OSI-malli

Open Systems Interconnection -malli (OSI-malli) on tapa ajatella tietokoneverkkoja abstraktiotasojen avulla. Erilaiset viestintäprotokollat, joilla on samankaltaisia toimintoja, on ryhmitelty OSI-mallin eri loogisiin kerroksiin. Jokainen OSI-mallin kerros hyödyntää sen alapuolella olevien kerrosten tarjoamia toimintoja ja tarjoaa toimintoja, joita sen yläpuolella olevat kerrokset käyttävät. Kerroksia on 7.

OSI-kerrosten kuvaus

OSI-standardimallin mukaan kerroksia on seitsemän. Kukin kerros on toiminnassaan riippuvainen sen alapuolella olevista kerroksista.

OSI-malli
	Tietoyksikkö	Kerros
Isäntäkerrokset	7. Hakemus	Verkkoprosessi tietokoneohjelmiin
	6. Esittely	Tietojen esittäminen, tietoturvasalaus, tietokonekoodin muuntaminen verkkomuotoiseksi koodiksi.
	5. Istunto	Interhost-viestintä, ohjelmien välisten istuntojen hallinta
	4. Kuljetus	Päästä-päähän -yhteydet, luotettavuus ja virtauksen hallinta
Mediatasot	3. Verkko	Reitin määrittäminen ja looginen osoitteistus
	2. Datayhteys	Fyysinen osoitteistus
	1. Fyysinen	Fyysinen infrastruktuuri, jota käytetään signaalien lähettämiseen ja vastaanottamiseen

Jotkin tietoverkkojen osa-alueet, kuten hallinta ja tietoturva, käyttävät tai käyttävät jokaista kerrosta.

Kerros 7: Sovelluskerros

Sovelluskerros tarjoaa käyttöliittymän verkkoon liitettyä laitetta käyttävälle loppukäyttäjälle. Tämä kerros on se, mitä käyttäjä näkee ladatessaan sovelluksen (kuten verkkoselaimen tai sähköpostin); eli tämä sovelluskerros on se data, jota käyttäjä näkee käyttäessään näitä sovelluksia. Esimerkkejä sovelluskerroksen toiminnoista ovat:

- Tuki tiedostojen siirroille

- Kyky tulostaa verkossa

- Sähköposti

- Sähköiset viestit

- World Wide Webin selaaminen.

Kerros 6: Esityskerros

Jotta verkon kautta lähetettyä viestiä voidaan tulkita oikein, tämä kerros vastaa asianmukaisesta kääntämisestä tai tulkitsemisesta.

Kerros 5: istuntokerros

Tällä kerroksella luodaan pyyntö-vastaus-viestintä. Tarvittaessa käynnistetään istunto todennuksen avulla, minkä jälkeen lähetetään pyyntö. Vastauksen jälkeen istunto saatetaan lopettaa tai lähetetään uusi pyyntö. Tämä on ensimmäinen kerros, jossa otetaan käyttöön asiakas/palvelin -käsite. Tietty laite voi vaihtaa roolinsa asiakkaasta palvelimeksi tai päinvastoin.

Kerros 4: Kuljetuskerros

Kuljetuskerros on taso, jolla järjestelmän luotettavuus ja laatu varmistetaan. Tämä kerros hallitsee liikennevirtaa verkkokerroksen kautta verkon ruuhkautumisen vähentämiseksi ja suorittaa virheiden tarkistuksen, jolla varmistetaan palvelun laatu lähettämällä tietoja uudelleen, kun tiedot ovat vioittuneet. Jotkin suosituimmista salaus- ja palomuurisuojausmenetelmistä toteutetaan tällä kerroksella.

Kerros 3: Verkkokerros

Reitityskerroksen tehtävänä on koordinoida toisiinsa liittyviä datakeskustelun osia, jotta varmistetaan suurten tiedostojen siirto. Toisin sanoen, kun tiedonsiirtokerros käsittelee menetelmää, jolla fyysistä kerrosta käytetään tiedonsiirtoon, verkkokerros käsittelee tiedon organisointia siirtoa ja uudelleen kokoamista varten. Tämä kerros käsittelee myös reititysprotokollien näkökohtia ja etsii käytettävissä olevat [parhaat] reitit verkosta toiseen tiedon toimittamisen varmistamiseksi.

Kerros 2: tiedonsiirtokerros

Datakerros on pääasiassa menetelmä, jolla verkon tiedot jaetaan kehyksiksi ja lähetetään fyysisen kerroksen kautta. Tämä kerros vastaa myös joistakin virheiden havaitsemis- ja korjaustoimenpiteistä sekä osoitteenmäärityksestä, jotta eri laitteet voivat erottaa toisensa toisistaan suuremmissa järjestelmissä.

Kerros 1: Fyysinen kerros

Fyysinen kerros viittaa laitteiden sähköisiin ja fyysisiin ominaisuuksiin. Siinä määritellään erityisesti, miten laite lähettää ja vastaanottaa tietoa, esimerkiksi kuparijohtoja tai valokaapeleita käyttäen. Esimerkkejä tästä ovat Ethernet- tai valokaapelit, puhelinjohdot, joita käytetään valintaliittymä- tai DSL-palveluissa, koaksiaalikaapeli, jota käytetään laajakaistaisen internetin tarjoamiseen, johdot, joita käytetään tietokoneen eri osien yhdistämiseen, tai jopa radiosignaalit, joita käytetään langattomassa viestinnässä. Fyysisen kerroksen muita tehtäviä ovat signaalien muuntaminen sellaisiksi, että toinen kerros voi käyttää niitä (ns. bitti), ja signaalin mukauttaminen siten, että useat käyttäjät voivat käyttää samoja yhteyksiä.