Samarialainen Pentateukki — samarialainen Toora, teksti ja historia
Samarialainen Pentateukki — samarialainen Toora: syväluotaava katsaus tekstin historiaan, eroihin masoreettiseen/Septuagintaan ja merkitykseen Kuolleenmeren kääröissä.
Samarialainen Pentateukki eli samarialainen Toora on samarialaisten käyttämä oma tekstiperintö Mooseksen viidestä kirjasta. Se kattaa saman kanonisen aineiston kuin juutalainen Pentateukki, mutta teksti poikkeaa tietyissä kohdissa masoreettisesta tekstistä ja kreikkalaisesta Septuagintasta. Samarialaiset pitävät juuri tätä tekstimuotoa ainoana virallisena Toorana, ja sen liturginen käyttö on keskeistä yhteisön uskonnollisessa elämässä.
Historia ja ajoitus
Tekstiperintö eriytyi todennäköisesti varhain, ja samarialaisten ja juutalaisten seurakuntien välinen erkaantuminen vakiintui hellenistisellä ajalla. Samarialaisten pyhä paikka oli Nablusin lähellä sijaitseva Gerisimin vuori, jota he pitävät oikeana palvonnan paikkana vastakohtana Jerusalemin temppelille. Gerisimin temppeli tuhottiin noin vuonna 128 eaa., kun Hasmoneusten hallitsija Johannes Hyrkanos piiritti ja hävitti sen; tämä tapahtuma vahvisti eron osapuolten välillä. Tekstin haarautuminen oli käytössä vähintään 2. vuosisadalla eaa., mutta tietyt piirteet voivat olla paljonkin vanhempia.
Manuskriptit ja Abisha-käärö
Yksi tunnetuimmista käsikirjoituksista on Abisha-käärö, jota käytetään Nablusin samarialaissynagogassa. Samarialaiset perimätiedot väittävät sen olevan peräisin Abishua-nimiseltä papilta, joka olisi elänyt pian Joosuan ajan jälkeen. Moderni tekstintutkimus kuitenkin osoittaa, että nykyinen käsikirjoitus sisältää useiden vuosisatojen käsikirjoitustyötä ja että käsikirjoitusten fyysinen materiaali ja kirjoitustyyli viittaavat myöhäiskeskiaikaiseen tai uudempaan peräyhteyteen — vanhimmat säilyneet käsikirjoitusosat ajoittuvat useimmiten keskiajalle (esim. 1200-luku jKr. tai myöhemmin), vaikka tekstin sisältämät lukuisat vanhat leesiot voivat edustaa paljon aiempaa perinnettä.
Kirjoitusjärjestelmä ja tekstin ominaisuudet
Samarialaisten tekstikäsikirjoitukset on usein kirjoitettu niin kutsutulla samarialaisella kirjaimella, joka polveutuu paleoheprealaisesta aakkostosta ja poikkeaa juutalaisesta neliökirjoituksesta, jonka pohjalta myöhempi masoreettinen teksti on tallennettu. Tekstin vertailu masoreettiseen ja Septuagintaan paljastaa sekä pieniä että suurempia eroavaisuuksia:
- pieniä kielellisiä eroavaisuuksia, kuten sukuluettelojen iät ja sanamuodot;
- laajempia teologisia tai lakiin liittyviä eroja, jotka voivat vaikuttaa tulkintoihin ja käytäntöihin — esimerkiksi joissain kohdissa korostuu Gerisimin asema tai määräyksissä on poikkeavia sanamuotoja (vrt. 3. Moos 18:18);
- joissain jakeissa sanamuoto voi muistuttaa enemmän Septuagintan tai muiden antiikin tekstiperinteiden lukemia, mikä osoittaa ettei yksi yhtenäinen "alkuperäinen" tekstimuoto ollut ainoa käytössä.
Merkitys raamatuntutkimukselle
Tutkijat käyttävät samarialaista Pentateukkia tärkeänä lähteenä, kun pyritään rekonstruoimaan vanhoja tekstimuotoja ja ymmärtämään, miten heprealainen teksti muotoutui ennen masoreettisen tekstin standardisoitumista. Samarialaista perinnettä vertailemalla voidaan paikantaa todennäköisiä tekstikorrektioita, vaihtoehtoisia luentoja ja paikallisia teologisia painotuksia. Lisäksi osa Kuolleenmeren kääröjen löydöistä sisältää leesiota, jotka ovat lähempänä samarialaista tai muita varhaisia lukutapoja kuin myöhempää masoreettista tekstiä; tämä vahvistaa sitä, että varhaisessa toisessa temppelin perinteessä oli useita rinnakkaisia tekstimuotoja.
Säilytys ja nykylähtötilanne
Samarialaisten yhteisö on edelleen pieni mutta elinvoimainen: keskuksia on erityisesti Nablusin lähellä Gerisimin alueella ja myös Israelissa Haifan seudulla. Tärkeitä käsikirjoituksia on säilytetty synagogissa ja arkistoissa, ja useita on kopioitu ja tutkittu tieteellisesti. Samarialainen Pentateukki on edelleen aktiivinen teksti yhteisön rukous- ja juhlakäytössä.
Yhteenveto: Samarialainen Pentateukki on itsenäinen tekstiperinne, jolla on sekä uskonnollista että tieteellistä arvoa. Se kertoo, miten Tooran teksti voi muovautua eri yhteisöissä, ja tarjoaa tutkimukselle arvokkaan vertailuaineiston, jonka avulla voidaan syventää ymmärrystä heprealaisen Raamatun varhaisesta historiasta ja moninaisuudesta.
Samarialainen ylipappi ja vanha Pentateukki, 1905
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on samarialainen Pentateukki?
V: Samarialainen Pentateukki on samarialaisten käyttämä erityinen versio Toorasta. Se sisältää Mooseksen viisi ensimmäistä kirjaa eli Tooran.
K: Milloin se luotiin?
V: Viimeisin päivämäärä, jolloin se luotiin, on 127 eaa. kun Jerusalemin temppeli tuhoutui ja samarialaiset erosivat muista temppeliryhmistä.
K: Miksi tutkijat käyttävät tätä versiota?
V: Tutkijat käyttävät tätä versiota, kun he haluavat löytää sanojen merkityksen alkuperäisestä Pentateukista tai jos he haluavat oppia eri Raamatun versioiden historiasta.
K: Onko tämän version ja muiden versioiden välillä eroja?
V: Kyllä, jotkut erot ovat pieniä, kuten sukuluettelossa mainittujen henkilöiden iät, kun taas toiset ovat suuria, kuten käsky, jonka mukaan vain yksi vaimo saa olla, joka esiintyy samarialaisessa tekstissä mutta ei muissa versioissa.
K: Mikä merkitys Abishan kääröllä on samarialaisille?
V: Abishan kääröllä on erityinen merkitys samarialaisille, sillä sitä käytetään heidän Nablusin synagogassaan, ja he väittävät, että Abishua, Aaronin lapsenlapsenlapsenlapsi, kirjoitti sen kolmetoista vuotta sen jälkeen, kun hän oli saapunut Israelin maahan Joosuan johdolla.
Kysymys: Kuinka vanha Abishan käärö on nykyaikaisten tutkijoiden mukaan?
V: Nykytutkijat uskovat, että Abisha-käärön vanhimmat tekstit ovat peräisin 1200-luvulta jKr.
Etsiä