Siitivalas (Physeter catodon) – maailman suurin hammasvalas
Siitivalas (Physeter catodon) – maailman suurin hammasvalas. Tutustu jättimäiseen päähän, valtaviin hampaisiin ja kiehtoviin elintapoihin. Lue lisää nyt!
Siitivalas (Physeter catodon) on suurin hammasvalas. Sillä on kaikista eläimistä suurin pää. Pää voi olla noin 6,1 metriä (20 jalkaa) pitkä, ja se on noin kolmasosa valaan vartalosta. Sen alaleuka on pieni, ja siinä on valtavat, kartiomaiset hampaat (jotka sopivat yläleuan pistorasioihin).
Ulkonäkö ja koko
Siitivalas on paksu ja lihaksikas; aikuiset urokset voivat kasvaa jopa noin 18–20 metriin, kun taas naaraat ovat yleensä pienempiä, noin 10–12 metriä. Paino voi nousta useisiin kymmeniin tonneihin suurimmilla urosyksilöillä. Ihon väri on yleensä tummanharmaa tai ruskehtava, ja vartalossa voi olla arpia ja epätasaisuuksia, joita syntyy mm. taisteluissa ja kalastuksen/saalistuksen yhteydessä.
Spermaceti-elin ja pään erityispiirteet
Siitivalaan suuri pää sisältää ymmärrettävän spermaceti-alueen, joka on täynnä öljyistä ainesta (spermacetiä). Tämä elin liittyy todennäköisesti kaikuluotaukseen ja voi auttaa sukellusta ja uimista säätämällä kelluvuutta. Siitivalaan puhku eli blowhole sijaitsee pään vasemmalla puolella, mikä näkyy pinnalle tullessa sivuttaisena puskurina.
Elintavat ja ravinto
Siitivalas sukeltaa syvälle etsiessään saalista. Sen pääasiallinen ravinto koostuu syvänmeren mustekaloista (mm. jättiläis- ja jättimustekalasta), mutta se syö myös muita kalalajeja. Sukellukset voivat olla hyvin pitkiä ja syviä: yksilöt saattavat sukeltaa yli 2000 metrin syvyyteen ja viettää pinnan alla usein yli tunnin kerrallaan.
Kaikuluotaus ja aistit
Siitivalaat käyttävät voimakkaita ääniä eli klikkejä kaikuluotaukseen ja kommunikaatioon. Näitä ääniä pidetään eläinkunnan voimakkaimpina tuotettuina ääninä, ja ne auttavat havaitsemaan saalista syvällä pimeässä meressä. Koska siitivalas saalistaa pääasiassa pimeissä ja korkeapaineisissa syvyyksissä, sen kaikuluotauksen tehokkuudella on keskeinen merkitys ruokailussa.
Yhteisörakenne ja lisääntyminen
Siitivalaiden sosiaaliset rakenteet vaihtelevat sukupuolen ja iän mukaan. Naaraat ja nuoret muodostavat usein tiiviitä laumoja eli "pod"-ryhmiä, joissa on yksilöiden välistä huolenpitoa ja yhteistyötä. Aikuiset urokset voivat viettää pitkiä jaksoja yksin tai pienissä miesryhmissä ennen kuin palaavat lisääntymiskaudella naaraiden seuraan.
Lisääntyminen: naaras kantaa poikastaan noin 14–16 kuukautta. Vastasyntynyt poikanen voi olla noin 3–4 metriä pitkä. Poikaset saavat emältään maitoa ja pysyvät emon seurassa useita vuosia oppien saalistustekniikoita.
Elinikä
Siitivalaat voivat elää useita vuosikymmeniä; arviolta joillain yksilöillä elinikä voi olla jopa noin 60–70 vuotta.
Ihmisen vaikutus ja suojelu
Historian aikana siitivalaat olivat voimakkaan valaskaupan kohteena, ja laji kärsi huomattavaa vähenemistä. Nykyään kansainväliset suojelutoimet ovat vähentäneet valasharvainnosta aiheutuvaa kuolleisuutta, mutta laji kohtaa edelleen uhkia, kuten melusaaste, merisaaste ja muovijätteet, alusten törmäykset sekä saalistukseen liittyvät sotkeutumiset. Lisäksi ilmastonmuutos voi vaikuttaa syvänmeren ekosysteemeihin ja siten siitivalaan ruokavarantoihin.
IUCN luokittelee siitivalaan (Physeter spp.) haavoittuvaksi (Vulnerable), ja lajin suojelu perustuu sekä kansainvälisiin sopimuksiin että kansallisiin toimiin.
Mielenkiintoista
- Siitivalaiden suolistossa muodostuu joskus ambar (ambergris), joka on historiallisesti ollut arvokas hajuste- ja lääketeollisuudessa.
- Hampaat sijaitsevat lähinnä alaleuassa, ja yläleuassa on usein vastaavat hampaita vastaan suunnitellut aukot eli "pistorasiat".
- Nykyisin tieteellisesti yleisemmin käytetty nimi lajiryhmälle on Physeter macrocephalus, mutta vanhempi nimi Physeter catodon esiintyy edelleen kirjallisuudessa.
Siitivalas on siis sekä kooltaan että käyttäytymiseltään poikkeuksellinen merieläin: sen suuri pää ja erikoistuneet aistit tekevät siitä tehokkaan syvänmeren saalistajan, ja sen suojelu on tärkeää meriekosysteemien monimuotoisuuden säilyttämiseksi.
Ruokavalio
Spermavalaat ovat lihansyöjiä. Ne saalistavat pääasiassa keskikokoisia kalmareita. Ne syövät myös monenlaisia kaloja, kuten riekkoa. Joskus ne saalistavat jättiläiskalmareita, jotka elävät meren pohjassa suurissa syvyyksissä. Ne voivat sukeltaa jopa 2250 metrin syvyyteen ja viipyä veden alla 2 tuntia. Suurimmat sonnit (urokset) syövät joskus jopa kolossaalisia kalmareita.
Koko
Pikkuvalaat voivat olla jopa 20,7 metriä pitkiä ja painaa jopa 80 000 kiloa. Väitteistä, joiden mukaan täysikasvuiset urokset lähestyvät, saavuttavat tai ylittävät 24 metrin pituuden, ollaan eri mieltä.
Echolocation
Muiden hammasvalaiden tavoin siikavalas käyttää kaikuluotainta, joka on tapa aistia, jossa se lähettää korkeataajuisia naksahduksia ja aistii ne, kun ne kimpoavat takaisin esineistä (kuten saaliista). Tämä on ratkaisevan tärkeää metsästyksessä pimeässä meren syvyyksissä.
Etsiä