Perinteinen animaatio

Perinteinen animaatio on paljon vaikeampaa kuin nykypäivän animaatiotyyli. Siinä käytetään usein stop-motion-kameraa tuottajan tekemien kuvien "elävöittämiseen" eli animaatioon. Kun elokuvantekijät käyttävät stop-motionia, heidän on piirrettävä yksi kuva jokaista kohtausta varten. On kuitenkin olemassa työkaluja, jotka auttavat säästämään aikaa elokuvien tekemisessä. Nykyään voidaan käyttää myös muita animaatiotyyppejä, kuten rajoitettua tai digitaalista animaatiota. FPS on elokuvan kuvauskertojen määrä sekunnissa.

Toista mediaa Miten animaatioita tehdään (1919)

Prosessi

Kuvaaminen

Valokuvaaja ottaa tai muokkaa ensin monia kuvia. Nämä valokuvat yhdistetään tarinaksi. Ja kuten kaikissa elokuvissa, kaikki kohtaukset eivät päädy lopulliseen elokuvaan.

Muokkaaminen

Monet ihmiset auttavat elokuvan leikkauksessa. Mutta ennen vanhaan ihmisten piti piirtää kohtaukset itse. Sitten stop-motion-kamera otti kuvan kohtauksesta kerran sekunnissa.

Osallistuminen

Useimmat 1950-luvun elokuvat ja piirroselokuvat vaativat toimittajilta kovaa työtä. Halvemman hinnan saamiseksi tehtiin kuitenkin rajoitettuja animaatioita, joissa käytettiin kahta tai kolmea kopiota samasta kuvasta (jotta stop-motion-prosessi olisi kaksi tai kolme kertaa nopeampi).

Nykyinen

Tällä hetkellä elokuvantekijät käyttävät digitaalista animaatiota "elävöittämään elokuvaa entisestään". Vuosien 2000-2010 elokuvat ovat yleensä 1-2 tuntia pitkiä.

Yhteiset yksiköt

FPS

FPS eli kuvat sekunnissa tarkoittaa, kuinka monta kohtausta kuvataan yhdessä sekunnissa. Mitä korkeampi tämä on, sitä "sulavammalta" elokuva näyttää. Useimmissa elokuvissa FPS on 24-60.

Työkalut

Cels

Sellit eli selluloidit ovat välineitä, joita käytetään kohtausten "säilyttämiseen". Editoija käyttää solua piirtääkseen kohtauksen ja tekee sitten siihen muutoksia seuraavassa piirroksessa. Siitä on hyötyä, kun sarjakuvaan tai elokuvaan liittyy liikkuvia hahmoja tai esineitä.

Sketcher

Joskus luonnoslehtiöllä luonnostellaan kohtauksia, jotka leikkaajien mielestä sopisivat hyvin elokuvaan. Luonnoslehtiö voi aluksi sisältää sarjakuvan, joka näyttää animaatiolta, kun leikkaajat kääntävät sitä edestakaisin.

Suora videosuihku

Usein toimittajat esikatselevat animaatiota videosuihkulla. Kohtausten virralla elokuvantekijät testaavat animaationsa ja korjaavat virheitä tai ongelmia.