Kahden kansakunnan teoria – Jinnahin ideologia ja Pakistanin synty 1947
Syvä katsaus Kahden kansakunnan teoriaan: Jinnahin ideologia, historiallinen tausta ja Pakistanin synty 1947 — uskonnon, politiikan ja väestöliikkeiden vaikutus Intian jakautumiseen.
Kahden kansakunnan teoria (urdu: دو قومی نظریہ do qaumī nazariya) oli keskeinen ajatusrami Pakistanin perustamisen taustalla. Teoria väitti, että hindut ja muslimit muodostivat Intian niemimaalla kaksi erilaista kansallista yhteisöä, joiden kulttuuriset, uskonnolliset, poliittiset ja sosiaaliset erot tekivät yhteiselon yhdellä valtiolla ongelmalliseksi. Tämän ajattelun mukaan muslimien intressit ja identiteetti vaativat oman poliittisen ja institutionaalisen edustuksensa, mikä lopulta johti muslimikansallisvaltion, Pakistanin, syntyyn vuonna 1947.
Tausta ja kehitys
Kahden kansakunnan teorian juuret ulottuvat 1800–1900-luvun vaihteen yhteiskunnallisiin muutoksiin ja kolonialismiin. Useat tekijät vaikuttivat teorian muotoutumiseen:
- myöhäiskoloniaalinen politiikka ja Britannian hallinnon etnoreligiöösien ryhmien huomio (esim. erilliset vaaliärjestelyt);
- eräiden muslimijohtajien kuten Sir Syed Ahmad Khanin (1800-luvun loppu) pyrkimykset vahvistaa muslimien sosiaalista ja koulutuksellista asemaa;
- kasvava poliittinen kilpailu Intian kansalliskongressin ja All-India Muslim Leaguen välillä; sekä
- 1900-luvun alun ja puolivälin kommunaaliset jännitteet ja väkivaltaiset yhteenotot eri yhteisöjen välillä.
Muhammad Ali Jinnah ja Muslimiliikkeen rooli
Muhammad Ali Jinnahista tuli All-India Muslim Leaguen johtava hahmo ja myöhemmin Pakistanin perustaja (häntä kutsutaan usein nimellä Quaid-e-Azam, "suuri johtaja"). Alun perin Jinnah toimi myös Indian National Congressin piirissä ja kannatti alun perin yhteisen intialaisen politiikan ideaa, mutta 1930-luvulta lähtien hän siirtyi korostamaan muslimien erillistä poliittista asemaa, kun muslimien huoli edustuksesta ja turvasta kasvoi.
Keskeinen merkkipaalu oli vuoden 1940 Lahoren kokouksessa hyväksytty Lahoren resoluutio (tunnetaan myös Pakistan-resoluutiona), jossa vaadittiin muslimienemmistöisille alueille itsenäisiä ja oman hallinnon alaisia alueita. Termiä "Pakistan" oli aiemmin käyttänyt Choudhry Rahmat Ali vuonna 1933 julkaistussa pamfletissa.
Tulkinnat ja käytännön seuraukset
Kahden kansakunnan teoriasta on olemassa useita tulkintoja, joiden käytännön seuraukset vaihtelevat:
- pehmeämpi tulkinta piti mahdollisena eriyttämistä poliittisina autonomia‑ratkaisuina ilman väestönsiirtoja, jolloin yhteisöt voisivat yhä asua sekaisin tietyillä alueilla;
- äärimmäisempi tulkinta piti muslimeja ja hinduja keskinäisesti liian erilaisina elämänkatsomukseltaan ja instituutiotavoiltaan, jotta ne voisivat menestyä samassa kansallisvaltiossa, ja johti ajatukseen täydellisestä erottamisesta, mukaan lukien väestönsiirrot.
Jakautuminen 1947 ja sen seuraukset
Brittiläisen Intian jakaminen vuonna 1947 oli suora seuraus politiikasta, jossa kahden kansakunnan teoria sai valtiollisen muodon. Intia ja Pakistan syntyivät kahdeksi erilliseksi valtioksi elokuussa 1947 (Pakistanin itsenäisyyspäivä 14.8. ja Intian 15.8.). Jakoon liittyi laajamittaisia väkivaltaisuuksia, massiivisia väestönsiirtoja ja humanitaarinen kriisi: arviolta satojatuhansia tai jopa yli miljoona ihmistä kuoli ja kymmeniä miljoonia joutuivat lähtemään kodeistaan.
Lisäksi jaon seurauksena syntyi pitkäkestoisia konfliktipesäkkeitä, muun muassa kysymys Jammu ja Kashmirista, mikä johti sotiin vuosien varrella. Itä-Pakistanista kehittyi myöhemmin itsenäinen Bangladesh vuonna 1971 sotilaallisen ja poliittisen kriisin jälkeen — tapahtuma, joka haastoi yksiselitteisesti ajatuksen muslimien yhtenäisestä kansallisvaltiosta.
Vastustus, kritiikki ja perintö
Teoriaa vastustettiin usealta taholta:
- monet intialaiset nationalistit, mukaan lukien Nehru ja Gandhi, korostivat yhtenäistä intialaista kansakuntaa, jossa eri uskonnolliset yhteisöt voisivat elää yhdessä tasa‑arvoisina kansalaisina;
- toiset puolestaan katsoivat, etteivät alueet muodostu pelkästään uskonnollisten ryhmien mukaan, vaan paikalliset ja alueelliset erot (kieli, kulttuuri, talous) olivat merkityksellisempiä ja ansaitsivat oman itsenäisyytensä; sekä
- myöhemmät historioitsijat ja tutkijat ovat kritisoineet teorian essentialisoivaa luonnetta, jossa uskonto nähdään ainoana kansallisen identiteetin määrittäjänä, ja ovat korostaneet myös poliittisia, taloudellisia ja kolonialistisia tekijöitä.
Kahden kansakunnan teorialla on ollut pitkäaikaisia vaikutuksia: se määritteli Pakistanin perustuksen ja sen perusidentiteetin, mutta myös synnytti kiistoja kansallisen yhtenäisyyden, vähemmistöjen aseman ja alueellisen vakauden ympärille. Itse teoria ja sen historiallinen tulkinta pysyvät Intiassa, Pakistanissa ja akateemisissa piireissä laajassa ja kiistellyssä keskustelussa.
Brittiläisen Intian kartta vuodelta 1909, jossa näkyvät eri uskonnot: Hindut on merkitty punaisella, muslimit vihreällä. Pakistanin ja Bangladeshin osavaltiot muodostettiin vihreällä merkityistä alueista.
Kahden kansakunnan teorian viite
- ↑ M. M. Sankhdher, K. K. Wadhwa (1991), National unity and religious minorities, Gitanjali Publishing House, ISBN 978-81-85060-36-1, ... Intian muslimit eivät sydämessään ole Intian kansalaisia, eivät ole intialaisia: he ovat universaalin islamilaisen umman, islamin kansalaisia...
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on kahden maan teoria?
A: Kahden maan teoria on Pakistanin perustana, ja sen mukaan hindujen ja muslimien väliset kulttuuriset, poliittiset, uskonnolliset, taloudelliset ja sosiaaliset eroavaisuudet olivat niin suuria, että ne johtivat kahteen erilliseen poliittiseen ideologiaan, jotka johtivat Intian jakamiseen kahdeksi itsenäiseksi valtioksi.
Kysymys: Kuka esitti tämän teorian?
V: Kahden valtion teoriaa ehdotti Muhammad Ali Jinnah, joka kutsui sitä muslimien heräämiseksi Pakistanin perustamista varten.
K: Mitä tulkintoja tästä teoriasta on esitetty?
V: Joidenkin tulkintojen mukaan muslimienemmistöiset alueet saisivat itsenäisen autonomian ilman väestönsiirtoja, kun taas toiset tulkinnat väittävät, että hindut ja muslimit muodostavat "kaksi erilaista ja usein vastakkaista tapaa", jotka eivät voi elää rinnakkain samassa kansakunnassa, mikä edellyttää väestönsiirtoja.
Kysymys: Mistä lähteistä tätä teoriaa vastustetaan?
V: Teoriaa vastustavat ne, jotka uskovat, että on olemassa yksi ainoa Intian kansakunta, joka koostuu sekä hinduista että muslimeista, tai ne, jotka uskovat, että hindut ja muslimit eivät ole todellisia kansakuntia vaan pikemminkin maakunnallisia yksiköitä, jotka ansaitsevat suvereniteetin eri puolilla niemimaata.
K: Miten tämä ideologia johti hindunationalistisiin järjestöihin? V: Tämä ideologia johti hindunationalistisiin järjestöihin, jotka pyrkivät tekemään Intiasta samanlaisen valtion siellä asuville hindujen enemmistölle.
K: Miten Muhammad Ali Jinnah viittasi tähän ajatukseen?
V: Muhammad Ali Jinnah viittasi tähän ajatukseen muslimien heräämisenä Pakistanin perustamista varten.
Etsiä