Psycho (1998) – Gus Van Santin uudelleenfilmatisointi Hitchcockin klassikosta
Psycho (1998) – Gus Van Santin värillinen, stereoääninen uudelleenfilmatisointi Hitchcockin klassikosta: analyysi, kriitikoiden arviot ja ristiriitainen vastaanotto alkuperäiseen verrattuna.
Psycho on Gus Van Santin ohjaama kauhuelokuva vuodelta 1998. Se on alkuperäisen Psycho-elokuvan uudelleenfilmatisointi. Se tarkoittaa, että Van Sant teki elokuvasta tarkoituksellisen muistutuksen – hän uusi kuvaustavat, kuvakulmat ja leikkaukset hyvin lähellä alkuperäistä, ja ainoina selkeinä eroina olivat värikuva ja stereofoninen äänitys. Monet kriitikot ja katsojat eivät pitäneet elokuvasta tästä syystä, koska remake koettiin monien mielestä tarpeettomaksi tai pelkäksi akateemiseksi kokeiluksi.
Juoni lyhyesti
Kertomus seuraa samaa kaarta kuin Alfred Hitchcockin alkuperäinen: nuori nainen varastaa rahasumman työpaikastaan ja pakenee, hän päätyy syrjäiselle Bates Moteliin, missä kohtaa paikallisen motellinpitäjän – Norman Batesin – eksentrinen perhehistoria ja mielenterveysongelmat paljastuvat vähitellen. Van Santin versio ei merkittävästi muuta juonen käänteitä vaan toistaa ne tunnetulla tavalla.
Ohjaajan idea ja toteutus
Gus Van Sant on kertonut pitäneensä projektia kokeellisena harjoituksena: hän halusi nähdä, miten eri filmikerronta muuttuu, kun saman tarinan kuvaa uudelleen eri ajassa ja eri tekniikoin. Tärkeimmät toteutukselliset erot alkuperäiseen nähden olivat värikuva ja modernimpi äänimaailma; muutoksella haluttiin testata, kuinka paljon tekniikka muuttaa elokuvakokemusta, kun kuvaus ja leikkaus pysyvät lähes identtisinä.
Vastaanotto ja kritiikki
Elokuvan vastaanotto oli pääosin kylmä. Monet arvostelijat pitivät remakeä turhana: kritiikki korosti, että pelkkä tarkka kopiointi ei lisännyt alkuperäiseen mitään uutta eikä onnistunut tuomaan syvempää tulkintaa. Toisaalta osa kommentaattoreista katsoi teoksen mielenkiintoisena kokeiluna, joka avaa keskustelun tekijyydestä, alkuperäisyyden merkityksestä ja siitä, mitä remake voi olla taiteellisena keinona.
Merkitys ja perintö
Vaikka Psycho (1998) ei saavuttanut laajaa suosiota eikä kriitikoiden kiitosta, se on säilyttänyt asemansa keskustelunherättäjänä elokuvahistoriassa. Se toimii esimerkkinä radikaalista remakelogistiikasta ja on usein mukana elokuva-alan koulutuksessa ja esseekirjoittelussa, kun pohditaan autenttisuutta, teoksen uudelleenkuvittamista ja ohjaajan roolia. Monet pitävät sitä myös varoituksena siitä, että tekninen päivitys (väri, äänitys) ei itsessään riitä korvaamaan luovaa lisäarvoa.
Mitkä erot huomionarvoisia
- Tekninen päivitys: elokuva on värillinen ja äänimaailma on stereofoninen, kun Hitchcockin original oli mustavalkoinen ja mono.
- Tarkka uusinta: Van Sant pyrki jäljittelemään alkuperäisen visuaalista ja rytmistä rakennetta hyvin läheltä, mikä erottaa teoksen useimmista perinteisistä remakesta.
- Keskusteluaihe: elokuva herätti laajaa keskustelua siitä, mitä merkitystä uudelleenkerronnalla on ja miten katsojat suhtautuvat kahteen hyvin samankaltaiseen versioon samasta tarinasta.
Yhteenvetona voi todeta, että Gus Van Santin Psycho (1998) on kiinnostava mutta kiistanalainen yritys tutkia elokuvan luonnetta ja remaken rajoja. Se ei korvaanut Hitchcockin alkuperäistä eikä voittanut yleistä arvostusta, mutta se säilyy keskustelun herättäjänä ja esimerkkinä siitä, miten elokuvanteon valinnat vaikuttavat teoksen vastaanottoon.
Etsiä