The Music Man (1957) – Meredith Willsonin Tony-palkittu musikaali

The Music Man (1957) — Meredith Willsonin Tony-voittaja: tarttuva ja klassinen musikaali, joka loi ikoniset roolit ja inspiroi elokuva- ja näyttämösovituksia.

Tekijä: Leandro Alegsa

The Music Man on Meredith Willsonin kirjoittama ja säveltämä musikaali, joka kantaesitettiin Broadwaylla vuonna 1957. Se voitti Tony-palkinnon parhaasta musikaalista ja vakiinnutti asemansa yhtenä amerikkalaisen musikaaliperinteen kulmakivistä. Alkuperäisessä esityksessä nähtiin muun muassa Robert Preston, Barbara Cook, David Burns, Pert Kelton ja Iggie Wolfington. Teoksesta on tehty useita filmatisointeja ja televisioversioita, tunnetuimmat elokuvaversiot ilmestyivät vuosina 1962 ja 2003. Se on myös palannut näyttämölle lukuisissa uudelleenproduktioissa ja on edelleen suosittu koulu- ja yhteisöteattereissa.

Juoni

Tarina sijoittuu kuvitteelliseen River Cityn pikkukaupunkiin Iowassa. Konmari Harold Hill saapuu kaupunkiin väittäen olevansa soittokuntien järjestäjä ja myyvätsä soittimia ja asuja muodostettavaa nuorisosoitokuntaa varten. Hänen todellinen tarkoituksensa on kuitenkin kerätä rahat ja paeta ennen kuin soitto-opetus alkaa. Hillin suunnitelma mutkistuu, kun hän tapaa kirjastonhoitaja Marian Paroon, jota kohtaan hän alkaa tuntea aitoa hellyyttä. Musikaali käsittelee huijausta, katu-uskottavuutta, anteeksiantoa ja pienen yhteisön arvojen testaamista.

Musiikki ja kappaleet

Willson kirjoitti sekä musiikin että librettoa ja sanoituksia, ja musikaalin kappaleet yhdistävät tarttuvia melodiaa ja satiirista huumoria. Tunnetuimpia lauluja ovat "Seventy-Six Trombones", "Till There Was You" ja "Goodnight, My Someone". Lisäksi esimerkiksi rytminen patterilaulu "Rock Island" on saanut kiitosta Willsonin kyvystä sovittaa puhuttua tekstiä ja musiikkia yhteen. Musiikki korostaa teoksen amerikkalaista pienkaupunkitunnelmaa ja luo vastapainon Hillin ovelalle, mutta viehättävälle luonteelle.

Tuotantohistoria ja merkitys

The Music Man oli suurmenestys Broadwaylla ja seurasi laajasti kiitettyä tuotantoa myös Lontoossa ja muilla kansainvälisillä areenoilla. Sen menestys vaikutti merkittävästi musikaaligenreen, sillä se yhdisti tarinankerronnan, komedian ja tunteikkaat duetot tavalla, joka puhutteli laajaa yleisöä. Musikaali on herätellyt keskustelua myös siitä, miten intiimi rakkaustarina voi muuttaa ihmisen käytöstä ja kuinka yhteisö reagoi ulkopuoliseen muutokseen.

Filmatisoinnit ja uudelleenproduktiot

Vuoden 1962 elokuvaennätysteos toi tarinan laajemmalle yleisölle; siinä Robert Preston toisti Broadway-roolinsa Harold Hillinä. Myöhemmät televisio- ja elokuvaversiot ovat tuoneet oman tulkintansa musiikista ja näyttämörakenteesta, ja musikaalia esitetään säännöllisesti myös kouluissa, paikallisissa teattereissa ja ammatillisissa tuotannoissa. Useat näyttelijät ja ohjaajat ovat vuosien varrella nostaneet esiin teoksen ajattoman vetovoiman ja musiikillisen rikkauden.

Perintö

The Music Man on jäänyt elämään yhtenä amerikkalaisen musikaalin klassikkoista: sen laulut soivat edelleen, ja sen hahmot sekä teeman — petollisuuden ja muutoksen kohtaamisen — koskettavuus puhuttelee yhä uusia sukupolvia. Musikaali on sekä viihdyttävä että ajatuksia herättävä kokonaisuus, joka kuvaa pienen yhteisön elämää lämpimällä huumorilla ja myötätunnolla.

 

Plot

Harold Hill, huijari, menee River Cityyn, Iowaan, ja yrittää tienata rahaa perustamalla poikabändin. Apunaan hänellä on apuri Marcellus Washburne. Hän ottaa suurimman osan kaupungista mukaansa, mukaan lukien Winthrop Paroo, poika, jolla on narskuttelu. Hill myös muodostaa koulun johtokunnasta parturikvartetin ja järjestää naistentanssiyhdistyksen, jota johtaa kaupungin kiireinen Eulalie Shinn. Jotkut suhtautuvat häneen kuitenkin epäluuloisesti. Yksi näistä ihmisistä on pormestari Shinn, joka omistaa biljardisalin, jota Hill syyttää River Cityn vakavista ongelmista. Toinen on musiikinopettaja ja kirjastonhoitaja Marian Paroo. Hill yrittää kosiskella Mariania, mutta ei onnistu.

Toisessa näytöksessä näyttää hyvältä Hillin kannalta. Hän on oikeasti pääsemässä Marianin kanssa eteenpäin, ja näyttää siltä, että hän saa kerättyä rahansa ja pääsee pois kaupungista. Anvil-myyjä Charlie Cowell kuitenkin ilmestyy paikalle ja paljastaa hänet kesäseurustelun aikana. Hill yrittää lähteä, mutta ei voi, koska on liian rakastunut Marianiin. Hill pidätetään ja hänet melkein tervataan ja sulkien, ennen kuin hänet pakotetaan johtamaan bändiä. Vaikka bändi ei ole kovin hyvä, kaupunkilaiset ovat silti ylpeitä siitä ja päästävät Hillin vapaaksi.

 

Musiikkinumerot

Nämä ovat musikaalinumeroiden esiintymisjärjestys musikaalissa:

Ensimmäinen näytös

  • "Overture"
  • "Rock Island"
  • "Iowa Stubborn"
  • "Ya Got Trouble"
  • "Pianotunti / Jos et pahastu, että sanon niin"
  • "Goodnight My Someone"
  • "Columbia, valtameren jalokivi"
  • "Seitsemänkymmentäkuusi pasuunaa"
  • "Vilpitön"
  • "Surullisempi mutta viisaampi tyttö"
  • "Pick a Little, Talk a Little/Goodnight Ladies"
  • "Marian kirjastonhoitaja"
  • "Valkoinen ritarini"
  • "Wells Fargo Wagon"

Toinen näytös

  • "Se olet sinä"
  • "Shipoopi"
  • "Pick a Little, Talk a Little" (uusinta)
  • "Lida Rose/Will I Ever Tell You"
  • "Gary, Indiana"
  • "'Till There Was You"
  • "Goodnight My Someone/Seventy-Six Trombones"
  • "Finale"
 

1962 elokuva

Vuoden 1962 elokuvassa Preston esitti uudelleen Harold Hillin roolia (Cary Grant kieltäytyi roolista). Elokuvassa näyttelivät myös Shirley Jones Marianina, Buddy Hackett Marcelluksena, Hermione Gingold Eulaliena, Paul Ford pormestari Shinninä ja Ron Howard Winthropina. Elokuva on hyvin samankaltainen kuin musikaali, paitsi että siinä korvataan kappale "My White Knight" kappaleella "Being in Love".

 

2003 elokuva

Vuonna 2003 musikaalista tehtiin elokuvaversio, jossa Matthew Broderick näyttelee Harold Hilliä ja Kristin Chenoweth Marian Paroota.

 


Etsiä
AlegsaOnline.com - 2020 / 2025 - License CC3