Spitsbergen (Huippuvuoret) – Svalbardin suurin saari ja Longyearbyen
Spitsbergen (Huippuvuoret) – Svalbardin suurin saari: Longyearbyen, tutkimusasemat, kaivoskylät ja arktinen luonto. Tutustu saaren historiaan, eläimistöön ja retkikohteisiin.
Huippuvuoret (myös Spitzbergen) on Huippuvuorten saariston suurin saari. Sitä kutsuttiin vuoteen 1965 asti nimellä Länsi‑Pitsbergen. Ryhmän kolmanneksi suurimmalle saarelle, Edgeøyalle, ehdotettiin nimeä Itä‑Pitsbergen.
Sijainti ja koko
Saari sijaitsee Pohjois‑Jäämerellä, Norjan pohjoisrannikolta pohjoiseen. Nykyään se on Svalbardin ainoa saari, jolla on pysyvä siviiliväestö. Saari on kooltaan suurin Svalbardin saarista, ja sen suurin pituus on noin 380 kilometriä ja leveys noin 220 kilometriä. Kokonaispinta‑ala on reilusti yli 30 000 neliökilometrin luokkaa (noin 39 000 km²), ja suuri osa saaresta on jäätiköiden peitossa.
Asutus ja yhteisöt
Saarella on vain muutamia vakituisia asutuskeskuksia. Seuraavat ovat merkittävimmät nykyisin toimivat asutukset:
- Barentsburg, venäläis‑neuvostoliittolainen kaivoskylä, noin 300–500 ihmistä. Barentsburgissa on venäläis‑ukrainalainen yhteisö ja siellä on edelleen hiilikaivostoimintaa ja pieni paikallinen infrastruktuuri.
- Longyearbyen, pääasiallinen ja suurin asutuskeskus, noin 2 400–2 600 asukasta. Longyearbyen on Svalbardin hallinnollinen keskus, siellä on palveluja, lentoasema, tutkimuslaitoksia ja matkailupalveluja.
- Ny‑Ålesund, kansainvälinen tieteellinen tutkimusasema, noin 30–35 vakituista asukasta mutta sesonkiluonteisesti enemmän tutkijoita ja henkilökuntaa. Paikka toimii tärkeänä arktisena tutkimuskeskuksena.
- Sveagruva (Svea), aiemmin merkittävä kaivoskylä, jonka väkiluku oli enimmillään satoja. Kaivostoiminta ja asutus ovat vaihdelleet vuosien saatossa, ja osa Sveagruvasta on nykyisin osittain hylätty tai käytössä vain kausiluonteisesti.
Väkiluvut vaihtelevat sesongin ja työntekijöiden mukaan; erityisesti tutkimus- ja kaivosalan henkilöstö liikkuu paljon saarten välillä.
Hylätyt asutukset
Saarella ja sen lähialueilla on useita hylättyjä kyliä ja kaivosleirejä. Tunnetuimpia ovat esimerkiksi:
- Pyramiden – entinen neuvostokylä, joka on sittemmin muuttunut tyhjillään olevaksi ja osittain matkailukohteeksi.
- Grumant (Grumantbyen) – historiallinen neuvostokylä ja entinen kaivosalue, nykyisin hylätty.
- Colesbukta – entinen asutus- ja kaivosalue, josta on säilynyt jäänteitä.
Luonto ja ilmasto
Luonto Spitsbergenissä on arktinen: tunturiluontoa, rannikkomaisemia, laajoja jäkälä‑ ja sammalpeitteisiä alueita sekä jäätiköitä, jotka peittävät suuria osia saaresta. Ilmasto on kylmä, mutta Golfvirran vaikutuksesta hieman leudompi kuin vastaavilla leveysasteilla muilla alueilla. Kesällä vallitsee kesäyö (keskiyön aurinko), talvella pitkä polaarinen yö ja usein revontulia.
Eläimistöön kuuluvat muun muassa jääkarhu, poro (Svalbardin tunturipeura), arktinen kettu, hylkeet ja runsaasti merilintuja. Jääkarhut ovat yleisiä rannikolla ja ulkona liikkuminen vaatii varovaisuutta; retkillä suositellaan usein opastusta ja varautumista alueen erityispiirteisiin.
Historia lyhyesti
Spitsbergen tunnettiin pitkään valaanpyyntiin ja kalastukseen liittyvistä toiminnoista 1600‑luvulta alkaen. 1900‑luvulla kivihiilen kaivostoiminnalla oli suuri merkitys saaren asutuksen ja talouden kehitykselle. Svalbardin asema määriteltiin kansainvälisesti Svalbardin sopimuksella (1920), jonka perusteella Norja on saarten suvereniteetin käyttämisestä vastuussa, mutta sopimuksen sopimusosapuolilla on tietyt oikeudet saarten luonnonvarojen käyttöön.
Matkailu ja saavutettavuus
Matkailu on merkittävä elinkeino: Longyearbyeniin on säännöllisiä lentoja Norjasta, ja alueelle saapuu myös risteilyaluksia. Matkailussa suosittuja aktiviteetteja ovat jää- ja vuoristokävelyt, koiravaljakkoajelut, hiihto ja norsujen katselu merellä. Koska suurin osa alueesta on suojeltua ympäristöä, retket tapahtuvat usein opastetusti ja luonnonsuojelulainsäädäntöä noudattaen.
Suojelu ja ympäristö
Svalbardilla on laajoja kansallispuistoja ja luonnonsuojelualueita. Alueen herkkä arktinen ekosysteemi ja selvät rajoitukset luonnonvarojen hyödyntämiselle tarkoittavat, että tutkimus, kaivostoiminta ja matkailu tapahtuvat tarkasti säädellyissä puitteissa. Roskaantumista, eläinten häirintää ja muita ympäristöriskejä pyritään vähentämään tiukalla valvonnalla.
Spitsbergen tarjoaa ainutlaatuisen yhdistelmän arktista luontoa, tutkimustoimintaa ja historiaa. Saarella liikkuminen ja luonnon kokeminen vaativat huolellista valmistautumista ja kunnioitusta herkkää ympäristöä kohtaan.
On useita hylättyjä:
Etsiä