriötä (ISI) ja monitie-etenemisen aiheuttamaa häipymistä vastaan.
Korkea spektrinen tehokkuus
Saatavilla on hyviä toteutuksia
Muutamia ongelmia virheiden kanssa, jotka johtuvat aikasynkronoinnista.
Viritettyjä alakanavien vastaanottosuodattimia ei tarvita (toisin kuin perinteisessä FDM:ssä).
Helpottaa yhden taajuuden verkkoja eli lähettimen makroerotusta.

Haitat

Doppler-siirtymän ongelmat.
Taajuuksien synkronointi voi olla ongelmallista.
Herkkä taajuussynkronointiongelmille.
Korkea huippu-keskitehosuhde (PAPR). Tämä edellyttää lineaarisia siirtopiirejä; ne tarvitsevat paljon tehoa.
Syklisen etuliitteen / vartiointivälin aiheuttama tehokkuuden menetys

Käyttää

Monet tekniikat käyttävät OFDM:ää. Niitä ovat mm:

ADSL ja VDSL
Voimajohtoviestintä
Langattomat lähiverkot eli 802.11a, g ja n sekä HiperLAN/2 (802.11b käyttää suorasekvenssihajaspektriä).
4G LTE -matkaviestintäverkoissa käytetään OFDMA:ta (OFDM-monikäyttäjävaihtoehto).
Jotkin digitaaliset radiojärjestelmät
Jotkin digitaalitelevisiojärjestelmät, erityisesti DVB-T