MAPCIS on ehdotettu nimi suurelle australialaiselle törmäysrakenteelle; nimitys tulee englanninkielisestä ilmaisusta Massive Australian Precambrian/Cambrian Impact Structure. Tätä ehdotettua rakennetta kutsutaan myös nimellä "massiivinen Australian prekambrinen/kambrilainen törmäysrakenne". Hypoteesin mukaan kyse on valtavan meteoriitin iskun synnyttämästä rakenteesta, mutta sen törmäysluonne ei ole vielä vahvistettu.
Rakenteen keskuksen on esitetty sijaitsevan Northern Territory -alueella, noin puolivälissä Ulurun (Ayers Rock) ja Mount Connerin välillä. Arvioitu "keskus" (tai vaikutusalueen tuntomerkki) kattaa laajasti sisämaan alueita, ja ehdotettu kraatterin halkaisija on noin 600 km (370 mailia). Joidenkin tutkijoiden mukaan laajempaa, jopa 2 000 kilometrin levyistä kehää voitaisiin liittyä samaan tapahtumaan, mutta tällainen mittakaava olisi poikkeuksellinen ja vaatii erittäin vahvaa näyttöä.
Todisteet ja miksi rakenne on vielä epävarma
MAPCIS-hypoteesi perustuu pääosin geofysikaalisiin ja geologisiin havantoihin, kuten kartoitettuihin ympyrämäisiin tai radiaalisiin piirteisiin, gravimetrisiin ja magneettisiin anomalioihin sekä alueen rakenteelliseen geologiaan. Kuitenkin klassinen vahvistus törmäysrakenteelle edellyttää suoria vaikutusnäyttöjä, esimerkiksi:
- iskumetamorfisia rakenteita (esim. shatter cone -muodostumia),
- planaarisia lamellaeja kvartsissa (PDF:t),
- korkeapaineisia mineraaleja (esim. coesite, stishovite),
- vaikutuslasia tai -sulkeumia ja vaikutussulkeumien iänmääritystä.
Näitä yksiselitteisiä iskumerkkejä ei ole toistaiseksi raportoitu laajasti tai hyväksyttävästi alueelta siten, että rakenne voitaisiin varmistaa. Lisäksi monet intrakrustaaliset prosessit (esim. aktiivinen kuoren muodostus, intrakontinenttiset selänteet, fluidaalinen kivetys tai lateraaliset siirtymät) voivat luoda geofysikaalisesti ympyrämäisiä piirteitä, jotka muistuttavat törmäyskraattereita.
Ikä, merkitys ja mahdolliset seuraukset
Alkuperäisissä esityksissä on viitattu prekambriseen tai kambrilaiseen aikaan (Precambrian/Cambrian), mutta tarkkaa ajoitusta ei ole vakiintuneesti määritetty. Jos MAPCIS osoittautuisi törmäysrakenteeksi ja sen halkaisija olisi ~600 km, se olisi kooltaan suurimpien vahvistettujen kraatterien luokkaa ja ylittäisi monet tunnetut suuret rakenteet. Jos laajempi 2 000 km kehärakenne kuuluisi samaan tapahtumaan, sillä olisi valtavat globaali-ilmastolliset ja geologiset vaikutukset — mutta tällainen ajatus on toistaiseksi erittäin spekulatiivinen ja edellyttäisi vahvaa näyttöä.
Mitä tutkimuksia tarvitaan vahvistukseen
MAPCISin vahvistaminen tai kumoaminen edellyttää monipuolista tutkimusta:
- kenttötutkimuksia ja näytteenottoa mahdollisten iskukivien ja -rakenteiden etsimiseksi,
- petrografisia ja mikroskooppisia analyysimenetelmiä planaristen lamellien ja muiden iskumerkkien löytämiseksi,
- geofysikaalisia tutkimuksia (tiheys- ja magneettimittaukset, seismiset profiilit),
- poraukseen perustuvia näytteitä ja isotooppisia iänmäärityksiä,
- kansainvälistä vertailua muiden suurten rakenteiden kanssa ja mallinnuksia mahdollisista vaikutuksista (energian vapautus, ejekta-levitykset).
Tällä hetkellä MAPCIS on siis mielenkiintoinen ja kunnianhimoinen hypoteesi, mutta se on luonteeltaan ehdollinen: rakenne on ehdotettu eikä sen törmäysperäinen synty ole todistettu. Mikäli tulevat tutkimukset löytäisivät selkeät iskumerkit, seuraisi laaja uudelleen arviointi alueen geologisesta historiasta ja mahdollisista paleoklimatologisista seurauksista. Toistaiseksi suurin varmistettu Maan törmäysrakenne on esimerkiksi Vredefort-alue Etelä-Afrikassa (vertailun vuoksi), joten MAPCISin mahdollinen vahvistus muuttaisi merkittävästi käsitystämme suurten törmäystapahtumien vaikutuksista maan kehitykselle ja elämänhistorialle.
Lisätutkimukset ja toistettava näyttö ovat välttämättömiä ennen kuin MAPCIS voidaan luokitella tosiasialliseksi törmäysrakenteeksi.