Theban pyhä yhtye oli antiikin Theban armeijan eliittiyksikkö 4. vuosisadalla eaa. Yksikön varhaisin nimellinen maininta ajoittuu vuoteen 324 eaa. Perinteisesti Sacred Band -nimellä tunnettu joukko koostui 150 miehestä, jotka muodostivat 75 paria. Ajateltiin, että rakkaussuhteessa olevat parit taistelisivat toistensa puolesta rohkeammin ja kestävämmmin, mikä tekisi heistä poikkeuksellisen tehokkaita sotureita. Tärkein säilynyt kuvaus yhtyeestä löytyy Plutarkhokselta, erityisesti hänen teoksestaan Pelopidaksen elämässään, jossa hän kirjoittaa: "Koska rakastajat, jotka häpeävät olla alhaisten rakastajiensa edessä ja rakastetut rakastajiensa edessä, ryntäävät mielellään vaaraan toistensa auttamiseksi."
Kokoonpano ja järjestäytyminen
Sacred Band (kreikaksi yleensä ἱερός λόχος, hierós lókhos) koostui 150 miespuolisesta sotilaasta, jotka oli järjestetty 75 pariksi. Pari-idea perustui käsitykseen, että henkilökohtaiset siteet parantavat taisteluhenkeä ja lojaalisuutta. Alkuvaiheessa parit olivat hajautettuina Theban armeijan eri kohdille, mutta perinteen mukaan komentaja Gorgidas (tai Gorgidasn kaltaisen johtajan) järjestelyinä heidät koottiin omaksi erilliseksi joukokseen noin vuonna 378 eaa.
Toiminta ja merkitys taisteluissa
Yhtye toimi raskaan jalkaväen eli hopliittiyksikön tavoin ja sitä käytettiin usein kriittisissä paikoissa taistelukentällä. Sacred Bandilla oli ratkaiseva rooli erityisesti Leuktran taistelussa (371 eaa.), jolloin Theban voimat Epaminondaan johdolla murskasivat Spartan hegemonian. Theban taktinen uudistus ja Sacred Bandin kestävyys murensivat Spartan linjat ja muuttivat Kreikan poliittista tasapainoa.
Loppu ja muistaminen
Yhtye tuhoutui lopullisesti Chaeronean taistelussa vuonna 338 eaa., kun Filippos II Makedonialainen voitti kreikkalaiset liittouman joukot. Lähteiden mukaan Sacred Band taisteli äärimmäisen urheasti ja lähes koko yhteys tuhoutui. Tapausta on muistoitettu muun muassa Chaeroneassa sijaitsevalla muistomerkillä, joka viittaa siihen, että heidän voimakas viimeinen vastarintansa jäi kansalliseen muistiin.
Lähteet, tulkinnat ja nykytutkimus
Suurin osa tiedoistamme Sacred Bandista perustuu antiikin historioitsijoihin kuten Plutarkhokseen ja muihin fragmentaarisiin lähteisiin. Nykyhistoriassa yksikön olemusta, parien sosiaalista ja seksuaalista merkitystä sekä sen sotilaallista tehokkuutta käsitellään monipuolisesti: osa tutkijoista korostaa henkilökohtaisten siteiden sotilaallista arvoa taisteluhengen ja luottamuksen synnyttäjänä, kun taas toiset varoittavat antiikin kertomusten idealisoivasta luonteesta ja korostavat lähteiden poleemista sävyä.
Perintö: Sacred Band on myöhemmässä historiankirjoituksessa ja populaarikulttuurissa usein nähty esimerkkinä siitä, kuinka henkiset ja sosiaaliset tekijät voivat vaikuttaa sotilaalliseen taistelukykyyn. Yksikön tarina on myös tärkeä lähde keskusteluissa muinaisen Kreikan seksuaalisuudesta ja sotilaallisesta organisaatiosta.
