Buxarin taistelu käytiin 23. lokakuuta 1764, kun brittiläisiä joukkoja johtanut Major Hector Munro kohtasi Ganges-joen rannalla Buxarissa mogulihallitsijoiden ja alueellisten ruhtinaiden yhdistetyn armeijan. Vastakkain olivat Munron komentamat Brittiläisen Itä-Intian komppanian joukot ja liittoutuneet, joita johti muodollisesti mogulikuningas Shah Alam II yhdessä Bengalin nawab Mir Qasimin sekä Awadhin (Oudh) nawabin Shuja-ud-Daulan kanssa.
Taistelu käytiin Buxarissa, tuolloin Bengalin alueella, noin 130 kilometriä Patnasta länteen. Komppanian armeija oli huomattavasti pienempi mutta paremmin organisoitu: yhteensä noin 10 000 miestä, joista noin 7 000 oli Britannian armeijan miehiä, jotka oli lähetetty Itä-Intian komppanian palvelukseen. Mogulien ja liittolaisten yhdistetyn armeijan vahvuudeksi on arvioitu noin 40 000 miestä.
Taustan syitä ja valmisteluja
Taustalla oli syventynyt jännite Itä-Intian komppanian ja paikallisten hallitsijoiden välillä. Mir Qasim oli noussut nawabiksi, mutta riidat kauppaoikeuksista, tulleista ja hallinnollisista valtuuksista kärjistyivät aseelliseksi yhteenotoksi. Komppania pyrki turvaamaan etunsa ja tulojaan, paikalliset ruhtinaat yrittivät säilyttää perinteiset oikeutensa ja asemansa. Liittoutuneiden joukkojen yhtenäinen toiminta kuitenkin epäonnistui: eri komentajien välillä oli kommunikaatio- ja koordinointiongelmia, mikä heikensi heidän tehokkuuttaan taistelukentällä.
Taistelu ja sen kulku
Munron joukot hyödynsivät koulutettua jalkaväkeä, järjestäytynyttä tykistöä ja taktista kurinalaisuutta. Mogulien armeija oli suurempi mutta koostui eri lähteistä rekrytoiduista yksiköistä ja siihen kuului runsaasti ratsuväkeä sekä perinteistä tykistöä. Raporttien mukaan liittoutuneiden joukkojen heikko yhteistoiminta, huono komentorakenne ja hajaantuminen taistelun aikana olivat ratkaisevia tekijöitä heidän tappiossaan.
Seuraukset ja merkitys
Taistelu oli ratkaiseva voitto Brittiläiselle Itä-Intian komppa-nialle. Buxarin voitto avasi tien laajempaan poliittiseen ja taloudelliseen vaikutusvaltaan Intiassa: seuraavana vuonna, vuonna 1765, syntyneet neuvottelut johtivat muun muassa siihen, että komppania sai harjoittaa veronkanto-oikeutta (diwani) Bengalissa, Biharissa ja Orissassa, mikä vahvisti sen asemasta alueellisena hallitsijana. Buxarin taistelu merkitsee siten käännekohtaa, jonka myötä komppania alkoi siirtyä kaupallisesta toimijasta käytännössä alueelliseksi vallanpitäjäksi ja kolonialismiin johtavan prosessin käynnistäjäksi.
Taistelun tarkat henkilötappiot vaihtelevat lähteittäin, mutta yleinen arvio on, että komppanian tappiot olivat suhteessa pienemmät kuin liittoutuneiden. Voittoa on analysoitu usein esimerkkinä eurooppalaisen sotilaallisen organisaation ja tulivoiman ylivoimasta verrattuna monien intialaisten joukkojen hajanaisuuteen ja puutteelliseen koordinointiin.
Yhteenvetona: Buxarin taistelu 1764 oli keskeinen tapahtuma, joka vahvisti Brittiläisen Itä-Intian komppanian asemaa Intiassa ja johti pidempiaikaisiin poliittisiin ja taloudellisiin vaikutuksiin, joissa komppania sai käytännössä hallinnollisia oikeuksia ja uudenlaisen vallan paikallisten ruhtinaiden yli.