Sardinialainen kieli – murteet, puhujat ja historia
Sardinialainen kieli: sen neljä murretta, noin 1,2 miljoonaa puhujaa ja kiehtova historia Sardiniassa — syvällinen katsaus murteisiin, kulttuuriin ja kielten kehitykseen.
Sardinian murteita puhutaan Sardiniassa, joka on yksi Italian 20 alueesta. Se on latinan varhaisempi muunnos ja muodostaa oman haaransa romaanisista kielistä, erillisenä itäisistä ja italo-länsi-romanttisista kieliryhmistä. Sardiniassa on noin 1,2 miljoonaa sardininkielistä puhujaa (arviot vaihtelevat), ja kielestä erotetaan neljä päämurretta: campidanese (campidanilainen), gallurese (gallurilainen), logudorese (logudorilainen) ja sassarese (sassarialainen).
Murteet
Sardinian suurimmat ja perinteisesti erilliset murrealueet ovat:
- Logudorese – Keski- ja pohjoissardiniassa puhuttu ryhmä, jota pidetään usein kielellisesti konservatiivisimpana. Logudorese jakautuu edelleen pienempiin paikallismurteisiin.
- Campidanese – Eteläsardiniassa puhuttu ryhmä, jolla on omat äänne- ja muotorakenteensa ja joka eroaa selvästi Logudorese-murteista.
- Gallurese – Pohjois-koillisessa Gallura-alueella puhuttu murre, jota monet tutkijat pitävät osittain corsican-vaikutteisena (sardinian ja korseikan välillä paikoin siirtymämuoto).
- Sassarese – Pohjoisessa, Sassarin seudulla puhuttu puhekieli, joka on leimallisesti sekoitus sardiniaa, korsikaa ja toisaalta italian murrepiirteitä; sen asema sardinian sisällä vaihtelee määrittelystä riippuen.
Puhujat ja levinneisyys
Sardinin puhujakunta on keskittynyt saarelle, mutta diasporassa (esimerkiksi manner-Italiaan muuttaneiden tai siirtolaisten jälkeläisissä) on myös sardininkielisiä puhujia. Kielen käyttö on voimakkaasti alueellista: maaseutualueilla ja vanhemmissa ikäluokissa perinteinen sardiniankäyttö on yleisempää, kun taas kaupungeissa ja nuoremman väestön keskuudessa tapahtuu siirtymistä italiaan erityisesti koulutuksen ja median vaikutuksesta.
Historia ja kehitys
Sardinian juuret ovat latinan kehittyneessä muunnoksessa, mutta se on säilyttänyt monia arkaaisia piirteitä, joita ei enää ole useimmissa muissa romaanisissa kielissä. Saaren itsenäinen historia, pitkäaikaiset yhteydet Iberian niemimaalle (esim. katalonialainen vaikutus Algheron alueella) sekä myöhemmät aragoni- ja espanjalaisvaikutteet ovat muokanneet sanastoa ja äännejärjestelmää. 1800- ja 1900-luvuilla italian kasvava asema virallisena kielenä johti kielenvaihtoon monilla alueilla.
Kielelliset ominaisuudet
Sardinian erottavia piirteitä ovat mm. tietyt äänne- ja muotorakenteet, omaleimainen artikeli- ja pronominijärjestelmä (esimerkiksi usein käytetyt määräiset artikkelit su ja sa), sekä sanasto, jossa näkyy sekä latinalainen perintö että paikalliset lainat espanjasta, katalonista ja korsikasta. Kielen murteiden välillä on huomattavia eroja niin ääntämisessä kuin kieliopissakin, mikä on osasyy siihen, että yhden yhtenäisen ortografian kehittäminen on ollut vaikeaa.
Ortografia ja standardisointiyritykset
Viime vuosikymmeninä on pyritty kehittämään yhteisiä kirjoitusnormeja. Merkittävä yritys oli Limba Sarda Comuna (LSC), joka julkaistiin 2006 pyrkimyksenä tarjota yhtenäinen kirjallinen normi eri murteiden edustamiseksi ja kielen opetuksen tueksi. LSC-standardi ei kuitenkaan korvannut paikallisia kirjoitustapoja, ja käytännössä eri alueilla käytetään edelleen sekä paikallisia että yhtenäistämisyritykseen perustuvia muotoja.
Kulttuuri, media ja suojelu
Sardinian kielellä on oma kirjallinen perintönsä ja elävä suullinen perinne, mukaan lukien runous, kansanlaulut ja teatteri. Saarella on paikallisradio- ja televisiolähetyksiä sekä musiikkia ja kirjallisuutta, joissa käytetään sardiniaa. Sardinia saa myös alueellistä lainsäädännöllistä tukea: Sardinian aluehallinto on tehnyt aloitteita kielen edistämiseksi ja opetuksen tukemiseksi kouluissa. Kansainvälisesti sardinia on luokiteltu uhanalaiseksi kieleksi ja sen elvyttäminen on nostettu esiin kielipoliittisissa ja kulttuurisissa ohjelmissa.
Tulevaisuus
Kielen tulevaisuus riippuu monesta tekijästä: koulutuksesta, median käytöstä, paikallisesta identiteetistä ja yhteiskunnallisesta tuesta. Jos nuoremmille sukupolville tarjotaan mahdollisuuksia oppia ja käyttää sardiniaa arjessa (kouluissa, mediassa, julkisissa palveluissa), kielen aseman säilyttäminen on todennäköisempää. Monilla kulttuuri- ja kieliyhteisöillä on käynnissä elvytys- ja vahvistamisaloitteita, mutta tilanne vaihtelee alueittain.
Etsiä