Rooman kansalaisuus
Rooman asiakasvaltioiden kansalaiset ja liittolaiset (socii) saattoivat saada rajoitetun Rooman kansalaisuuden muodon, kuten latinalaisen oikeuden. Tällaiset kansalaiset eivät voineet äänestää eivätkä tulla valituksi Rooman vaaleissa. Orjia pidettiin omaisuutena, eikä heillä ollut oikeushenkilöllisyyttä. Ajan mittaan he saivat muutamia Rooman lainsäädännön mukaisia suojaa koskevia oikeuksia.Yksittäisten Rooman kansalaisten oikeudet vaihtelivat ajan mittaan heidän kotipaikkansa ja valtion palveluksessa olonsa mukaan. Ne vaihtelivat Rooman laissa myös sen mukaan, miten yksilö oli luokiteltu valtion sisällä. Eri oikeudelliset luokat määriteltiin eri yhdistelmillä oikeudellisia oikeuksia, joita kukin luokka nautti. Mahdolliset oikeudet, jotka olivat käytettävissä kansalaisilla, joita Rooman oikeus käsitteli, olivat kuitenkin seuraavat:
Tooga oli Rooman miespuolisille kansalaisille ominainen vaate, ja keisaripatsaat (tässä Antoninus Pius) esittävät heidät usein togatussa (togatus). Ius suffragiorum: Äänioikeus roomalaisissa kansanedustajakokouksissa.
Ius gentium: Rooman asioiden kasvava kansainvälinen ulottuvuus ja Rooman lainsäädännön tarve käsitellä Rooman kansalaisten ja ulkomaisten henkilöiden välisiä tilanteita. Ius gentium oli siis roomalainen oikeudellinen kodifikaatio tuon ajan laajalti hyväksytystä kansainvälisestä oikeudesta, ja se perustui Kreikan kaupunkivaltioiden ja muiden merivaltojen pitkälle kehittyneeseen kauppaoikeuteen.[4] Ius gentiumin tarjoamien oikeuksien katsottiin kuuluvan kaikille henkilöille; se on siis pikemminkin ihmisoikeuksien kuin kansalaisuuteen liittyvien oikeuksien käsite. Ius conubii: Oikeus solmia laillinen avioliitto Rooman kansalaisen kanssa Rooman periaatteiden mukaisesti[5], oikeus saada perheen isän (paterfamilias) lailliset oikeudet perheeseen ja oikeus siihen, että tällaisesta avioliitosta syntyneet lapset luetaan Rooman kansalaisiksi. Ius migrationis: Oikeus säilyttää kansalaisuutensa, kun henkilö muuttaa vastaavan aseman omaavaan kaupunkiin. Esimerkiksi cives Romanin (ks. jäljempänä) jäsenet säilyttivät täyden civitas-asemansa muuttaessaan roomalaiseen siirtokuntaan, jolla oli täydet lain mukaiset oikeudet: colonia civium Romanorum. Myös latinoilla oli tämä oikeus, ja he säilyttivät ius Latii -oikeutensa, jos he muuttivat toiseen latinalaiseen valtioon tai latinalaiseen siirtokuntaan (latina colonia). Tämä oikeus ei säilyttänyt kansalaisuuden tasoa, jos henkilö muutti siirtokuntaan, jonka oikeudellinen asema oli heikompi; Latina coloniaan muuttavat Rooman täysivaltaiset kansalaiset alennettiin ius Latii -tasolle, ja tällaisen muuton ja aseman alentamisen oli oltava vapaaehtoinen teko. Oikeus vapautukseen eräistä veroista ja muista oikeudellisista velvoitteista, erityisesti paikallisista säännöistä ja määräyksistä[6]. oikeus nostaa kanne tuomioistuimissa ja oikeus tulla haastetuksi. Oikeus oikeudelliseen oikeudenkäyntiin (oikeus esiintyä asianmukaisessa tuomioistuimessa ja puolustautua). auxilia ja palveluksen kautta saatu kansalaisuus.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä oikeuksia antiikin Rooman kansalaisilla oli?
V: Muinaisen Rooman kansalaisilla oli erilaisia laillisia oikeuksia, kuten oikeus äänestää roomalaisissa kokouksissa (ius suffragiorum), oikeus solmia laillinen avioliitto Rooman kansalaisen kanssa Rooman periaatteiden mukaisesti (ius conubii), oikeus säilyttää kansalaisuusasemansa muuton yhteydessä (ius migrationis) ja vapautus joistakin veroista ja muista oikeudellisista velvoitteista (immuniteettioikeus). Heillä oli myös oikeus nostaa kanne tuomioistuimessa, oikeus tulla oikeassa tuomioistuimessa käsitellyksi ja oikeus puolustautua.
Kysymys: Miten nämä oikeudet vaihtelivat ajan myötä?
V: Yksittäisten Rooman kansalaisten oikeudet vaihtelivat aikojen kuluessa sen mukaan, mistä he olivat kotoisin ja miten he palvelivat valtiota. Ne vaihtelivat Rooman lain mukaan myös sen mukaan, miten yksilö oli luokiteltu valtion sisällä. Eri oikeudelliset luokat määriteltiin eri yhdistelmillä oikeudellisia oikeuksia, joita kukin luokka nautti.
Kysymys: Kuka ei voinut saada kansalaisuutta muinaisessa Roomassa?
V: Orjat eivät voineet saada kansalaisuutta muinaisessa Roomassa, koska heitä pidettiin Rooman lain mukaan pikemminkin omaisuutena kuin henkilöinä. Asiakasvaltion kansalaiset ja liittolaiset (socii) saattoivat saada rajoitetun Rooman kansalaisuuden, kuten latinalaisen oikeuden, mutta he eivät voineet äänestää tai tulla valituksi Rooman vaaleissa.
Kysymys: Mikä on ius gentium?
V: Ius gentium on 3. vuosisadalla eaa. kehitetty käsite, jossa tunnustettiin Rooman asioiden kansainvälinen ulottuvuus ja Rooman lain tarve roomalaisten ja ulkomaalaisten välisissä tilanteissa. Se perustui kreikkalaisten kaupunkivaltioiden ja muiden merivaltojen pitkälle kehittyneisiin kauppalakeihin, jotka tarjosivat ihmisoikeuksia sen sijaan, että ne olisi liitetty vain kansalaisuuden omaaviin henkilöihin.
Kysymys: Mikä vaate oli ominaista rikkaille miespuolisille kansalaisille?
V: Rikkaat miespuoliset kansalaiset käyttivät "toga"-nimistä vaatetta, joka oli heille tuohon aikaan ominainen. Keisareita kuvaavissa patsaissa heillä oli usein yllään tämä vaate, joka tunnettiin nimellä "togatus".
K: Mikä on ius Latii?
V: Ius Latii on eräänlainen rajoitettu Rooman kansalaisuuden muoto, jonka asiakasvaltiot tai liittolaiset (socii) myönsivät, jotka saivat sen täyden kansalaisuuden aseman sijaan. Ne, jotka siirtyivät täysipainoisesta kansalaisasemasta tähän muotoon, menettäisivät alkuperäisen tasonsa, jos he muuttaisivat siirtokuntaan, jonka oikeudellinen asema oli aiempaa heikompi; jos he kuitenkin muuttaisivat toiseen latinalaiseen valtioon tai latinalaiseen siirtokuntaan, heidän ius Latii -oikeutensa säilyisi ennallaan.
