Julkinen

Viestintätieteissä ja suhdetoiminnassa "yleisö" tarkoittaa useimmiten ihmisiä. Sen merkitys on erilainen kuin muiden käsitteiden, kuten yhteiskunnallisessa elämässä tapahtuvien kokoontumisten, joissa puhutaan ihmisistä (julkinen sfääri). Tämän merkityksestä puhutaan myös hallinnon oppimisessa (valtiotiede), ihmisten ajattelutavan oppimisessa (psykologia) ja asioiden ihmisille antamisen oppimisessa (markkinointi). Tämän sanan merkitystä on hyvin vaikea tehdä, koska ihmiset ajattelevat, että julkisuudella on erilaisia merkityksiä.

Yleisö tarkoittaa useimmiten ihmisryhmää.

Miten sana syntyy

Sana "julkinen" tulee latinankielisestä sanasta "publicus", joka tulee sanoista "poplicus" ("kansasta", ks. myös "väestö") ja "pubes" ("aikuinen", ks. myös "murrosikä").

Eri merkitykset

Hallituksen (politiikan) oppimisessa "yleisö" tarkoittaa ryhmää ihmisiä, jotka ovat yhteydessä hallitukseen (johtajaryhmä). Psykologiassa ja suhdetoiminnassa yleisöllä on vielä enemmän erilaisia merkityksiä.

Merkitys psykologiassa

Vuonna 1929 John Dewey tarkoitti "yleisöllä" ryhmää ihmisiä, jotka vastaavat samaan ongelmaan. Tämä tarkoittaa, että tässä merkityksessä on kyse ongelmista (tilannekohtaisista). Tämä "julkisuuden" määritelmä "ongelman" kanssa on niin väärinymmärretty, että ihmiset tekivät kokonaan uuden oppimispaikan, jota kutsutaan nimellä "ajatus siitä, että julkisuudessa on kyse ongelmista" (situationaalinen julkisuusteoria), jonka loi James E. Gruning, joka oli niin innostunut "ajatuksesta, että julkisuudessa on kyse ongelmista", että hän ajatteli myös "ajatusta siitä, että julkisuudessa ei ole kyse ongelmista", ja teki näin ollen sarjoja, jotka laittoivat julkisuuden merkityksen ajatukset järjestykseen. Näihin kuuluvat "ajatus julkisuudesta, jolla ei ole ongelmia" (ei-julkisuudet), "ajatus julkisuudesta, jolla on ongelmia" (latentit julkisuudet) ja "ajatus julkisuudesta, joka tietää, että sillä on ongelmia" (aktiiviset julkisuudet).

Merkitys suhdetoiminnassa

Tässä merkityksessä "yleisö" ei tarkoita ketään, joka pitää liiketoiminnasta (sidosryhmä) tai järjestelmästä, jossa tavaroita saadaan ja annetaan rahaa vastaan (markkinat). Tässä merkityksessä "yleisö" on osa useiden liiketoiminnasta (sidosryhmä) pitävien ihmisten ryhmää, joiden kaikkien on ratkaistava jokin ongelma. Tämä ei ole markkinat, koska siinä ei ole mitään rahaa liikuttavaa järjestelmää (vaihtojärjestelmä) ja koska "yleisö" syntyy itsestään (itse muodostuva) ja laittaa itsensä järjestykseen itse (itseorganisoituva). Julkisuudessa toimivat ihmiset tekevät asioita "yleisön" puolesta. Ihmisiä, joita tarvitaan ryhmän unelmien toteuttamiseen, kutsutaan "kohdeyleisöiksi", ja ihmisiä, jotka auttavat kohdeyleisöjä, kutsutaan "vaikuttajiksi". Vaikuttajat ovat tärkeitä, koska he antavat vastauksia kohdeyleisön ongelmiin. Kohdeyleisöt ovat tärkeitä myös siksi, että heidän vastauksensa hallituksen ongelmiin (kuten vaaliäänet) ovat erittäin tärkeitä.

Yleisöllä on myös julkisuudessa olemista koskevat säännöt ("sosiaaliset normit"), jotka vaikuttavat merkittävästi siihen, miten tietoa siirretään.

Tilannekohtainen tai ei-tilannekohtainen merkitys

Julkisuusteorian mukaan julkisuuden merkitys on John Deweyn ja James E. Gruningin mukaan tilannesidonnainen, ja se on yksinkertaisesti ihmisryhmä. Gabriel M. Vasquezin mukaan julkisuudessa on ihmisiä, jotka kaikki tietävät yhteisen ongelmansa ja jotka kaikki pyrkivät ratkaisemaan tuon ongelman ("homo narrans" [lat. "tarinoiva ihminen"]) ja laativat luettelon ratkaistavista ongelmista (agendan rakentaminen). Esimerkiksi kouluista puhutaan yleisesti niiden agendan rakentamisesta, siitä, pitäisikö niissä opettaa uskontoa vai ei (sekulaari). Jotkut ajattelevat, että julkisuudessa on kyse hallituksesta (poliittinen) ja että se kestää ikuisesti.

Toiset taas ajattelevat, että julkisuuden merkitys ei ole tilannesidonnainen. Kirk Hallahan, Coloradon osavaltionyliopiston professori, on sitä mieltä, että julkisuuden merkitys koskee toista organisaatiota, ja hän pitää julkisuutta sellaisena, että se on ihmisiä, jotka ovat (liittyvät) organisaatioon, jotka osoittavat erilaista aktiivisuutta ja passiivisuutta (saavat tietoa antamatta sitä) ja jotka saattavat (tai eivät) puhua muiden kanssa suhteestaan ryhmään".

John Dewey loi "julkisuuden" ensimmäisen todellisen merkityksen.

Edellä mainitun kaltaiset ongelmat ovat tärkeitä "julkisuuden" tilannekohtaisessa merkityksessä.

"Julkisen" tyypit

Sosiaalinen julkisuus

Sosiaalinen yleisö on ihmisiä, jotka pitävät samoista ajatuksista tai harrastuksista.

Verkottuneet julkisuudet

Verkostoituneet yleisöt ovat uuden teknologian organisoimia sosiaalisia yleisöjä. Tämän vuoksi verkostoituneet julkisuudet ovat tulosta teknologioista, jotka yhdistävät ihmisiä (verkostoituneet teknologiat, kuten sosiaalinen media), ja kokonaisuus on tulosta verkostoituneeseen julkisuuteen kuuluvien ihmisten, heidän teknologioidensa ja ideoidensa yhdistelmästä.

Sosiaalinen media on yksi niistä asioista, jotka luovat verkottuneita yleisöjä.

Ajatus siitä, että julkisuudessa on kyse ongelmista (situationaalinen julkisuusteoria).

Yleisöjen tilanneteoriassa on kyse ajatuksesta, että yleisöjä voidaan käyttää ja organisoida sen mukaan, kuinka paljon ne tietävät (ovat tietoisia) yhteisestä ongelmastaan ja kuinka paljon ryhmä on ryhtynyt toimiin yhteisen ongelman ratkaisemiseksi. Tämä teoria osoittaa, milloin ihmiset kommunikoivat ideoita ja milloin ideat koskevat ihmisiä, jotka ovat tärkeitä yhteisen ongelman ratkaisemisessa. Tämä teoria on lähes sama kuin John Deweyn teoria julkisuudesta ja Blumerin teoria julkisuudesta.

Keskeiset käsitteet

Teorian viisi keskeistä käsitettä ovat:

kuinka paljon ihmiset tietävät, että heillä on ongelma (ongelman tunnistaminen).
kuinka paljon ihmiset tietävät, että heidän toimintaansa on rajoitettu (rajoitusten tunnistaminen).
se, kuinka paljon ongelma vaikuttaa johonkin (osallistumisen taso).
hankitun uuden tiedon määrä (tiedonhaku)
käsitellyn uuden tiedon määrä (tiedonkäsittely)

Historia

Tämä teoria on peräisin James E. Grunigin vuonna 1966 kirjoittamasta teoksesta "The Role of Information in Economic Decision Making". Tämä kirjoitus oli tilannekohtaisen julkisuusteorian alku, sillä siinä oli ensimmäinen keskeinen ajatus, ongelman tunnistaminen. Kun hän sitten kirjoitti Kolumbiassa maanomistajien päätöksistä ryhtyä professoriksi, hän kirjoitti myös toisesta avainajatuksesta, rajoitusten tunnistamisesta. Sitten hän lisäsi Herbert Krugmanin ajatuksen kolmannesta avainajatuksesta, osallistumisen tasosta, selittääkseen neljännen ja viidennen avainajatuksen, tiedonhaun ja tiedonkäsittelyn, välisen eron. Tämän jälkeen hän kirjoitti vuonna 1984 kirjan nimeltä "Managing Public Relations", jossa julkisuuden tilannesidonnainen teoria sai lisää järkeä John Deweyn kirjan "The Public and Its Problems" pohjalta.

Kehitys

Teoriaa käyttävät ihmiset loivat yhtälöitä, joissa teoriaa käytettiin erilaisten yleisöjen ja kunkin yleisön viestinnän todellisimpien vaikutusten järjestämiseen. Koska nämä matemaattiset säännöt luotiin, se teki teoriasta ymmärrettävämmän ja sitä alettiin käyttää yleisemmin teorian oppimisessa (akateemisissa opinnoissa) ja joissakin ammatillisissa opinnoissa. Tämä teoria on samanlainen kuin oppimisessa ihmisten toimista, jotka ostavat asioita (kuluttajakäyttäytyminen), terveysviestinnästä, siitä, miten media toimii (media-altistuminen), ja hallitukseen liittyvien ajatusten viestinnästä (poliittinen viestintä), jotka ovat yleisiä viestinnän oppimisen muissa osissa (viestintätutkimus). Tässä teoriassa on kuitenkin enemmän yhteisiä avainajatuksia ja kehittyneempi oppimis- ja analyysijärjestelmä yhtälöiden vuoksi. Tämän vuoksi siitä voi tulla yleisempi (popular) ja sisällyttää muita pienempiä vähemmän yleisiä teorioita sisälleen (subsume).

Laajennus

Vaikka teoria on hyvin kehittynyt, se kehittyy vieläkin yleisemmäksi. Teoriaa on käytetty osoittamaan, miksi ihmiset liittyvät ryhmiin, jotka todella haluavat, että asioita tapahtuu (aktivistiryhmät), järjestämään ongelmien tunnistamisen ulkoisia (todellisia, todellisia) ja sisäisiä (koettuja) osia (ulottuvuuksia) ja oppimaan, voiko tiedonkäsittelyssä käytetty tieto (prosessoitu tieto) luoda julkisuuksia. Myös ongelman tunnistamisen sisäisiä ja ulkoisia ulottuvuuksia, rajoitteiden tunnistamista ja osallistumisen tasoa tutkittiin lisää (Grunig & Hon, 1988; Grunig, 1997). Tutkimuksessa on kyse siitä, ovatko ideat sisäisiä vai ulkoisia. Tutkimus osoittaa, että jos käsitykset ovat sisäisiä, niitä voidaan muuttaa kommunikaatiolla, ja että jos ne ovat ulkoisia, henkilön ympärillä olevia pidettäviä asioita on muutettava, jotta henkilön käsitys muuttujista muuttuu (Grunig, 1997, s. 25). Kolmen keskeisen käsitteen sisäisistä ja ulkoisista ulottuvuuksista on kuitenkin vain vähän tutkimusta, joten näistä käsitteistä voidaan tehdä lisää tutkimuksia (Grunig, 1997). Sitten vuonna 2011 Jeong-Nam Kim ja Grunig laajensivat teoriaa ongelmanratkaisun tilanneteoriaan.

Julkisuuden tilanneteoriaa laajennettiin ongelmanratkaisun tilanneteoriaan vuonna 2011.

Edellä esitetyn kaltaiset yhtälöt auttoivat tekemään julkisuuksia koskevasta tilanneteoriasta järkevämmän.